Brexit http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/159770/all Fri, 13 Jul 2018 08:37:38 +0300 fi Brexit: hoippuen kohti mitättömyyttä http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta <p>Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.</p><p>Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.</p><p>Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi <em>fudgeksi</em>. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi &ndash; sinänsä ymmärrettävästi &ndash; Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais&rsquo;n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. &rdquo;Pehmeä Brexit&rdquo; auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.</p><p>Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, <em>ipso facto</em>, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, &rdquo;rusinoiden poimiminen pullasta&rdquo;, &rdquo;tasavertaisuus&rdquo; siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.</p><p>Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.</p><p>Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia &ndash; ainakaan merkittäviä &ndash; voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.</p><p>Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä &rdquo;Wobble to Death&rdquo;, joka suomennettiin nimellä &rdquo;Hoippuen kohti kuolemaa&rdquo;; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania &rdquo;Cool Britannia&rdquo; (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella &rdquo;Fool Britannia&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.

Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.

Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi fudgeksi. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi – sinänsä ymmärrettävästi – Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais’n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. ”Pehmeä Brexit” auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.

Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, ipso facto, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, ”rusinoiden poimiminen pullasta”, ”tasavertaisuus” siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.

Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.

Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia – ainakaan merkittäviä – voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.

Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä ”Wobble to Death”, joka suomennettiin nimellä ”Hoippuen kohti kuolemaa”; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania ”Cool Britannia” (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella ”Fool Britannia”.

]]>
25 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta#comments Brexit Britannia EU Fri, 13 Jul 2018 05:37:38 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta
May hallitus on kaatumassa http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa <p>&nbsp;</p> <p>Theresa May:n hallitus on kohdannut kaksi kovan luokan eroa. Ensin erosi ero neuvoteluista vastannut Davis ja heti tämän jälkeen on Boris Johnson eronnut ulkoministerin virastaan. Selvää on tämän jälkeen se että kovan Brexit kannattajat ovat siirtyneet kabinettien puolelle vastustamaan May suunnitelmia pehmeän Brexit:stä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tämä ennakoi sitä että Britannian ero Euroopan unionista tulee olemaan kova ja Theresa May saanee lähteä pääministerin virastaan.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html" title="https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html">https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-da...</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Tähän asti eronneet :</p> <p>&nbsp;</p> <p>Boris Johnson, FM</p> <p>David Davis, brexit minister</p> <p>Steve Baker. minister</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Theresa May:n hallitus on kohdannut kaksi kovan luokan eroa. Ensin erosi ero neuvoteluista vastannut Davis ja heti tämän jälkeen on Boris Johnson eronnut ulkoministerin virastaan. Selvää on tämän jälkeen se että kovan Brexit kannattajat ovat siirtyneet kabinettien puolelle vastustamaan May suunnitelmia pehmeän Brexit:stä.

 

Tämä ennakoi sitä että Britannian ero Euroopan unionista tulee olemaan kova ja Theresa May saanee lähteä pääministerin virastaan.  

 

https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html

 

Tähän asti eronneet :

 

Boris Johnson, FM

David Davis, brexit minister

Steve Baker. minister

]]>
15 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa#comments Brexit Britannia Mon, 09 Jul 2018 14:34:20 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa
Ministeriauton merkityksestä - Brexit, Siniset http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257984-ministeriauton-merkityksesta <p>Perussuomalaisen puolueen hajotessa vuosi sitten, nähtiin yhdeksi syyksi se, että viisi uuvattiministeriä oli rakastunut ministeriautonsa mukavaan nahkaverhoiluun.</p><p>Hesarin tämänpäiväinen uutinen Isosta-Britanniasta osoitti, että tällainen ajattelu ei ole ollenkaan kaukaa haettua. Theresa Mayn hallitus piti brexit-kokousta pääministerin kesäasunnolla maaseudulla. Hallitus saavutti siellä yksimielisyyden siitä, että Britannia pysyy &quot;pehmeän eron&quot; kannalla. Sovintoa helpotti se, että kahta änkyräministeriä oli etukäteen uhattu sillä, että ero hallituksesta tarkoittaa virka-auton välitöntä menettämistä. Eli olisi pitänyt ottaa taksikyyti takaisin Lontooseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisen puolueen hajotessa vuosi sitten, nähtiin yhdeksi syyksi se, että viisi uuvattiministeriä oli rakastunut ministeriautonsa mukavaan nahkaverhoiluun.

Hesarin tämänpäiväinen uutinen Isosta-Britanniasta osoitti, että tällainen ajattelu ei ole ollenkaan kaukaa haettua. Theresa Mayn hallitus piti brexit-kokousta pääministerin kesäasunnolla maaseudulla. Hallitus saavutti siellä yksimielisyyden siitä, että Britannia pysyy "pehmeän eron" kannalla. Sovintoa helpotti se, että kahta änkyräministeriä oli etukäteen uhattu sillä, että ero hallituksesta tarkoittaa virka-auton välitöntä menettämistä. Eli olisi pitänyt ottaa taksikyyti takaisin Lontooseen.

]]>
16 http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257984-ministeriauton-merkityksesta#comments Audi A8 Brexit Britannian Pääministeri Nahkaverhoilu Sininen tulevaisuus Virka-auto Sun, 08 Jul 2018 09:26:35 +0000 Harri Rautiainen http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257984-ministeriauton-merkityksesta
Brexit odottaa viimeistä sinettiä tullakseen voimaan http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257256-brexit-odottaa-viimeista-sinettia-tullakseen-voimaan <p>&nbsp;</p><p>Yhdistyneissä kuningaskunnassa eli Britanniassa House of Commons ja House of Lords ovat päässeet yhteisymmärrykseen brexit lakipaketin sisällöstä.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt The Eu whitdraw bill-lakipaketti odottaa nyt enää Royal Assent eli kuningatteren allekirjoitusta tullakseen voimaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun tämä on saatu, lakipaketti on hyväksytty ja brexit on sinetöity.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>The House of Commons accepted all of the Lords proposed amendments with the exception of amendment 19P.&nbsp; The Bill returned to the House of Lords where the revised amendment was accepted. The Bill is now awaiting Royal Assent.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.parliament.uk/business/news/2017/september/commons-european-union-withdrawal-bill/" title="https://www.parliament.uk/business/news/2017/september/commons-european-union-withdrawal-bill/">https://www.parliament.uk/business/news/2017/september/commons-european-...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yhdistyneissä kuningaskunnassa eli Britanniassa House of Commons ja House of Lords ovat päässeet yhteisymmärrykseen brexit lakipaketin sisällöstä.

 

Nyt The Eu whitdraw bill-lakipaketti odottaa nyt enää Royal Assent eli kuningatteren allekirjoitusta tullakseen voimaan.

 

Kun tämä on saatu, lakipaketti on hyväksytty ja brexit on sinetöity.

 

The House of Commons accepted all of the Lords proposed amendments with the exception of amendment 19P.  The Bill returned to the House of Lords where the revised amendment was accepted. The Bill is now awaiting Royal Assent.

 

https://www.parliament.uk/business/news/2017/september/commons-european-union-withdrawal-bill/

]]>
11 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257256-brexit-odottaa-viimeista-sinettia-tullakseen-voimaan#comments Brexit Euroopan unioni Thu, 21 Jun 2018 17:35:23 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257256-brexit-odottaa-viimeista-sinettia-tullakseen-voimaan
Keskinäisriippuvuudesta, arvaamattomuudesta ja turvallisuudesta http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257009-keskinaisriippuvuudesta-arvaamattomuudesta-ja-turvallisuudesta <p>Kaksi puheenvuoroa - ja yksi arvio:</p> <p>​Presidentti Tarja Halonen /HS, 16.6.2018:</p> <p>&quot;Suurin turvallisuusuhka Suomen kannalta on yleinen odottamattomuus, sillä kansainvälinen monenkeskinen järjestelmä on hyvin herkkä häirinnälle. Silloin voi tapahtua monia asioita, joita emme osaa ennakoida.</p> <p>Ennakoimattomista käänteistä on lukuisia esimerkkejä viime vuosilta, mutta kansainvälinen yhteisö on onnistunut myös selvittämään useita yllättäviä riskejä. Kansainvälisen järjestelmän kehittäminen on hyvin monimutkaista, ja osaltaan sen vuoksi houkutus tehdä itsensä näkyväksi häirinnän kautta on suuri.</p> <p>Pienikin toimija voi aiheuttaa suurta vahinkoa, jos se saa käsiinsä järeät aseet, sillä nykyaikainen asejärjestelmä tasaa pienten ja suurten eroja.&quot;</p> <p>*</p> <p>MEP Jussi Halla-Aho/MTv vieraskolumni16.6.2016:</p> <p>&quot;Tavaran ja rahan vapaata liikkumista on kautta historian puolustettu sillä, että se on synnyttänyt maiden välille keskinäisriippuvuutta, joka puolestaan ehkäisee niiden kykyä ja halua sotia keskenään.</p> <p>Tämä voi olla osin totta. Toisaalta se on johtanut myös siihen, että poliittinen päätösvalta on siirtynyt kansalaisilta ja heidän valitsemiltaan edustajilta rahoituslaitoksille, luottoluokittajille, suuryrityksille, sanalla sanoen &quot;markkinoille&quot;.</p> <p>Kansalaiset saavat kyllä äänestää vaaleissa, mutta hallituksen ja sen ohjelman tulee nauttia &quot;markkinoiden&quot;, ei kansalaisten luottamusta. Jos rahahanat pannaan kiinni, hallitus kaatuu.&quot;</p> <p>*</p> <p>Merkelistä, HS 16.6.2018:</p> <p>&quot;On rajojen aukipitäjiä ja sulkijoita.</p> <p>On monenkeskisen kansainvälisen sopimusjärjestelmän vaalijat ja purkajat.</p> <p>Vapaakaupan kannattajat ja protektionistit.</p> <p>Moniarvoisen liberaalin demokratian puolustajat ja etnisesti yhtenäisestä kansasta haaveilevat nationalistit.</p> <p>Bulgarialainen politologi Ivan Krastev sanoo, että pakolaiskriisi on Euroopalle sitä, mitä 9/11 -iskut olivat Yhdysvalloille.</p> <p>Avainkokemus, joka mullisti kansakunnan identiteetin, itsetunnon ja politiikan suunnan.</p> <p>On aika ennen ja jälkeen pakolaiskriisin.&quot;</p> <p>*</p> <p>&quot;EU hajoaa Merkelin käsiin. Brexit on shokki. Eurokriisi jakoi Euroopan etelään ja pohjoiseen, pakolaiskriisi itään ja länteen.&quot; *</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaksi puheenvuoroa - ja yksi arvio:

​Presidentti Tarja Halonen /HS, 16.6.2018:

"Suurin turvallisuusuhka Suomen kannalta on yleinen odottamattomuus, sillä kansainvälinen monenkeskinen järjestelmä on hyvin herkkä häirinnälle. Silloin voi tapahtua monia asioita, joita emme osaa ennakoida.

Ennakoimattomista käänteistä on lukuisia esimerkkejä viime vuosilta, mutta kansainvälinen yhteisö on onnistunut myös selvittämään useita yllättäviä riskejä. Kansainvälisen järjestelmän kehittäminen on hyvin monimutkaista, ja osaltaan sen vuoksi houkutus tehdä itsensä näkyväksi häirinnän kautta on suuri.

Pienikin toimija voi aiheuttaa suurta vahinkoa, jos se saa käsiinsä järeät aseet, sillä nykyaikainen asejärjestelmä tasaa pienten ja suurten eroja."

*

MEP Jussi Halla-Aho/MTv vieraskolumni16.6.2016:

"Tavaran ja rahan vapaata liikkumista on kautta historian puolustettu sillä, että se on synnyttänyt maiden välille keskinäisriippuvuutta, joka puolestaan ehkäisee niiden kykyä ja halua sotia keskenään.

Tämä voi olla osin totta. Toisaalta se on johtanut myös siihen, että poliittinen päätösvalta on siirtynyt kansalaisilta ja heidän valitsemiltaan edustajilta rahoituslaitoksille, luottoluokittajille, suuryrityksille, sanalla sanoen "markkinoille".

Kansalaiset saavat kyllä äänestää vaaleissa, mutta hallituksen ja sen ohjelman tulee nauttia "markkinoiden", ei kansalaisten luottamusta. Jos rahahanat pannaan kiinni, hallitus kaatuu."

*

Merkelistä, HS 16.6.2018:

"On rajojen aukipitäjiä ja sulkijoita.

On monenkeskisen kansainvälisen sopimusjärjestelmän vaalijat ja purkajat.

Vapaakaupan kannattajat ja protektionistit.

Moniarvoisen liberaalin demokratian puolustajat ja etnisesti yhtenäisestä kansasta haaveilevat nationalistit.

Bulgarialainen politologi Ivan Krastev sanoo, että pakolaiskriisi on Euroopalle sitä, mitä 9/11 -iskut olivat Yhdysvalloille.

Avainkokemus, joka mullisti kansakunnan identiteetin, itsetunnon ja politiikan suunnan.

On aika ennen ja jälkeen pakolaiskriisin."

*

"EU hajoaa Merkelin käsiin. Brexit on shokki. Eurokriisi jakoi Euroopan etelään ja pohjoiseen, pakolaiskriisi itään ja länteen." *

]]>
2 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257009-keskinaisriippuvuudesta-arvaamattomuudesta-ja-turvallisuudesta#comments Brexit Epävarmuus Eurokriisi Keskinäisriippuvuus Pakolaiskriisi Sat, 16 Jun 2018 20:17:44 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257009-keskinaisriippuvuudesta-arvaamattomuudesta-ja-turvallisuudesta
Brittiparlamentilla brexit-ratkaisujen viikko http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256638-brittiparlamentilla-brexit-ratkaisujen-viikko <p>Britannian pääpuolueiden suhde tulliunioniin ja Irlannin rajaan olisi huomattavan koominen, ellei se olisi niin traaginen.</p><p>Joulukuussa 2017 Euroopan unioni ja Britannia sopivat, että Irlannin saarelle ei tule &quot;kovaa&quot; tullirajaa. Suomeksi sanoen: Britannia liittyy tulliunioniin Euroopan kanssa. Tämä oli EU:n lupaus Irlannille ja UK:n lupaus Pohjois-Irlannille.</p><p>Osa konservatiivipuolueen brexit-intoilijoista ei ole vieläkään ymmärtänyt, mitä tämä merkitsee.</p><p>Suomalaisille vaihtoehtojen ymmärtäminen on poikkeuksellisen helppoa. Meidän rajoillamme ne kaikki ovat käytännössä olemassa.</p><p>1. Maaraja Euroopan unioniin kuuluvan Ruotsin kanssa.<br />2. Maaraja Euroopan talousalueeseen kuuluvan Norjan kanssa.<br />3. Merinaapuruus Euroopan unioniin kuuluvan Viron kanssa.<br />4. Tarkasti vartioitu ja tullitarkastettu raja Venäjän kanssa.</p><p>Ei ole muita vaihtoehtoja. Paras brexit on Norway option. Jos britit oikeasti lähtevät tulliunionista, hard border tulee Irlannin saarelle tai Irlannin merelle. Ei Eurooppa voi hyväksyä, että sen rajan yli saa tuoda mitä tahansa tarkastamatta ja tullaamatta.</p><p>Britannian työväenpuolueen kannattajien ylivoimainen enemmistö kannattaa tulliunionia, mutta puolueen johtoa huolettaa vaalimenestys brexitin innokkaimmilla kannatusalueilla. Siksi puolue esittää liittymistä jonkinlaiseen tulliunioniin, joka ei ole Euroopan talousalue.</p><p>Labourin kanta on epäkäytännöllinen. Euroopan talousalue on valmiiksi neuvoteltu järjestelmä. Muu tulliunioni vaatisi satoja erillissopimuksia ja lopputulos olisi käytännössä sama: Swiss option on jokseenkin sama kuin Norway option.</p><p>Tulevalla viikolla Britannian parlamentti tekee ratkaisevia päätöksiä brexitin tavoitteista. Vihdoinkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian pääpuolueiden suhde tulliunioniin ja Irlannin rajaan olisi huomattavan koominen, ellei se olisi niin traaginen.

Joulukuussa 2017 Euroopan unioni ja Britannia sopivat, että Irlannin saarelle ei tule "kovaa" tullirajaa. Suomeksi sanoen: Britannia liittyy tulliunioniin Euroopan kanssa. Tämä oli EU:n lupaus Irlannille ja UK:n lupaus Pohjois-Irlannille.

Osa konservatiivipuolueen brexit-intoilijoista ei ole vieläkään ymmärtänyt, mitä tämä merkitsee.

Suomalaisille vaihtoehtojen ymmärtäminen on poikkeuksellisen helppoa. Meidän rajoillamme ne kaikki ovat käytännössä olemassa.

1. Maaraja Euroopan unioniin kuuluvan Ruotsin kanssa.
2. Maaraja Euroopan talousalueeseen kuuluvan Norjan kanssa.
3. Merinaapuruus Euroopan unioniin kuuluvan Viron kanssa.
4. Tarkasti vartioitu ja tullitarkastettu raja Venäjän kanssa.

Ei ole muita vaihtoehtoja. Paras brexit on Norway option. Jos britit oikeasti lähtevät tulliunionista, hard border tulee Irlannin saarelle tai Irlannin merelle. Ei Eurooppa voi hyväksyä, että sen rajan yli saa tuoda mitä tahansa tarkastamatta ja tullaamatta.

Britannian työväenpuolueen kannattajien ylivoimainen enemmistö kannattaa tulliunionia, mutta puolueen johtoa huolettaa vaalimenestys brexitin innokkaimmilla kannatusalueilla. Siksi puolue esittää liittymistä jonkinlaiseen tulliunioniin, joka ei ole Euroopan talousalue.

Labourin kanta on epäkäytännöllinen. Euroopan talousalue on valmiiksi neuvoteltu järjestelmä. Muu tulliunioni vaatisi satoja erillissopimuksia ja lopputulos olisi käytännössä sama: Swiss option on jokseenkin sama kuin Norway option.

Tulevalla viikolla Britannian parlamentti tekee ratkaisevia päätöksiä brexitin tavoitteista. Vihdoinkin.

]]>
8 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256638-brittiparlamentilla-brexit-ratkaisujen-viikko#comments Brexit Euroopan talousalue Euroopan unioni Theresa Mayn hallitus Sun, 10 Jun 2018 08:51:51 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256638-brittiparlamentilla-brexit-ratkaisujen-viikko
Kyllä Suomi maksaa http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254775-kylla-suomi-maksaa <p>Huhut kertovat, että monet EU:n nettomaksajat eivät olisi suostuvaisia omien rahoitusosuuksiensa lisäämiseen Brexitin myötä, eivätkä ole valmiita hyväksymään esitystä EU:n rahoituskehykseksi. Paitsi Suomi. Suomen pääministerin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10187749?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=social">Juha Sipilän mielestä esitys on hyvä ja Suomen tavoitteita on siinä huomioitu.</a> Esitys ei oikein millään muotoa ole Suomelle hyvä, ja Sipilän puheet ovat vain sen selittelyä, että huonomminkin olisi voinut käydä. Tottakai olisi voinut käydä huonommin, mutta Suomella voisi mennä myös paljon paremmin, jos älyttömiin EU-vaatimuksiin ei suostuttaisi lainkaan. <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001208916.html?nomobile=4">Siitä vaihtoehdosta ei kuitenkaan Sipilän hallituksessa saa keskustella. </a>Paremmin pärjääminen ei ole siis edes vaihtoehto nykyhallitukselle.</p><p>Pieni kertaus on paikallaan. Suomi alkoi valmistautua EU-jäsenyyteen jo v. 1985, koska sen jälkeen Suomen pankki ei ole rahoittanut valtion toimintoja. Vaikka olemme olleet EU-jäseniä vuodesta 1995, olemme olleet EU:n ikeen alla siis 10 vuotta kauemmin. Tästä on se ikävä seuraus, että valtion on ollut pakko rahoittaa toimintojaan yksityisiltä liikepankeilta ottamillaan lainoilla. <a href="http://www.valtionvelka.fi/fi-FI/Tilastot/Riskienhallinta/Budjettitalouden_korkokulut">Näiden lainojen korkoja on vuodesta 1990 lähtien maksettu n. 75 miljardia euroa.</a></p><p>Tämän lisäksi olemme vuodesta 1995 lähtien olleet lähes koko ajan EU:n nettomaksajia. Nettomaksuosuus on vaihdellut ollen aluksi melko pieni, ja parina vuonna Suomi jopa sai enemmän kuin maksoi. <a href="https://eurooppatiedotus.fi/suomi-ja-eu/suomen-eu-jasenmaksut/">Viime vuosina maksuosuus on kuitenkin kasvanut, ja nettomaksuja on kertynyt yli 6 miljardia.</a></p><p>Vuosittaiset tullimaksumenetykset ovat myös merkittävät. Vuosittain menetämme tullimaksuina n. 200 miljoonaa euroa. Parinkymmenen vuoden aikana tästäkin on kertynyt arviolta 4 miljardia, vaikka vuosittaista vaihtelua tietysti on jonkin verran.</p><p>Tämän pikaisen laskelman tulos on, että Suomi on lahjoittanut 75 miljardia pankeille korkomaksuina ja vähintään 10 miljardia EU:lle muuten vaan. Tästä kertyy kaikkiaan 85 miljardia. En puutu nyt tässä niihin verotulojen menetyksiin, joita aiheutuu pääomien vapaan liikkuvuuden takia (ehkä toiset 85 miljardia), mutta jo näidenkin laskelmien perusteella näyttää selvältä, että Suomi on aina valmis maksamaan toisten kulutuksen ja huvit. Sikäli Sipilän näkemykset ovat linjassa aiemman käytännön kanssa.</p><p>On perusteltua kysyä, mitä kaikkea tuolla 85 miljardilla eurolla olisi voitu tehdä. On kysyttävä, miksi nykyään halutaan pienentää julkista sektoria. On syytä kysyä, miksi suomalaisella maataloudella menee aina vain huonommin. On aiheellista kysyä, mitä varten sote-uudistusta puuhataan niin innokkaasti. On tarpeen kysyä, miksi Suomi ei toteuta kansalaisiaan hyödyttävää politiikkaa. On pakko kysyä, mihin on unohtunut järjen käyttö.</p><p>Kyllä tässä kaikessa tietynlainen järki mukana on. Se löytyy, kun miettii, mitkä tahot tästä toiminnasta hyötyvät.</p><p>&nbsp;</p><p>Henri Aitakari</p><p>puheenjohtaja</p><p>Itsenäisyyspuolue</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huhut kertovat, että monet EU:n nettomaksajat eivät olisi suostuvaisia omien rahoitusosuuksiensa lisäämiseen Brexitin myötä, eivätkä ole valmiita hyväksymään esitystä EU:n rahoituskehykseksi. Paitsi Suomi. Suomen pääministerin Juha Sipilän mielestä esitys on hyvä ja Suomen tavoitteita on siinä huomioitu. Esitys ei oikein millään muotoa ole Suomelle hyvä, ja Sipilän puheet ovat vain sen selittelyä, että huonomminkin olisi voinut käydä. Tottakai olisi voinut käydä huonommin, mutta Suomella voisi mennä myös paljon paremmin, jos älyttömiin EU-vaatimuksiin ei suostuttaisi lainkaan. Siitä vaihtoehdosta ei kuitenkaan Sipilän hallituksessa saa keskustella. Paremmin pärjääminen ei ole siis edes vaihtoehto nykyhallitukselle.

Pieni kertaus on paikallaan. Suomi alkoi valmistautua EU-jäsenyyteen jo v. 1985, koska sen jälkeen Suomen pankki ei ole rahoittanut valtion toimintoja. Vaikka olemme olleet EU-jäseniä vuodesta 1995, olemme olleet EU:n ikeen alla siis 10 vuotta kauemmin. Tästä on se ikävä seuraus, että valtion on ollut pakko rahoittaa toimintojaan yksityisiltä liikepankeilta ottamillaan lainoilla. Näiden lainojen korkoja on vuodesta 1990 lähtien maksettu n. 75 miljardia euroa.

Tämän lisäksi olemme vuodesta 1995 lähtien olleet lähes koko ajan EU:n nettomaksajia. Nettomaksuosuus on vaihdellut ollen aluksi melko pieni, ja parina vuonna Suomi jopa sai enemmän kuin maksoi. Viime vuosina maksuosuus on kuitenkin kasvanut, ja nettomaksuja on kertynyt yli 6 miljardia.

Vuosittaiset tullimaksumenetykset ovat myös merkittävät. Vuosittain menetämme tullimaksuina n. 200 miljoonaa euroa. Parinkymmenen vuoden aikana tästäkin on kertynyt arviolta 4 miljardia, vaikka vuosittaista vaihtelua tietysti on jonkin verran.

Tämän pikaisen laskelman tulos on, että Suomi on lahjoittanut 75 miljardia pankeille korkomaksuina ja vähintään 10 miljardia EU:lle muuten vaan. Tästä kertyy kaikkiaan 85 miljardia. En puutu nyt tässä niihin verotulojen menetyksiin, joita aiheutuu pääomien vapaan liikkuvuuden takia (ehkä toiset 85 miljardia), mutta jo näidenkin laskelmien perusteella näyttää selvältä, että Suomi on aina valmis maksamaan toisten kulutuksen ja huvit. Sikäli Sipilän näkemykset ovat linjassa aiemman käytännön kanssa.

On perusteltua kysyä, mitä kaikkea tuolla 85 miljardilla eurolla olisi voitu tehdä. On kysyttävä, miksi nykyään halutaan pienentää julkista sektoria. On syytä kysyä, miksi suomalaisella maataloudella menee aina vain huonommin. On aiheellista kysyä, mitä varten sote-uudistusta puuhataan niin innokkaasti. On tarpeen kysyä, miksi Suomi ei toteuta kansalaisiaan hyödyttävää politiikkaa. On pakko kysyä, mihin on unohtunut järjen käyttö.

Kyllä tässä kaikessa tietynlainen järki mukana on. Se löytyy, kun miettii, mitkä tahot tästä toiminnasta hyötyvät.

 

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue

]]>
13 http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254775-kylla-suomi-maksaa#comments Brexit EU Jäsenmaksuosuus Sipilä Suomi Wed, 02 May 2018 22:18:38 +0000 Henri Aitakari http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254775-kylla-suomi-maksaa
Myrkytyksen oireet http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253230-myrkytyksen-oireet <p>Euroopassa ollaan nyt kyllä jännän äärellä.&nbsp; Venäjän tempaukset ovat herättäneet monissa aiheellista huolta, mutta näkee niitäkin, jotka yhä vielä haikailevat YYA-Suomen perään. Ilmeisesti Venäjän uutterasti levittämä disinformaatio puree joihinkin rajan tälläkin puolella.</p><p>&quot;Ylikomisario Jussi Huhtelan mukaan systeemaattista häirintää harjoittavia tahoja on lopulta melko vähän. Tällaiset toimijat yrittävät kuitenkin saada toiminnan näyttämään isommalta kuin se todellisuudessa on.&nbsp;Huhtela joutui itse some-myllytyksen kohteeksi viime vuonna, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti Huhtelan maahanmuuttoaiheisen tviitin esiin Facebookissa.&quot;</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/poliisi-kertoo-hairinnasta-is-jussi-halla-ahon-nosto-teki-ylikomisariosta-kohteen/" target="_blank" title="https://www.verkkouutiset.fi/poliisi-kertoo-hairinnasta-is-jussi-halla-ahon-nosto-teki-ylikomisariosta-kohteen/">https://www.verkkouutiset.fi/poliisi-kertoo-hairin...</a></p><p>Lähin trollitehdas ei siis ole itärajan takana. Siellä se vain on suurempi ja mahtavampi.</p><p>Venäjä ei koskaan ole ollut Suomen turva, uhka se on ollut melkein aina. Venäjällä ei taloudellisesti mene kovin hyvin, ja Putin toivoo että kansalta jää se huomaamatta, jos se suuntaa silmänsä muualle. Tämän takia se ei tahdo pysyä rajojensa sisällä, ja sen entiset vakoojat eivät ole turvassa vaikka muuttaisivat meren taakse. Tästähän V. Putin on kuuluisa. Kun oma talo on tulessa, hän ryntää vieraisiin. Russofobiasta höpiseminen on joutavaa suunpieksämistä. Kenelläkään ei ole mitään Venäjää vastaan, kunhan se pysyttelee omien rajojensa sisällä, panee omat nurkkansa kuntoon ja tutkii myös kellarin.</p><p>Myös Suomi karkotti yhden venäläisen diplomaatin, niin kuin kuului. Suomi ei voi lipsua EU:n valtavirran päätöksistä, vaikka ne kovia olisivatkin. Hieman yllättäen Unkarikin tuli mukaan. Ehkä siellä muistetaan vielä vuoden 1956 tapahtumat. Huonosta maineestaan Neuvostoliitto piti huolen Unkarissa 1956 ja Tshekkoslovakiassa 1968. Kaipa se sai miehityksiin maailmanpoliisin luvan. Neuvostoliiton hajottua Venäjä on sotinut Tshetsheniassa, Georgiassa ja Ukrainassa. Ei Venäjälle ole muita vaatimuksia esitetty kuin että koettakaa nyt herran tähden pysyä omien rajojenne sisällä. Ja älkää hei pliis viitsikö myrkyttää entisiä vakoojianne ainakaan muiden maiden maaperällä. Diplomaattien karkottaminen on vähintä mitä tässä tilanteessa voi tehdä.</p><p>Putin on epäilemättä kertonut kaikille, jotka suinkin jaksavat kuunnella, että ei Venäjällä ole mitään tekemistä näiden iskujen kanssa. Uskokoon ken tahtoo. Sauli Niinistö tietää, että Putin tietää, että Niinistö tietää Putinin valehtelevan. Siinäpä on diplomatialle perustaa.</p><p>Diplomaatin karkotus ei ole peruuttamaton päätös. Murha on. Eiköhän venäläiset diplomaatit kutsuta takaisin mikäli Venäjä osoittaa halua yhteistyöhön myrkytystapauksen selvittämiseksi. Toistaiseksi se on suhtautunut ylimielisesti ja jopa pilkallisesti. Se ei lupaa erityisen hyvää jatkoa ajatellen.</p><p>Sellaistakin on joku esittänyt, että Brexit-kolauksesta toipuvalle Theresa Maylle tämä myrkytys oli kuin taivaasta tipahtanut lahja.&nbsp;On aika kyynistä ajatella että kenenkään, varsinkaan oman maan asukkaan, murhayritys olisi minkään maan pääministerille &quot;taivaan lahja&quot;.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopassa ollaan nyt kyllä jännän äärellä.  Venäjän tempaukset ovat herättäneet monissa aiheellista huolta, mutta näkee niitäkin, jotka yhä vielä haikailevat YYA-Suomen perään. Ilmeisesti Venäjän uutterasti levittämä disinformaatio puree joihinkin rajan tälläkin puolella.

"Ylikomisario Jussi Huhtelan mukaan systeemaattista häirintää harjoittavia tahoja on lopulta melko vähän. Tällaiset toimijat yrittävät kuitenkin saada toiminnan näyttämään isommalta kuin se todellisuudessa on. Huhtela joutui itse some-myllytyksen kohteeksi viime vuonna, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti Huhtelan maahanmuuttoaiheisen tviitin esiin Facebookissa."

https://www.verkkouutiset.fi/poliisi-kertoo-hairin...

Lähin trollitehdas ei siis ole itärajan takana. Siellä se vain on suurempi ja mahtavampi.

Venäjä ei koskaan ole ollut Suomen turva, uhka se on ollut melkein aina. Venäjällä ei taloudellisesti mene kovin hyvin, ja Putin toivoo että kansalta jää se huomaamatta, jos se suuntaa silmänsä muualle. Tämän takia se ei tahdo pysyä rajojensa sisällä, ja sen entiset vakoojat eivät ole turvassa vaikka muuttaisivat meren taakse. Tästähän V. Putin on kuuluisa. Kun oma talo on tulessa, hän ryntää vieraisiin. Russofobiasta höpiseminen on joutavaa suunpieksämistä. Kenelläkään ei ole mitään Venäjää vastaan, kunhan se pysyttelee omien rajojensa sisällä, panee omat nurkkansa kuntoon ja tutkii myös kellarin.

Myös Suomi karkotti yhden venäläisen diplomaatin, niin kuin kuului. Suomi ei voi lipsua EU:n valtavirran päätöksistä, vaikka ne kovia olisivatkin. Hieman yllättäen Unkarikin tuli mukaan. Ehkä siellä muistetaan vielä vuoden 1956 tapahtumat. Huonosta maineestaan Neuvostoliitto piti huolen Unkarissa 1956 ja Tshekkoslovakiassa 1968. Kaipa se sai miehityksiin maailmanpoliisin luvan. Neuvostoliiton hajottua Venäjä on sotinut Tshetsheniassa, Georgiassa ja Ukrainassa. Ei Venäjälle ole muita vaatimuksia esitetty kuin että koettakaa nyt herran tähden pysyä omien rajojenne sisällä. Ja älkää hei pliis viitsikö myrkyttää entisiä vakoojianne ainakaan muiden maiden maaperällä. Diplomaattien karkottaminen on vähintä mitä tässä tilanteessa voi tehdä.

Putin on epäilemättä kertonut kaikille, jotka suinkin jaksavat kuunnella, että ei Venäjällä ole mitään tekemistä näiden iskujen kanssa. Uskokoon ken tahtoo. Sauli Niinistö tietää, että Putin tietää, että Niinistö tietää Putinin valehtelevan. Siinäpä on diplomatialle perustaa.

Diplomaatin karkotus ei ole peruuttamaton päätös. Murha on. Eiköhän venäläiset diplomaatit kutsuta takaisin mikäli Venäjä osoittaa halua yhteistyöhön myrkytystapauksen selvittämiseksi. Toistaiseksi se on suhtautunut ylimielisesti ja jopa pilkallisesti. Se ei lupaa erityisen hyvää jatkoa ajatellen.

Sellaistakin on joku esittänyt, että Brexit-kolauksesta toipuvalle Theresa Maylle tämä myrkytys oli kuin taivaasta tipahtanut lahja. On aika kyynistä ajatella että kenenkään, varsinkaan oman maan asukkaan, murhayritys olisi minkään maan pääministerille "taivaan lahja".

 

]]>
16 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253230-myrkytyksen-oireet#comments Brexit EU ja Venäjä Russofobia Salisbury Somekäyttäytyminen Mon, 02 Apr 2018 14:55:02 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253230-myrkytyksen-oireet
Kylmän sodan alkemiaa http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253071-kylman-sodan-alkemiaa <p>Viimeisen parin viikon aikana shakkilaudalla on tapahtunut enemmän kuin aikoihin. Aloitetaan lainaamalla Ilta-Sanomia.</p><p><em>&quot;Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitea on yllättäen ilmoittanut, että se ei ole löytänyt todisteita Venäjän kytköksistä presidentti </em><em><strong>Donald Trumpin</strong></em><em> </em><em>vaalikampanjaan, ja tutkinta aiotaan lopettaa.&quot;&nbsp;&nbsp;</em>(13.3.)</p><p>Tästä olisi joku loogiseen ajatteluun sortunut voinut jo päätellä, että koittaisi aika höllentää Venäjää vastaan asetettuja pakotteita. Mutta mitä vielä. Seuraavasta siirrosta kertoi Demari.</p><p><em>&quot;Yhdysvallat määräsi aiemmin tänään Venäjälle uusia pakotteita toissa vuoden presidentinvaaleihin sekaantumisen ja muiden kyberhyökkäysten johdosta.&quot; </em>(15.3.)</p><p>Pari päivää myöhemmin kansainvälinen media kohisikin jo tapauksesta nimeltä Cambridge Analytica. Hesari kertoi asiasta seuraavasti.&nbsp;</p><p><em>&quot;Yhtiö nousi viikonloppuna julkisuuteen, kun britti- ja yhdysvaltalaismediat paljastivat sen keränneen jopa 50 miljoonan yhdysvaltalaisen Facebook-käyttäjän tietoja, ja käyttäneen niitä hyväksi esimerkiksi </em><em>Donald Trumpin </em><em>presidentinvaalikampanjassa.&quot; </em>(20.3.)</p><p>Samalla selvisi, että tälle brittiläiselle firmalle viulut oli maksanut yhdysvaltalainen <strong>Robert Mercer</strong>. Summa oli hulppeat 15 miljoonaa dollaria. Lisäksi paljastui, että sama yhtiö oli vaikuttanut vaaleihin vähän siellä sun täällä, mutta ennen kaikkea myös kotimaassaan Brexit-äänestyken Leave-puolella.</p><p>Se ei siis ollutkaan <strong>Putin</strong>, joka järjesti Trumpin valtaan tai Britannian ulos EU:sta &ndash; vaikka näin meille on jo parin vuoden ajan toitotettu. Tässä vaiheessa taas loogiseen ajatteluun sortunut voisi kuvitella, että olisi tullut aika edes pahoitella sattuneita &rdquo;virhearvioita&rdquo;.</p><p>Vaan toisin kävi. Britannia alkoikin syyttää Venäjää Salisburyn myrkytystapauksesta. Pätevien todisteiden puuttuessa <strong>Theresa May</strong> järjesti kalvosulkeiset läntisen maailman johtajille. Eräässä kalvossa todisteeksi ehdotettiin sitä, että kun kerran Venäjä sekaantui USA:n presidentin vaaleihin, niin kukaties tähänkin.</p><p>Ehkä se oli lipsahdus, jota ei huomattu kiireessä korjata. Tosin ei asioilla ole muutenkaan loogista yhteyttä. Sen sijaan Britannian omat tutkimukset myrkytystapauksen osalta ovat muuttuneet farssiksi, jolle nauraa kohta naurismaan aidatkin.</p><p>Mutta mitäs pienistä. Kalvosulkeisissa kävi myös maamme johtajat ja tulivat vakuuttuneiksi. Ainakin siinä määrin, että päättivät antaa kenkää venäläiselle diplomaatille. No, kun kerta muutkin. Tosin juristin koulutuksen saanut presidentti sentään totesi, että <em>&rdquo;</em><em>päätös venäläisdiplomaatin karkottamisesta tehtiin poliittisen, ei rikosoikeudellisen arvion pohjalta&rdquo;.</em></p><p>No, sehän on ollut jo pitkään selvää, ettei Suomi ole enää liittoutumaton maa. Mutta olisi kuitenkin hyvä muistaa, että suurvaltapolitiikkaan sekaantumisella voi olla arvaamattomat seuraukset.</p><p>On myös mahdollista, että &rdquo;myrkynkeittäjä&rdquo; onkin Britannia itse, äänitorvenaan noita-akkamaisia piirteitä omaava pääministeri May. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun britit luo huttua kemiallisista aseista. Muistellaanpa vain, kuinka alkoi Irakin sota 2003. Myöhemmin sentään (2015) Tony Blair pyysi anteeksi, mutta eipä sillä ruumiita eloon saatu.</p><p>Kyse ei ole enää hiekkalaatikkoleikistä. Muutama päivä sitten myös Kiina heristeli sormeaan ja kehotti brittejä luopumaan vastakkainasettelusta ja kylmän sodan ajattelutavoista.</p><p>Kylmää sotaa kohtihan tässä on menty jo pitkän matkaa. Vihdoin myös suomalaisessa mediakentässä on herätty. Tosin varovaisin äänenpainoin, mutta kuitenkin. Tällä viikolla Ilta-Sanomien <strong>Timo Paunonen</strong> kirjoitti venäläisdiplomaatin karkotuksesta näin.</p><p><em>&rdquo;Päätös on raju, ja se kertoo siitä, että Suomi ei voi irrottautua lännen vastatoimista. Mukaan pitää mennä, vaikka yhteistä rajaa Venäjän kanssa on yli tuhat kilometriä ja kahdenväliset suhteet tulisi ylipäätään pitää hyvässä kunnossa. Kaikissa tilanteissa.&rdquo;</em></p><p>Myös Ylen ulkomaantoimittaja <strong>Heikki Heiskanen</strong> analysoi tapausta kylmän sodan termein.</p><p><em>&quot;Salisburyssa tehdyn hermomyrkkyiskun seurauksena<strong> </strong></em><em>useat Euroopan maat ja Yhdysvallat karkottavat yli sata venäläistä diplomaattia. </em><em>Näin laajamittaisia karkotuksia ei nähty edes kylmän sodan vuosina.&quot;</em></p><p>Sen sijaan venäläinen ulkopolitiikan asiantuntija, Russian in Global Affairs -lehden päätoimittaja<strong> Fjodor Lukjanov</strong> katsoo, että kyse on jo täydestä kylmästä sodasta. Hänen mukaansa nyt &quot;<em>tärkein ja ainoa tehtävä on minimoida riskit ja estää konfliktin kärjistyminen sotilaallisesti&quot;</em>.</p><p>Saattaisi olla viisasta kuunella, mutta Suomen johto tuntuu ottavan asiat kevyesti. Tästä kertoi viikolla Aamulehti.</p><p>&rdquo;<em>Aamulehden turvallisuuspolitiikan lähteet vahvistavat, että puolustusministeri </em><em><strong>Jussi Niinistö </strong>(sin.) ja Britannian puolustusministeri <strong>Gavin Williamson </strong>antavat Lontoossa kesäkuussa julistuksen maiden yhteisten erittäin nopean toiminnan joukkojen taistelu- ja toimintavalmiuden saavuttamisesta. </em></p><p><em>Aamulehden lähteet kertovat, että kesäkuun julistus lähettää turvallisuuspoliittisen viestin myös Venäjälle.&rdquo;</em></p><p>Tämä tulee olemaan kesäkuun heiniä, eikä presidentti Niinistö ole tiettävästi vielä kommentoinut ministerikaimansa puuhailuja. Tulee kuitenkin mieleen, mitä presidentti vastasi pari päivää sitten toimittajille Brysselissä, kun häneltä kysyttiin mielipidettä diplomaattikarkotuksista.</p><p><em>&rdquo;</em><em>Tietysti Venäjä tulee vastaamaan, mutta toivottavasti se on siinä.&quot;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeisen parin viikon aikana shakkilaudalla on tapahtunut enemmän kuin aikoihin. Aloitetaan lainaamalla Ilta-Sanomia.

"Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitea on yllättäen ilmoittanut, että se ei ole löytänyt todisteita Venäjän kytköksistä presidentti Donald Trumpin vaalikampanjaan, ja tutkinta aiotaan lopettaa."  (13.3.)

Tästä olisi joku loogiseen ajatteluun sortunut voinut jo päätellä, että koittaisi aika höllentää Venäjää vastaan asetettuja pakotteita. Mutta mitä vielä. Seuraavasta siirrosta kertoi Demari.

"Yhdysvallat määräsi aiemmin tänään Venäjälle uusia pakotteita toissa vuoden presidentinvaaleihin sekaantumisen ja muiden kyberhyökkäysten johdosta." (15.3.)

Pari päivää myöhemmin kansainvälinen media kohisikin jo tapauksesta nimeltä Cambridge Analytica. Hesari kertoi asiasta seuraavasti. 

"Yhtiö nousi viikonloppuna julkisuuteen, kun britti- ja yhdysvaltalaismediat paljastivat sen keränneen jopa 50 miljoonan yhdysvaltalaisen Facebook-käyttäjän tietoja, ja käyttäneen niitä hyväksi esimerkiksi Donald Trumpin presidentinvaalikampanjassa." (20.3.)

Samalla selvisi, että tälle brittiläiselle firmalle viulut oli maksanut yhdysvaltalainen Robert Mercer. Summa oli hulppeat 15 miljoonaa dollaria. Lisäksi paljastui, että sama yhtiö oli vaikuttanut vaaleihin vähän siellä sun täällä, mutta ennen kaikkea myös kotimaassaan Brexit-äänestyken Leave-puolella.

Se ei siis ollutkaan Putin, joka järjesti Trumpin valtaan tai Britannian ulos EU:sta – vaikka näin meille on jo parin vuoden ajan toitotettu. Tässä vaiheessa taas loogiseen ajatteluun sortunut voisi kuvitella, että olisi tullut aika edes pahoitella sattuneita ”virhearvioita”.

Vaan toisin kävi. Britannia alkoikin syyttää Venäjää Salisburyn myrkytystapauksesta. Pätevien todisteiden puuttuessa Theresa May järjesti kalvosulkeiset läntisen maailman johtajille. Eräässä kalvossa todisteeksi ehdotettiin sitä, että kun kerran Venäjä sekaantui USA:n presidentin vaaleihin, niin kukaties tähänkin.

Ehkä se oli lipsahdus, jota ei huomattu kiireessä korjata. Tosin ei asioilla ole muutenkaan loogista yhteyttä. Sen sijaan Britannian omat tutkimukset myrkytystapauksen osalta ovat muuttuneet farssiksi, jolle nauraa kohta naurismaan aidatkin.

Mutta mitäs pienistä. Kalvosulkeisissa kävi myös maamme johtajat ja tulivat vakuuttuneiksi. Ainakin siinä määrin, että päättivät antaa kenkää venäläiselle diplomaatille. No, kun kerta muutkin. Tosin juristin koulutuksen saanut presidentti sentään totesi, että päätös venäläisdiplomaatin karkottamisesta tehtiin poliittisen, ei rikosoikeudellisen arvion pohjalta”.

No, sehän on ollut jo pitkään selvää, ettei Suomi ole enää liittoutumaton maa. Mutta olisi kuitenkin hyvä muistaa, että suurvaltapolitiikkaan sekaantumisella voi olla arvaamattomat seuraukset.

On myös mahdollista, että ”myrkynkeittäjä” onkin Britannia itse, äänitorvenaan noita-akkamaisia piirteitä omaava pääministeri May. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun britit luo huttua kemiallisista aseista. Muistellaanpa vain, kuinka alkoi Irakin sota 2003. Myöhemmin sentään (2015) Tony Blair pyysi anteeksi, mutta eipä sillä ruumiita eloon saatu.

Kyse ei ole enää hiekkalaatikkoleikistä. Muutama päivä sitten myös Kiina heristeli sormeaan ja kehotti brittejä luopumaan vastakkainasettelusta ja kylmän sodan ajattelutavoista.

Kylmää sotaa kohtihan tässä on menty jo pitkän matkaa. Vihdoin myös suomalaisessa mediakentässä on herätty. Tosin varovaisin äänenpainoin, mutta kuitenkin. Tällä viikolla Ilta-Sanomien Timo Paunonen kirjoitti venäläisdiplomaatin karkotuksesta näin.

”Päätös on raju, ja se kertoo siitä, että Suomi ei voi irrottautua lännen vastatoimista. Mukaan pitää mennä, vaikka yhteistä rajaa Venäjän kanssa on yli tuhat kilometriä ja kahdenväliset suhteet tulisi ylipäätään pitää hyvässä kunnossa. Kaikissa tilanteissa.”

Myös Ylen ulkomaantoimittaja Heikki Heiskanen analysoi tapausta kylmän sodan termein.

"Salisburyssa tehdyn hermomyrkkyiskun seurauksena useat Euroopan maat ja Yhdysvallat karkottavat yli sata venäläistä diplomaattia. Näin laajamittaisia karkotuksia ei nähty edes kylmän sodan vuosina."

Sen sijaan venäläinen ulkopolitiikan asiantuntija, Russian in Global Affairs -lehden päätoimittaja Fjodor Lukjanov katsoo, että kyse on jo täydestä kylmästä sodasta. Hänen mukaansa nyt "tärkein ja ainoa tehtävä on minimoida riskit ja estää konfliktin kärjistyminen sotilaallisesti".

Saattaisi olla viisasta kuunella, mutta Suomen johto tuntuu ottavan asiat kevyesti. Tästä kertoi viikolla Aamulehti.

Aamulehden turvallisuuspolitiikan lähteet vahvistavat, että puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ja Britannian puolustusministeri Gavin Williamson antavat Lontoossa kesäkuussa julistuksen maiden yhteisten erittäin nopean toiminnan joukkojen taistelu- ja toimintavalmiuden saavuttamisesta.

Aamulehden lähteet kertovat, että kesäkuun julistus lähettää turvallisuuspoliittisen viestin myös Venäjälle.”

Tämä tulee olemaan kesäkuun heiniä, eikä presidentti Niinistö ole tiettävästi vielä kommentoinut ministerikaimansa puuhailuja. Tulee kuitenkin mieleen, mitä presidentti vastasi pari päivää sitten toimittajille Brysselissä, kun häneltä kysyttiin mielipidettä diplomaattikarkotuksista.

Tietysti Venäjä tulee vastaamaan, mutta toivottavasti se on siinä."

]]>
22 http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253071-kylman-sodan-alkemiaa#comments Brexit Cambridge Analytica Kylmä sota Niinistö Theresa May Fri, 30 Mar 2018 04:47:45 +0000 Juha Hämäläinen http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253071-kylman-sodan-alkemiaa
Salisburyn hermomyrkky-isku oli terroriteko joka herättää lisää kysymyksiä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253030-salisburyn-hermomyrkky-isku-oli-terroriteko-joka-herattaa-lisaa-kysymyksia <p>&nbsp;</p><p><em>Kriittinen lukija kysyi, mikä edellisen blogini tarkoitus oli.&nbsp; Se käsitteli aihetta nimeltä Salisbyryn myrkytysmurhaisku, Skripal case eli Skripalin tapaus, tai Britannian viimeisin terrori-isku, ihan miten vain haluamme sitä nimittää.&nbsp; Sekä mm. Suomen toimenpiteitä tapahtuneen tiimoilta.</em></p><p>*</p><p><strong>Vastaan esittämällä muutamia kysymyksiä:</strong></p><p>Miksi Britannia toimi niin kuin toimi?</p><p>Isku tapahtui Salisburyssä 4.3.2018.&nbsp; Britannian pääministeri T. May oli 12.3. parlamentin alahuoneessa kuultavana ja julisti kuuluvasti Venäjän olevan &rdquo;suurella todennäköisyydellä&rdquo; vastuussa uhrien myrkyttämisestä.&nbsp;</p><p>Kansainvälisten sopimusten (CWC) mukaan tällaisissa tapauksissa on määritetty konsepti, jonka mukaan tulee edetä.&nbsp; Mutta Britannia ja May oli siitä kieltäytynyt ja lähtenyt &rdquo;suoran toiminnan&rdquo; linjalle nimeten syyllisen ennen kuin tapauksen tutkinta oli edes kunnolla alkanut, ja tutkinnan tulos vasta arvailujen varassa.&nbsp; Jatkotoimenpiteenä May 14.3. ehdotti YK:n turvaneuvoston kutsumista koolle asian johdosta, mutta kun Venäjä vaati asian käsittelemistä neuvostossa avoimessa istunnossa, britit jättivät asian silleen.&nbsp;</p><p>Vasta tässä vaiheessa 14.3. Britannia kääntyi Kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) puoleen CWC-yleissopimuksen IX artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn (kansainvälinen tutkinta) toimittamiseksi.&nbsp; Britannia aiheutti menettelyllään keskeisen tutkintalinjan viivästymisen 10 vuorokaudella.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Rikospaikkatutkinta</strong></p><p>Rikospaikkatutkinnan suoritus antaa aiheen muutamiin kysymyksiin, kuten mm.:</p><p>Joudutaan selvittämään mm. seuraavat seikat.</p><p>&nbsp;-&nbsp; Missä Sergei ja Julia Skripalista otettiin näytteet, kuka sen teki ja miten?&nbsp; Miten se kaikki kirjattiin?&nbsp;</p><p>&nbsp;- Kuka voi todistaa saatujen tietojen oikeellisuuden?&nbsp;</p><p>&nbsp;- Onko noudatettu kaikkia OPCW:n vaatimuksia toimien järjestyksestä todisteita kerättäessä (ns. &rdquo;chain of custody&rdquo;)?</p><p>&nbsp;&ndash; Millä menetelmillä&nbsp; (spektrianalyysi ym. ) brittiläinen osapuli osasi niin lyhyessä ajassa määrittää käytetyksi väitetyn kemiallisen aineen tyypin (läntisen luokituksen mukaan &rdquo;Novitsok&rdquo;)?&nbsp; Arvattavasti tähän tarvitaan vastaavan aineen standardinäyte.</p><p>&nbsp;&ndash; Miten sellainen vauhti sopii yhteen itse Scotland Yardin virallisten lausuntojen kanssa, joiden mukaan &rdquo;asianmukaisiin johtopäätöksiin tarvitaan viikkojen ja jopa kuukausien työ&rdquo;?</p><p>&nbsp;-&nbsp;Millaisten tietojen ja myrkytysoikeiden perusteella tehtiin pikainen päätös vastamyrkkyjen antamisesta uhreiksi joutuneille Skripaleille ja brittipoliisille, ja johtiko tuo kiire mahdollisesti vakaviin komplikaatioihin ja sen seurauksena uhrien terveydentilan heikkenemiseen?</p><p>&nbsp;-&nbsp;Mitä vastamyrkkyä nimenomaan käytettiin?&nbsp; Millaisten tutkimusten perusteella tehtiin päätös sellaisten valmisteiden käytöstä?&nbsp;</p><p>&nbsp;-&nbsp;Miten voi selittää hermomyrkyn viivästyneen vaikutuksen, vaikka se on luonteeltaan välittömästi vaikuttavaa?&nbsp; Väitetään, että uhrit myrkytettiin pizzeriassa (toisten tietojen mukaan autossa, lentoasemalla, asunnossa jne.).</p><p>&nbsp;- Miten kävi niin, että&nbsp; heidät löydettiin jonkin epämääräisen ajan kuluttua joltain penkiltä kadulta?</p><p>&nbsp;- Miksi Britannia tutki ensin itse, ja vasta 10 vrk myöhemmin &quot;palasi&quot; kansainvälisen kemiallisten aseiden kieltosopimuksen edellyttämän protokollan mukaiseen menettelyyn?</p><p>&nbsp;- Mitä oikein on todellisuudessa tapahtunut?&nbsp;</p><p>&nbsp;- Skripal(it) epäilemättä olivat tietyn suojeluohjelman piirissä, miten Britannian turvallisuuspalvelun suojelu petti näin pahasti?</p><p>Paljon on tekstiä tuotettu ja sitä levitetty, mutta onko näihin kysymyksiin saatu vastausta?</p><p>*</p><p><strong>Oikeusperusta</strong></p><p>Miksi Länsi lähti vetämään tätä poliittisena juttuna, vaikka asiallinen rikospaikkatutkinta oli (viivytettynä) kesken. &nbsp;Poikkeamalla läntisen oikeusjärjestyksen perusprinsiipistä, kukaan tai mikään ei ole syyllinen, ennen kuin asia on tutkittu ja pätevä toimielin todisteiden ja muun näytön perusteella syyllisyyden todennut.&nbsp;</p><p>Länsi tinki oikeusperiaatteistaan ja laski standardinsa Venäjän tasolle (E. Tuomioja).</p><p>*</p><p><strong>Suomen linja</strong></p><p>Ja vielä: Mitä informaatiota Suomen edustajat saivat läntisiltä tahoilta viime viikonvaihteessa, ja mitkä olivat ne kontekstuaaliset tekijät joilla Suomen poliittinen johto maanantain 26.3.2018 keskinäisissä yhteydenotoissaan päätti &quot;lähteä mukaan&quot;?</p><p>Suomi siis katsoi paremmaksi olla enemmistön kanssa väärässä, kuin vähemmistön kanssa oikeassa, etenkin kun &rdquo;oikeassa&rdquo; olemisella saavutettava voitto alkio tuntua etäiseltä tai ei-niin-makealta.</p><p>Mutta oliko pelissä muutakin?&nbsp; Oli, mutta mitä?&nbsp; Epäilemättä tässä katsottiin ainakin EU:n kohtalonkysymystä, Britannian lähtöä Unionista ja siinä sovellettavia menettelyjä.&nbsp; Tuli tämä tapaus sitten tilaamatta ja yllätyksenä, tai vähemmän yllätyksenä, niin se tarjosi joka tapauksessa uniikin mahdollisuuden &rdquo;koheesion korostamiseen&rdquo;, ja sille kortille panostettiin nyt.&nbsp; Hyvä niin.&nbsp; Mutta oliko se olennainen pointti, vai oliko jotain muuta, ja mitä se on.&nbsp; Suomelle ei varmasti kerrottu kaikkea, mutta &rdquo;pienimmän riesan&rdquo; vaihtoehtoa hakeva Suomi tyytyi vähempäänkin.</p><p>*</p><p><strong>Hermomyrkkyisku oli terroriteko</strong></p><p>Niin, ja vielä yksi melko olennainen:</p><p>Tappavan myrkkyaineen käyttö yleisellä paikalla keskellä kaupunkia. Nähdäkseni selvä terroriteko. Miksi tätä on sinnikkäästi vedetty kuin mitä tahansa rikostutkintaa, vaikka kyse siis tunnusmerkeiltään selvästikin terroristisesta teosta? (vaarallinen menetelmä, ympäristö ja määrittelemätön määärä ihmisiä terveydenmenetyksen ja hengenvaarassa ja - tarkoituksena (näin on yleisesti nähty) aiheuttaa kauhua ja inhoa. Täyttää siis olennaisella tavalla terroristisen iskun tunnusmerkit.</p><p>&nbsp;- Jokin tarkoitus näin selkeällä rikosnimikevalinnalla on, mutta mitkä?</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kriittinen lukija kysyi, mikä edellisen blogini tarkoitus oli.  Se käsitteli aihetta nimeltä Salisbyryn myrkytysmurhaisku, Skripal case eli Skripalin tapaus, tai Britannian viimeisin terrori-isku, ihan miten vain haluamme sitä nimittää.  Sekä mm. Suomen toimenpiteitä tapahtuneen tiimoilta.

*

Vastaan esittämällä muutamia kysymyksiä:

Miksi Britannia toimi niin kuin toimi?

Isku tapahtui Salisburyssä 4.3.2018.  Britannian pääministeri T. May oli 12.3. parlamentin alahuoneessa kuultavana ja julisti kuuluvasti Venäjän olevan ”suurella todennäköisyydellä” vastuussa uhrien myrkyttämisestä. 

Kansainvälisten sopimusten (CWC) mukaan tällaisissa tapauksissa on määritetty konsepti, jonka mukaan tulee edetä.  Mutta Britannia ja May oli siitä kieltäytynyt ja lähtenyt ”suoran toiminnan” linjalle nimeten syyllisen ennen kuin tapauksen tutkinta oli edes kunnolla alkanut, ja tutkinnan tulos vasta arvailujen varassa.  Jatkotoimenpiteenä May 14.3. ehdotti YK:n turvaneuvoston kutsumista koolle asian johdosta, mutta kun Venäjä vaati asian käsittelemistä neuvostossa avoimessa istunnossa, britit jättivät asian silleen. 

Vasta tässä vaiheessa 14.3. Britannia kääntyi Kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) puoleen CWC-yleissopimuksen IX artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn (kansainvälinen tutkinta) toimittamiseksi.  Britannia aiheutti menettelyllään keskeisen tutkintalinjan viivästymisen 10 vuorokaudella. 

*

Rikospaikkatutkinta

Rikospaikkatutkinnan suoritus antaa aiheen muutamiin kysymyksiin, kuten mm.:

Joudutaan selvittämään mm. seuraavat seikat.

 -  Missä Sergei ja Julia Skripalista otettiin näytteet, kuka sen teki ja miten?  Miten se kaikki kirjattiin? 

 - Kuka voi todistaa saatujen tietojen oikeellisuuden? 

 - Onko noudatettu kaikkia OPCW:n vaatimuksia toimien järjestyksestä todisteita kerättäessä (ns. ”chain of custody”)?

 – Millä menetelmillä  (spektrianalyysi ym. ) brittiläinen osapuli osasi niin lyhyessä ajassa määrittää käytetyksi väitetyn kemiallisen aineen tyypin (läntisen luokituksen mukaan ”Novitsok”)?  Arvattavasti tähän tarvitaan vastaavan aineen standardinäyte.

 – Miten sellainen vauhti sopii yhteen itse Scotland Yardin virallisten lausuntojen kanssa, joiden mukaan ”asianmukaisiin johtopäätöksiin tarvitaan viikkojen ja jopa kuukausien työ”?

 - Millaisten tietojen ja myrkytysoikeiden perusteella tehtiin pikainen päätös vastamyrkkyjen antamisesta uhreiksi joutuneille Skripaleille ja brittipoliisille, ja johtiko tuo kiire mahdollisesti vakaviin komplikaatioihin ja sen seurauksena uhrien terveydentilan heikkenemiseen?

 - Mitä vastamyrkkyä nimenomaan käytettiin?  Millaisten tutkimusten perusteella tehtiin päätös sellaisten valmisteiden käytöstä? 

 - Miten voi selittää hermomyrkyn viivästyneen vaikutuksen, vaikka se on luonteeltaan välittömästi vaikuttavaa?  Väitetään, että uhrit myrkytettiin pizzeriassa (toisten tietojen mukaan autossa, lentoasemalla, asunnossa jne.).

 - Miten kävi niin, että  heidät löydettiin jonkin epämääräisen ajan kuluttua joltain penkiltä kadulta?

 - Miksi Britannia tutki ensin itse, ja vasta 10 vrk myöhemmin "palasi" kansainvälisen kemiallisten aseiden kieltosopimuksen edellyttämän protokollan mukaiseen menettelyyn?

 - Mitä oikein on todellisuudessa tapahtunut? 

 - Skripal(it) epäilemättä olivat tietyn suojeluohjelman piirissä, miten Britannian turvallisuuspalvelun suojelu petti näin pahasti?

Paljon on tekstiä tuotettu ja sitä levitetty, mutta onko näihin kysymyksiin saatu vastausta?

*

Oikeusperusta

Miksi Länsi lähti vetämään tätä poliittisena juttuna, vaikka asiallinen rikospaikkatutkinta oli (viivytettynä) kesken.  Poikkeamalla läntisen oikeusjärjestyksen perusprinsiipistä, kukaan tai mikään ei ole syyllinen, ennen kuin asia on tutkittu ja pätevä toimielin todisteiden ja muun näytön perusteella syyllisyyden todennut. 

Länsi tinki oikeusperiaatteistaan ja laski standardinsa Venäjän tasolle (E. Tuomioja).

*

Suomen linja

Ja vielä: Mitä informaatiota Suomen edustajat saivat läntisiltä tahoilta viime viikonvaihteessa, ja mitkä olivat ne kontekstuaaliset tekijät joilla Suomen poliittinen johto maanantain 26.3.2018 keskinäisissä yhteydenotoissaan päätti "lähteä mukaan"?

Suomi siis katsoi paremmaksi olla enemmistön kanssa väärässä, kuin vähemmistön kanssa oikeassa, etenkin kun ”oikeassa” olemisella saavutettava voitto alkio tuntua etäiseltä tai ei-niin-makealta.

Mutta oliko pelissä muutakin?  Oli, mutta mitä?  Epäilemättä tässä katsottiin ainakin EU:n kohtalonkysymystä, Britannian lähtöä Unionista ja siinä sovellettavia menettelyjä.  Tuli tämä tapaus sitten tilaamatta ja yllätyksenä, tai vähemmän yllätyksenä, niin se tarjosi joka tapauksessa uniikin mahdollisuuden ”koheesion korostamiseen”, ja sille kortille panostettiin nyt.  Hyvä niin.  Mutta oliko se olennainen pointti, vai oliko jotain muuta, ja mitä se on.  Suomelle ei varmasti kerrottu kaikkea, mutta ”pienimmän riesan” vaihtoehtoa hakeva Suomi tyytyi vähempäänkin.

*

Hermomyrkkyisku oli terroriteko

Niin, ja vielä yksi melko olennainen:

Tappavan myrkkyaineen käyttö yleisellä paikalla keskellä kaupunkia. Nähdäkseni selvä terroriteko. Miksi tätä on sinnikkäästi vedetty kuin mitä tahansa rikostutkintaa, vaikka kyse siis tunnusmerkeiltään selvästikin terroristisesta teosta? (vaarallinen menetelmä, ympäristö ja määrittelemätön määärä ihmisiä terveydenmenetyksen ja hengenvaarassa ja - tarkoituksena (näin on yleisesti nähty) aiheuttaa kauhua ja inhoa. Täyttää siis olennaisella tavalla terroristisen iskun tunnusmerkit.

 - Jokin tarkoitus näin selkeällä rikosnimikevalinnalla on, mutta mitkä?

*

]]>
26 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253030-salisburyn-hermomyrkky-isku-oli-terroriteko-joka-herattaa-lisaa-kysymyksia#comments Brexit Hermomyrkky Karkotukset Laumakäyttäytyminen Myrkytysoperaatio Salisbury Salisburyn terrori-isku Skripal Thu, 29 Mar 2018 07:11:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253030-salisburyn-hermomyrkky-isku-oli-terroriteko-joka-herattaa-lisaa-kysymyksia
Mitä tapahtuu todella? Britannian myrkytysskandaalin taustavoimista http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252950-mita-tapahtuu-todella-britannian-myrkytysskandaalin-taustavoimista <p><em>Mitä tapahtuu todella? Britannian myrkytysskandaalin taustavoimista</em></p><p>*</p><p><strong>Suomen saama lisätieto </strong></p><p><strong>Mitä lisätietoa Suomi sai</strong> viikonlopun aikana läntisiltä kumppaneiltaan, jonka turvin se rohkeni pikavauhdilla maanantaina 26.3.2018 ilmoittaa karkottavansa yhden (1) venäläisen diplomaatin maasta, harvinainen teko Suomelta, itseasiassa ainutlaatuinen?&nbsp; Joidenkin mielestä ratkaisevan lisän.&nbsp;</p><p>Mutta miksi Länsi, siis Britit, Saksa etc. eivät ole kertoneet sitä julki &ndash; luulisi niiden vähintäinkin vuotavan tiedon alta aikayksikön, kun se niille selkiää.&nbsp; Mutta ei.&nbsp; Sitä tietoa ei ole, edelleenkään, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät ei myöskään tule.</p><p>Kertoiko <strong>Merkel</strong> viikonloppuna suomalaisille, että tässä on kyseessä &rdquo;iso juttu&rdquo;.&nbsp; <strong>Wirklich groß</strong>..</p><p>Isompi kuin venäläinen kaksoisagentti, mutta kiitos tämän tapauksen, on avautumassa uusi polku, uusi tiekartta &rdquo;Euroopan yhtenäisyyden turvaamiseen&rdquo;?&nbsp; Mutta kun sitä ei saa kertoa.&nbsp; Ei missään nimessä.&nbsp; Ei saa.&nbsp; Wir verstehen.</p><p>Tarkoittaa, kuten alempana ilmenee, mahdollisuuksia lapioida syntynyttä exit-kuilua umpeen, ja jopa ehkä vielä enemmän.&nbsp;</p><p>Siksi Suomi ymmärsi, kiirehti ja karkotti.</p><p>*</p><p><strong>Brexit ei ole mikään raastuvanoikeudessa käsiteltävä asia vaan..</strong></p><p><strong>&rdquo;<em>Hirvittäähän se</em></strong><em>, mutta politiikassa ja diplomatiassa pelataan todennäköisyyksillä. Ei ole kyse käräjäoikeudesta. Näyttö Venäjän syyllisyydestä on niin varma kuin tällaisissa tapauksissa yleensä voi olla</em>&rdquo;, sanoo professori <strong>Pekka Pihlanto.</strong></p><p>&rdquo;<em>Mietteliääksi vetää, jos pelataan todennäköisyyksillä miten voidaan olla varmoja (aloittamaan _toimenpiteita_.)&nbsp; Tuskinpa suomalaisissa tuomioistuimissa annetaan paljoa tuomioita todennäköisyyksien mukaan.&nbsp; Näyttö teosta täytyy olla kova.</em></p><p><em>Nyt on kyseessä viime kädessä satoja miljoonia ihmisiä koskevat päätökset</em>&rdquo;, kommentoi <strong>Jorma Moll</strong>. &nbsp;<a href="http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252914-hankalassa-asemassa-oleva-suomikin-karkottaa-venalaisen-diplomaatin?ref=poiminnat"><u>http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252914-hankalassa-asemassa-oleva-suomikin-karkottaa-venalaisen-diplomaatin?ref=poiminnat</u></a></p><p>Juuri näin.&nbsp; Länsimainen oikeusjärjestys.&nbsp; Kukaan tai mikään ei ole syyllinen, ennen kuin todisteet, näyttö, oikeuden päätös.&nbsp; Ei niin pientä rikollista ettei oikeusavustaja opeta sille: Älä tunnusta mitään, älä sano mitään. Syyttäjä kootkoon näytön, minä kehitän lieventävät asianhaarat ja painan niillä.&nbsp; Tämä otetaan annettuna ja sovelletaan tunnollisesti, muttei Venäjään.&nbsp; Sen vaaditaan tunnustavan kaiken, tekemättömänkin.</p><p>*</p><p><strong>Kuka hyötyy Salisburyn incidentistä?&nbsp; </strong></p><p><strong><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Skripal"><strong><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Skripal</u></strong></a> </strong></p><p>Ensikatsomalla ei kukaan, kaikki häviävät.</p><p>Paitsi, että <strong>Putin</strong>, jos Länsi osoittautuu bluffaajaksi.&nbsp; Jos myrkyn venäläisperäisyys ei pidä loppuun asti, tai osoittautuu, että Länsi muuten on &rdquo;peukaloinut&rdquo; tapahtumia.&nbsp; Silloin Länsi pelaa tammea ja Putin mestariluokan shakkia.&nbsp; Siksi vois panna pienen panoksen &rdquo;<strong><em>Putinin Gambiitin</em></strong>&rdquo; puolesta.</p><p>(<em>Gambiitti: shakkitermi, joka tarkoittaa; Uhraus avauksessa (yleensä sotilaanuhraus), jolla saavutetaan esimerkiksi kehitysetu, aloite, tai joku muu uhrausta kompensoiva tekijä. Entisaikaan pelattiin enemmän gambiittiavauksia kuin nykyään, ja tämän päivän gambiitit ovat usein asemallisempia laadultaan</em>. <em><a href="https://fi.wiktionary.org/wiki/gambiitti" title="gambiitti"><u>(wikt)</u></a>)</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>Toisaalta</strong></p><p><strong>Britannia yrittää hyödyntää Salisburya kaksin käsin</strong>.&nbsp; Britannia on kusessa.&nbsp;</p><p><strong>David Cameronin</strong> hätäinen vaalitemppu johti kansanäänestykseen ja kansanäänestys <strong><em>Brexit</em></strong>iin, jota &rdquo;kukaan&rdquo; ei &rdquo;todella&rdquo; halunnut.&nbsp; Nyt se on valjennut hitaammillekin: kallis, pitkä, energiaa ja ihmisiä sitova &rdquo;<strong><em>käänteinen Houdini-temppu</em></strong>&rdquo;, jossa vapaa mies ottaa kahleet ja säkin ja kahlitsee itsensä ja sulkeutuu säkkiin ja hyppää veteen.</p><p>Kuilun reunalla hoiperteleva May ja Britannia on valmis epätoivoisiinkin tekoihin, miksei sitten Salisburyyn, jonka siirrot jopa May pystyy ennakoimaan vähintään kolmanteen siirtoon saakka.&nbsp;</p><p><strong>Eli Britannia on uhri</strong>, joka syyttää pahaa Venäjää rumasta tempusta, ja hakee Euroopan Unionia henkilökohtaiseksi tukihenkilökseen, EU:ta, josta se on riitaisesti ja tylyttäen eroamassa.&nbsp;</p><p>Avioeron draamaa.&nbsp;</p><p>Käyttämällä myrkkynä leimallisesti Venäjään viittaavaa myrkkyä ulkomaanpalvelu voi uhrata erään kaksoiagentin syyllistymättä klassieen murhaan (kaipa Skripal-isä ja &ndash;tytär selviävät hengissä keikasta?), ja ennen kaikkea Länsi saa jälleen syyn osoittaa syyttävällä sormella Venäjää, ja koota rivinsä kollektiivisten sylkijäisten merkeissä.&nbsp;</p><p>Tässä suhteessa Britit, jos ketkä, osaavat lukea <strong><em>Euroopan Unionin johdon pavlovilaisia refleksejä</em></strong>, melkein yhtä terävästi kuin Putin.&nbsp; Siispä Vorwärts!</p><p>*</p><p><strong>Toisaalta</strong></p><p><strong>Eihän Brittien lähtö</strong> ole Euroopan Unioninkaan etu, kaukana siitä, varsinkaan puolustuksellisesti, silkkaa höperehtimistä.&nbsp;</p><p>Ranska jäisi ainoaksi ydinvallaksi kukkoilemaan EU:n kamareihin, sitähän ei katsoisi vanha Helmutkaan irvistämättä.&nbsp;</p><p>Jos syttyisi sota julma, jota ajatusta nykytilanteessa ei kellään ole varaa täysin jättää huomiotta, Britannia tietää, sille lankeaisi merten suojelijan rooli, eikä se pysyisi mitenkään puolueettomana, Venäjä on sen verran halkonut lähivesien pintoja ja syvyyksiä.&nbsp;</p><p>Mutta miten valmistaa maata ja mieliä kääntämään &rdquo;kaikki&rdquo;?&nbsp; (Kuten esimerkiksi Brexit)</p><p>Tietenkin pieni sota tai muu &rdquo;vaaran maku&rdquo;, sellainen auttaa aina, se kokoaa rivejä, ja saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta.&nbsp;</p><p>Nyt ollaan hakemassa askelmerkkejä Brekxitin olennaiselle liudentamiselle, siitä kyse.&nbsp; Tilaisuus tuli joko järjestettynä tai tilaamatta ja odottamatta.</p><p>*</p><p><strong>Toisaalta</strong></p><p><strong>Salisbury haiskataa jo kauas</strong> järjestetyltä spektaakkelilta.&nbsp;</p><p>Mutta kenen aivoista?&nbsp; Kuka on niin taitava, tai taitamaton, riippuu näkökulmasta.</p><p>Nyt kun Britannia yhdessä Saudien kanssa jo jakaa ja kolonisoi Jemeniä, voisi luulla, että pikku-incidenssi on järjestetty vain tätä liikettä varten.&nbsp; Kukaan ei kuitenkaan ole huomannut koko Jemeniä, paitsi ehkä Tuula Haatainen, mutta 22 miljoonaa ihmistä on saatu järjestymään aliravitsemuksen tilaan, nälkäiseksi, ja nääntyneitä kaatuneita kärsiviä on paljon.&nbsp; Kuka nyt moneen kertaan suurvaltojen kesken jaettua kulmakuntaa kukaan huomaisi, vaikka niiden maita jaetaan taas ja kauppakomppanioille tallotaan polkua.</p><p>Lähde; <a href="https://yle.fi/uutiset/18-193621"><u>https://yle.fi/uutiset/18-193621</u></a></p><p><strong><em>Britannia ja Saudi-Arabia ovat solmineet yli 112 miljoonan euron avustussopimuksen.&nbsp; </em></strong><em>Britannian oppositio ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kritisoivat maiden tekemää avustussopimusta. </em>&gt; YLE, 9.3.2018; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10110905"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10110905</u></a></p><p>YLE, Radio 1, Ykkösaamu, 27.3.2018; Kuuntele tämä osio: Jemenissä on sodittu neljä katastrofaalista vuotta. Jemen-asiantuntija Susanne Dahlgren ja kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi SPR:stä. <a href="https://areena.yle.fi/1-4361190?autoplay=true"><u>https://areena.yle.fi/1-4361190?autoplay=true</u></a></p><p>*</p><p><strong>Iso peli käy</strong></p><p><strong>Samaan aikaan</strong> kun Yhdysvallat juoksuttaa EU:ta Venäjän nyrkkiin, Trump valmistautuu tapaamaan Pohjois-Korean johtajan.&nbsp; -&nbsp;</p><p>Yhdysvallat ei ole ottanut kertaakaan takkiinsa Venäjä-pakotteiden kohdentamisessa, ja jos rajaukset osuvat vikaan, luova sopiminen korjaa virheet.&nbsp;</p><p>Vain Eurooppa ja &ndash; Suomi &ndash; kärsivät tappionsa nurkumatta.&nbsp;</p><p>Maailmanrauhan vihollinen n:o 1 Pohjois-Korea liennyttää nyt ainakin näön vuoksi, mutta kuka muistaa, miten tämä näytös on kuultu ja nähty jo ties miten monta kertaa?&nbsp; Pohjois-Korea uhittelee, uhkaa ja uljailee. Sitten se sopii, ja saa rahaa sitoakseen itsensä puuhun kiinni, ettei lähtisi&hellip; Ainakin yhdeksän kertaa. Niin myös jälleen tällä kertaa.&nbsp; Pohjois-Korea ottaa koko maailman panttivangikseen ja saa lunnaat, kun hellittää hetkeksi.</p><p>Yhdysvallat antaa ja maksaa jotain, Trump kerää mainetta &rdquo;<strong><em>maailman pelastajana</em></strong>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Mutta Kiina jo ehti huolestua jäävänsä sivuun, mutta lupasi ruokaa, rahaa ja teknistä asiantuntemusta jmpp.&nbsp; Ja niin järjestyi tapaaminen &rdquo;Rocket-Manin&rdquo; kanssa.&nbsp;</p><p>CNN, tunti sitten, 27.3.2018 klo 15:40. <a href="https://edition.cnn.com/2018/03/27/asia/china-north-korea-train-intl/index.html"><u>https://edition.cnn.com/2018/03/27/asia/china-north-korea-train-intl/index.html</u></a></p><p>*</p><p>Tämä pistää luultavasti lisää kierroksia Trumpiin.&nbsp; Mutta <strong>paikalla siis Yhdysvallat ja Kiina.</strong>&nbsp;</p><p><strong>Missä EU, maailman suurin talousmahti?</strong></p><p>EU vänkkää toisen luokan kaksoisagentin nahalla.&nbsp; Eurooppa sulkee ovia.&nbsp; Järjen valon se onkin sammuttanut jo aikaa sitten.</p><p>Kyllä minä niin säälin vanhaa Eurooppaa, miten kertakaikkiaan alas se on kyennyt vajoamaan?</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä tapahtuu todella? Britannian myrkytysskandaalin taustavoimista

*

Suomen saama lisätieto

Mitä lisätietoa Suomi sai viikonlopun aikana läntisiltä kumppaneiltaan, jonka turvin se rohkeni pikavauhdilla maanantaina 26.3.2018 ilmoittaa karkottavansa yhden (1) venäläisen diplomaatin maasta, harvinainen teko Suomelta, itseasiassa ainutlaatuinen?  Joidenkin mielestä ratkaisevan lisän. 

Mutta miksi Länsi, siis Britit, Saksa etc. eivät ole kertoneet sitä julki – luulisi niiden vähintäinkin vuotavan tiedon alta aikayksikön, kun se niille selkiää.  Mutta ei.  Sitä tietoa ei ole, edelleenkään, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät ei myöskään tule.

Kertoiko Merkel viikonloppuna suomalaisille, että tässä on kyseessä ”iso juttu”.  Wirklich groß..

Isompi kuin venäläinen kaksoisagentti, mutta kiitos tämän tapauksen, on avautumassa uusi polku, uusi tiekartta ”Euroopan yhtenäisyyden turvaamiseen”?  Mutta kun sitä ei saa kertoa.  Ei missään nimessä.  Ei saa.  Wir verstehen.

Tarkoittaa, kuten alempana ilmenee, mahdollisuuksia lapioida syntynyttä exit-kuilua umpeen, ja jopa ehkä vielä enemmän. 

Siksi Suomi ymmärsi, kiirehti ja karkotti.

*

Brexit ei ole mikään raastuvanoikeudessa käsiteltävä asia vaan..

Hirvittäähän se, mutta politiikassa ja diplomatiassa pelataan todennäköisyyksillä. Ei ole kyse käräjäoikeudesta. Näyttö Venäjän syyllisyydestä on niin varma kuin tällaisissa tapauksissa yleensä voi olla”, sanoo professori Pekka Pihlanto.

Mietteliääksi vetää, jos pelataan todennäköisyyksillä miten voidaan olla varmoja (aloittamaan _toimenpiteita_.)  Tuskinpa suomalaisissa tuomioistuimissa annetaan paljoa tuomioita todennäköisyyksien mukaan.  Näyttö teosta täytyy olla kova.

Nyt on kyseessä viime kädessä satoja miljoonia ihmisiä koskevat päätökset”, kommentoi Jorma Moll.  http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252914-hankalassa-asemassa-oleva-suomikin-karkottaa-venalaisen-diplomaatin?ref=poiminnat

Juuri näin.  Länsimainen oikeusjärjestys.  Kukaan tai mikään ei ole syyllinen, ennen kuin todisteet, näyttö, oikeuden päätös.  Ei niin pientä rikollista ettei oikeusavustaja opeta sille: Älä tunnusta mitään, älä sano mitään. Syyttäjä kootkoon näytön, minä kehitän lieventävät asianhaarat ja painan niillä.  Tämä otetaan annettuna ja sovelletaan tunnollisesti, muttei Venäjään.  Sen vaaditaan tunnustavan kaiken, tekemättömänkin.

*

Kuka hyötyy Salisburyn incidentistä? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Skripal

Ensikatsomalla ei kukaan, kaikki häviävät.

Paitsi, että Putin, jos Länsi osoittautuu bluffaajaksi.  Jos myrkyn venäläisperäisyys ei pidä loppuun asti, tai osoittautuu, että Länsi muuten on ”peukaloinut” tapahtumia.  Silloin Länsi pelaa tammea ja Putin mestariluokan shakkia.  Siksi vois panna pienen panoksen ”Putinin Gambiitin” puolesta.

(Gambiitti: shakkitermi, joka tarkoittaa; Uhraus avauksessa (yleensä sotilaanuhraus), jolla saavutetaan esimerkiksi kehitysetu, aloite, tai joku muu uhrausta kompensoiva tekijä. Entisaikaan pelattiin enemmän gambiittiavauksia kuin nykyään, ja tämän päivän gambiitit ovat usein asemallisempia laadultaan. (wikt))

*

Toisaalta

Britannia yrittää hyödyntää Salisburya kaksin käsin.  Britannia on kusessa. 

David Cameronin hätäinen vaalitemppu johti kansanäänestykseen ja kansanäänestys Brexitiin, jota ”kukaan” ei ”todella” halunnut.  Nyt se on valjennut hitaammillekin: kallis, pitkä, energiaa ja ihmisiä sitova ”käänteinen Houdini-temppu”, jossa vapaa mies ottaa kahleet ja säkin ja kahlitsee itsensä ja sulkeutuu säkkiin ja hyppää veteen.

Kuilun reunalla hoiperteleva May ja Britannia on valmis epätoivoisiinkin tekoihin, miksei sitten Salisburyyn, jonka siirrot jopa May pystyy ennakoimaan vähintään kolmanteen siirtoon saakka. 

Eli Britannia on uhri, joka syyttää pahaa Venäjää rumasta tempusta, ja hakee Euroopan Unionia henkilökohtaiseksi tukihenkilökseen, EU:ta, josta se on riitaisesti ja tylyttäen eroamassa. 

Avioeron draamaa. 

Käyttämällä myrkkynä leimallisesti Venäjään viittaavaa myrkkyä ulkomaanpalvelu voi uhrata erään kaksoiagentin syyllistymättä klassieen murhaan (kaipa Skripal-isä ja –tytär selviävät hengissä keikasta?), ja ennen kaikkea Länsi saa jälleen syyn osoittaa syyttävällä sormella Venäjää, ja koota rivinsä kollektiivisten sylkijäisten merkeissä. 

Tässä suhteessa Britit, jos ketkä, osaavat lukea Euroopan Unionin johdon pavlovilaisia refleksejä, melkein yhtä terävästi kuin Putin.  Siispä Vorwärts!

*

Toisaalta

Eihän Brittien lähtö ole Euroopan Unioninkaan etu, kaukana siitä, varsinkaan puolustuksellisesti, silkkaa höperehtimistä. 

Ranska jäisi ainoaksi ydinvallaksi kukkoilemaan EU:n kamareihin, sitähän ei katsoisi vanha Helmutkaan irvistämättä. 

Jos syttyisi sota julma, jota ajatusta nykytilanteessa ei kellään ole varaa täysin jättää huomiotta, Britannia tietää, sille lankeaisi merten suojelijan rooli, eikä se pysyisi mitenkään puolueettomana, Venäjä on sen verran halkonut lähivesien pintoja ja syvyyksiä. 

Mutta miten valmistaa maata ja mieliä kääntämään ”kaikki”?  (Kuten esimerkiksi Brexit)

Tietenkin pieni sota tai muu ”vaaran maku”, sellainen auttaa aina, se kokoaa rivejä, ja saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta. 

Nyt ollaan hakemassa askelmerkkejä Brekxitin olennaiselle liudentamiselle, siitä kyse.  Tilaisuus tuli joko järjestettynä tai tilaamatta ja odottamatta.

*

Toisaalta

Salisbury haiskataa jo kauas järjestetyltä spektaakkelilta. 

Mutta kenen aivoista?  Kuka on niin taitava, tai taitamaton, riippuu näkökulmasta.

Nyt kun Britannia yhdessä Saudien kanssa jo jakaa ja kolonisoi Jemeniä, voisi luulla, että pikku-incidenssi on järjestetty vain tätä liikettä varten.  Kukaan ei kuitenkaan ole huomannut koko Jemeniä, paitsi ehkä Tuula Haatainen, mutta 22 miljoonaa ihmistä on saatu järjestymään aliravitsemuksen tilaan, nälkäiseksi, ja nääntyneitä kaatuneita kärsiviä on paljon.  Kuka nyt moneen kertaan suurvaltojen kesken jaettua kulmakuntaa kukaan huomaisi, vaikka niiden maita jaetaan taas ja kauppakomppanioille tallotaan polkua.

Lähde; https://yle.fi/uutiset/18-193621

Britannia ja Saudi-Arabia ovat solmineet yli 112 miljoonan euron avustussopimuksen.  Britannian oppositio ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kritisoivat maiden tekemää avustussopimusta. > YLE, 9.3.2018; https://yle.fi/uutiset/3-10110905

YLE, Radio 1, Ykkösaamu, 27.3.2018; Kuuntele tämä osio: Jemenissä on sodittu neljä katastrofaalista vuotta. Jemen-asiantuntija Susanne Dahlgren ja kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi SPR:stä. https://areena.yle.fi/1-4361190?autoplay=true

*

Iso peli käy

Samaan aikaan kun Yhdysvallat juoksuttaa EU:ta Venäjän nyrkkiin, Trump valmistautuu tapaamaan Pohjois-Korean johtajan.  - 

Yhdysvallat ei ole ottanut kertaakaan takkiinsa Venäjä-pakotteiden kohdentamisessa, ja jos rajaukset osuvat vikaan, luova sopiminen korjaa virheet. 

Vain Eurooppa ja – Suomi – kärsivät tappionsa nurkumatta. 

Maailmanrauhan vihollinen n:o 1 Pohjois-Korea liennyttää nyt ainakin näön vuoksi, mutta kuka muistaa, miten tämä näytös on kuultu ja nähty jo ties miten monta kertaa?  Pohjois-Korea uhittelee, uhkaa ja uljailee. Sitten se sopii, ja saa rahaa sitoakseen itsensä puuhun kiinni, ettei lähtisi… Ainakin yhdeksän kertaa. Niin myös jälleen tällä kertaa.  Pohjois-Korea ottaa koko maailman panttivangikseen ja saa lunnaat, kun hellittää hetkeksi.

Yhdysvallat antaa ja maksaa jotain, Trump kerää mainetta ”maailman pelastajana”. 

Mutta Kiina jo ehti huolestua jäävänsä sivuun, mutta lupasi ruokaa, rahaa ja teknistä asiantuntemusta jmpp.  Ja niin järjestyi tapaaminen ”Rocket-Manin” kanssa. 

CNN, tunti sitten, 27.3.2018 klo 15:40. https://edition.cnn.com/2018/03/27/asia/china-north-korea-train-intl/index.html

*

Tämä pistää luultavasti lisää kierroksia Trumpiin.  Mutta paikalla siis Yhdysvallat ja Kiina. 

Missä EU, maailman suurin talousmahti?

EU vänkkää toisen luokan kaksoisagentin nahalla.  Eurooppa sulkee ovia.  Järjen valon se onkin sammuttanut jo aikaa sitten.

Kyllä minä niin säälin vanhaa Eurooppaa, miten kertakaikkiaan alas se on kyennyt vajoamaan?

*

]]>
33 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252950-mita-tapahtuu-todella-britannian-myrkytysskandaalin-taustavoimista#comments Angela Merkel Brexit Diplomaatin karkottaminen Euroopan unioni Hermomyrkkyisku Jemen Karkotus Novitsok Tue, 27 Mar 2018 14:03:29 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252950-mita-tapahtuu-todella-britannian-myrkytysskandaalin-taustavoimista
Ne yhteiset arvot http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252904-ne-yhteiset-arvot <p>Britannian pääministeri T. May ilmoitti, että Venäjä jatkuvasti loukkaa arvojamme, ja tämä on asiantila, jota emme voi hyväksyä. Hän tarkoitti käsittääkseni brittiläisiä arvoja, joiden kanssa EU:n arvot, jos niitä on - ovat ilmeisen suuressa ristiriidassa, koska BREXIT. Samainen pääministeri on vaatinut tukea EU:ssa ainakin toistaiseksi jatkavilta mailta. Ja valtaosa näistä maista rietävät täyttämään brittirouvan odotukset. Suomi muiden mukana.<br /><br />Jos ajattelee Yhdistyneen Kuningaskunnan historiaa, vaikkapa vain siirtomaiden ja esimekiksi Dresdenin pommitusten osalta, niissä meillä lienee tyypillisiä esimekkejä brittiläisistä arvoista. Näitäkö olemme valmiit lammasmaisesti tukemaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian pääministeri T. May ilmoitti, että Venäjä jatkuvasti loukkaa arvojamme, ja tämä on asiantila, jota emme voi hyväksyä. Hän tarkoitti käsittääkseni brittiläisiä arvoja, joiden kanssa EU:n arvot, jos niitä on - ovat ilmeisen suuressa ristiriidassa, koska BREXIT. Samainen pääministeri on vaatinut tukea EU:ssa ainakin toistaiseksi jatkavilta mailta. Ja valtaosa näistä maista rietävät täyttämään brittirouvan odotukset. Suomi muiden mukana.

Jos ajattelee Yhdistyneen Kuningaskunnan historiaa, vaikkapa vain siirtomaiden ja esimekiksi Dresdenin pommitusten osalta, niissä meillä lienee tyypillisiä esimekkejä brittiläisistä arvoista. Näitäkö olemme valmiit lammasmaisesti tukemaan?

]]>
4 http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252904-ne-yhteiset-arvot#comments Brexit Diplomaatit Myrkyt Yhteiset arvot Mon, 26 Mar 2018 20:43:41 +0000 Kari Torikka http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252904-ne-yhteiset-arvot
Sinisillä paloivat käämit http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252394-sinisilla-paloivat-kaamit <p>Ilmeisesti hallituksessa oli sovittu, että Brexitin seurauksena Suomi ei kannata Britannian paikkojen jakamista muiden jäsenmaiden kesken.</p><p>Päätös kuitenkin poikkesi sovitusta, eikä Sipilä viitsinyt tuon kokoista asiaa kaataa, ja hän vertasikin sitä koiraveroon, eli pikkuasiasta hänen mielestään kyse.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244154-hallituksessa-repesi-eu-riita-sampo-terho-vakava-paikka" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244154-hallituksessa-repesi-eu-riita-sampo-terho-vakava-paikka">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244154-hallituksessa-repesi-eu-riita-sa...</a></p><p>Minustakaan tämä ei nyt niin iso asia ole, mutta sinisille tärkeä profiilin takia.</p><p>Liikaa ei kannata kuitenkaan Sipilän ruuvia kiristää, sillä sote voi olla sen jälkeen vaikeuksissa, tosin eipä se sinistenkään prioriteettilistalla ole ensimmäisenänä ne ennenaikaiset vaalit.</p><p>Ei menny niinku Srömsöössä, voi Sampo Terho nyt sanoa.</p> Ilmeisesti hallituksessa oli sovittu, että Brexitin seurauksena Suomi ei kannata Britannian paikkojen jakamista muiden jäsenmaiden kesken.

Päätös kuitenkin poikkesi sovitusta, eikä Sipilä viitsinyt tuon kokoista asiaa kaataa, ja hän vertasikin sitä koiraveroon, eli pikkuasiasta hänen mielestään kyse.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244154-hallituksessa-repesi-eu-riita-sampo-terho-vakava-paikka

Minustakaan tämä ei nyt niin iso asia ole, mutta sinisille tärkeä profiilin takia.

Liikaa ei kannata kuitenkaan Sipilän ruuvia kiristää, sillä sote voi olla sen jälkeen vaikeuksissa, tosin eipä se sinistenkään prioriteettilistalla ole ensimmäisenänä ne ennenaikaiset vaalit.

Ei menny niinku Srömsöössä, voi Sampo Terho nyt sanoa.

]]>
28 http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252394-sinisilla-paloivat-kaamit#comments Kotimaa Brexit Euroopan unioni Sininen tulevaisuus Siniset Fri, 16 Mar 2018 13:48:37 +0000 petteri ritala http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252394-sinisilla-paloivat-kaamit
Brexit ja EU-budjetti http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252010-brexit-ja-eu-budjetti <p>Britannian todennäköisen EU-eroamisen budjettiseuraamuksia koskevassa julkisessa väittelyssä on kummallisia piirteitä. Niin myös EU:n seuraavaa rahoituskehystä koskevassa julkisessa väittelyssä, ja nämä kaksi asiaahan ovat sidoksissa toisiinsa, koska brittien ero, jos se tapahtuu tämänhetkisten tietojen mukaisesti, astuu voimaan täysimääräisenä juuri silloin kun seuraava budjettikehyskin astuu voimaan.</p><p>Jos joku lukija ei asiaa vielä tiedä, &rdquo;budjettikehys&rdquo; on 5-7 vuotta koskeva EU:n seuraavien budjettien kokonaissumma, joka jaetaan vuosittaisiin budjetteihin ja niiden suurimpiin osakokonaisuuksiin, mutta ei yksityiskohtaisiin meno- tai tulomomentteihin. Tällaisia kehyksiä on lyöty lukkoon EU:ssa 1980-luvun loppupuolelta lähtien, ja ne pelastivat aikoinaan EU:n jokavuotisista raivokkaista budjettikiistoista; sitä isompia ovat toisaalta olleet näitä kehyksiä koskevat ottelut.</p><p>Brittien erotessa sen EU:n budjettiin lähettämät maksut lakkaavat. Näin ollen budjetti pienenee automaattisesti eron seurauksena. Niinpä esimerkiksi eurooppaministeri Terhon retoriikka siitä, että budjettia pitää pienentää eron tapahtuessa, on sikäli tyhjää puhetta, että näin tapahtuu automaattisesti. EU:n budjetti tulee joka tapauksessa olemaan pienempi kuin brittien ollessa jäsen. Ei olisi mitään poliittisia mahdollisuuksia pitää budjettia tasolla, jolla se on ollut Britannian ollessa jäsen. Oleellinen kysymys on, mitä tapahtuu eroamisen myötä budjetin tasapainolle, menojen ja tulojen erotukselle, jota ei EU:n sääntöjen mukaan voi kattaa velantotolla, jos menot ovat tuloja suuremmat.</p><p>Britanniaan EU-budjetista maksetut menot eri asioihin kuten maatalouteen, aluepoliittiseen tukeen ja niin edelleen, lakkaavat myös eroamisen myötä. Ne ovat olleet pienemmät kuin brittien suorittamat maksut; ero on ollut 9-11 miljardin euron luokkaa viime vuosina. Vasta siinä, mitä tehdään tälle vajeelle &ndash; tai tietysti jos halutaan leikata vielä tuotakin enemmän &ndash; olisi kyse EU:n budjetin aidosta pienentämisestä eron seurauksena. Propagandistisessa retoriikassa tätä ei muisteta &ndash; tai ei haluta &ndash; tehdä selväksi. Pitäisikö EU:n budjetin pienentyä myös tämän summan verran?</p><p>Jos näin tehtäisiin, EU:hun jäävien jäsenmaiden maksut budjettiin säilyisivät entisellä tasolla, mutta niille budjetista maksetut varat pienenisivät yhteensä edellä mainitulla summalla. Kaikki siis &rdquo;kärsisivät&rdquo;, nettomaksajat entistä suurempina nettomaksuina, nettosaajat entistä pienempinä nettosaamisina, olettaen tietenkin, että budjetin menopuolen määrittelyjä ei muuteta, ja on vaikea nähdä miten ainakaan nettomaksajat suostuisivat asemansa heikentämiseen. Toisessa äärivaihtoehdossa budjetin tulopuolta, siis jäsenmaiden maksuja siihen, olisi kasvatettava vastaavalla summalla, jolloin menot budjetista säilyisivät ennen brittien eroa vallinneella tasolla. Silloin budjettia ei vielä aidosti pienennettäisi, ei tosin suurennettaisikaan, suhteessa siihen, mitä se oli brittien jäsenyyden aikana.</p><p>Tähän liittyy myös Suomen hallituksen tavoite parantaa suhteellista asemaansa EU:sta saatavien tuloutusten suhteen. &rdquo;Suhteellisen&rdquo; aseman parantaminen ei ole sama asia kuin euromääräisen aseman parantaminen. En tiedä tarkkaan mitä hallitus tosiasiassa tavoittelee, mutta Suomen aseman suhteellista parantamista se voi tavoitella ilman että saisi yhtään euroa lisää, jopa vaikka saisi niitä entistä vähemmänkin.</p><p>Omaa suhteellista asemaa vain ei voi parantaa ilman, että joidenkin muiden suhteellisen asema heikkenee. Jokainen voi mielessään miettiä, miten suurella ilolla siihen kukaan EU:ssa suostuisi Suomen kohdalla, tai enää tänä päivänä köyhempienkään kohdalla. Jäljelle jää kiistely siitä, miten &rdquo;partager à la misère&rdquo; kuten erään EU-maan pysyvä edustaja, tunnettu pahansisuisuudestaan, aikoinaan entistä pienempien rahojen jakamista luonnehti. En nimittäin jaksa uskoa siihen, että mistään ainakaan oleellisista menolisäyksistä pystytään seuraavaan rahoituskehykseen sopimaan.</p><p>Mikä nyt sitten on oleellista; vaikka euromääräiset miljardisummat ovat suuria varsinkin pienen ihmisen, jopa pienen maankin, mittapuulla, ne ovat pieniä koko EU:n yhteenlasketun bkt:n mittapuulla. Ja ne ovat vuosien mittaan reaalisesti pienentyneet: Suomen liittyessä EU:hun sen budjetti oli karkeasti ottaen Suomen bkt:n suuruinen, nyt se on &frac34; siitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian todennäköisen EU-eroamisen budjettiseuraamuksia koskevassa julkisessa väittelyssä on kummallisia piirteitä. Niin myös EU:n seuraavaa rahoituskehystä koskevassa julkisessa väittelyssä, ja nämä kaksi asiaahan ovat sidoksissa toisiinsa, koska brittien ero, jos se tapahtuu tämänhetkisten tietojen mukaisesti, astuu voimaan täysimääräisenä juuri silloin kun seuraava budjettikehyskin astuu voimaan.

Jos joku lukija ei asiaa vielä tiedä, ”budjettikehys” on 5-7 vuotta koskeva EU:n seuraavien budjettien kokonaissumma, joka jaetaan vuosittaisiin budjetteihin ja niiden suurimpiin osakokonaisuuksiin, mutta ei yksityiskohtaisiin meno- tai tulomomentteihin. Tällaisia kehyksiä on lyöty lukkoon EU:ssa 1980-luvun loppupuolelta lähtien, ja ne pelastivat aikoinaan EU:n jokavuotisista raivokkaista budjettikiistoista; sitä isompia ovat toisaalta olleet näitä kehyksiä koskevat ottelut.

Brittien erotessa sen EU:n budjettiin lähettämät maksut lakkaavat. Näin ollen budjetti pienenee automaattisesti eron seurauksena. Niinpä esimerkiksi eurooppaministeri Terhon retoriikka siitä, että budjettia pitää pienentää eron tapahtuessa, on sikäli tyhjää puhetta, että näin tapahtuu automaattisesti. EU:n budjetti tulee joka tapauksessa olemaan pienempi kuin brittien ollessa jäsen. Ei olisi mitään poliittisia mahdollisuuksia pitää budjettia tasolla, jolla se on ollut Britannian ollessa jäsen. Oleellinen kysymys on, mitä tapahtuu eroamisen myötä budjetin tasapainolle, menojen ja tulojen erotukselle, jota ei EU:n sääntöjen mukaan voi kattaa velantotolla, jos menot ovat tuloja suuremmat.

Britanniaan EU-budjetista maksetut menot eri asioihin kuten maatalouteen, aluepoliittiseen tukeen ja niin edelleen, lakkaavat myös eroamisen myötä. Ne ovat olleet pienemmät kuin brittien suorittamat maksut; ero on ollut 9-11 miljardin euron luokkaa viime vuosina. Vasta siinä, mitä tehdään tälle vajeelle – tai tietysti jos halutaan leikata vielä tuotakin enemmän – olisi kyse EU:n budjetin aidosta pienentämisestä eron seurauksena. Propagandistisessa retoriikassa tätä ei muisteta – tai ei haluta – tehdä selväksi. Pitäisikö EU:n budjetin pienentyä myös tämän summan verran?

Jos näin tehtäisiin, EU:hun jäävien jäsenmaiden maksut budjettiin säilyisivät entisellä tasolla, mutta niille budjetista maksetut varat pienenisivät yhteensä edellä mainitulla summalla. Kaikki siis ”kärsisivät”, nettomaksajat entistä suurempina nettomaksuina, nettosaajat entistä pienempinä nettosaamisina, olettaen tietenkin, että budjetin menopuolen määrittelyjä ei muuteta, ja on vaikea nähdä miten ainakaan nettomaksajat suostuisivat asemansa heikentämiseen. Toisessa äärivaihtoehdossa budjetin tulopuolta, siis jäsenmaiden maksuja siihen, olisi kasvatettava vastaavalla summalla, jolloin menot budjetista säilyisivät ennen brittien eroa vallinneella tasolla. Silloin budjettia ei vielä aidosti pienennettäisi, ei tosin suurennettaisikaan, suhteessa siihen, mitä se oli brittien jäsenyyden aikana.

Tähän liittyy myös Suomen hallituksen tavoite parantaa suhteellista asemaansa EU:sta saatavien tuloutusten suhteen. ”Suhteellisen” aseman parantaminen ei ole sama asia kuin euromääräisen aseman parantaminen. En tiedä tarkkaan mitä hallitus tosiasiassa tavoittelee, mutta Suomen aseman suhteellista parantamista se voi tavoitella ilman että saisi yhtään euroa lisää, jopa vaikka saisi niitä entistä vähemmänkin.

Omaa suhteellista asemaa vain ei voi parantaa ilman, että joidenkin muiden suhteellisen asema heikkenee. Jokainen voi mielessään miettiä, miten suurella ilolla siihen kukaan EU:ssa suostuisi Suomen kohdalla, tai enää tänä päivänä köyhempienkään kohdalla. Jäljelle jää kiistely siitä, miten ”partager à la misère” kuten erään EU-maan pysyvä edustaja, tunnettu pahansisuisuudestaan, aikoinaan entistä pienempien rahojen jakamista luonnehti. En nimittäin jaksa uskoa siihen, että mistään ainakaan oleellisista menolisäyksistä pystytään seuraavaan rahoituskehykseen sopimaan.

Mikä nyt sitten on oleellista; vaikka euromääräiset miljardisummat ovat suuria varsinkin pienen ihmisen, jopa pienen maankin, mittapuulla, ne ovat pieniä koko EU:n yhteenlasketun bkt:n mittapuulla. Ja ne ovat vuosien mittaan reaalisesti pienentyneet: Suomen liittyessä EU:hun sen budjetti oli karkeasti ottaen Suomen bkt:n suuruinen, nyt se on ¾ siitä.

]]>
0 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252010-brexit-ja-eu-budjetti#comments Brexit Budjetti EU UK Fri, 09 Mar 2018 12:05:44 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252010-brexit-ja-eu-budjetti
Brexit on epävarma, mutta jo nyt varoitus demokratian puolustajille http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251584-brexit-on-epavarma-mutta-jo-nyt-varoitus-demokratian-puolustajille <p>Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta Britannian EU-ero, &quot;brexit&quot;, johtaisi unionin&nbsp; uskottavuuskriisiin. Vaikka kesäkuussa 2016 pidettyä kansanäänestystä on pidetty brexit-prosessin alkuna, ei lopputulosta voida pitää kuitenkaan täysin varmana. Tähän johtopäätökseen on tullut <em>Financial Timesin</em> arvostettu kommentaattori <strong>Gideon Rachman</strong> (20.2.2018). Hän arvostelee Britanniassa brexitistä syntynyttä henkistä kahtiajakoa - &quot;lähtijät&quot; ja &quot;pysyjät&quot; - ja näiden osapuolten kyvyttömyyttä keskustella rehellisesti EU:n ongelmista, mutta myös jäsenyyteen liittyvistä eduista.</p><p>EU:n komission 28.2.2018 tekemä ehdotus brexit-neuvottelujen pohjaksi on torjuttu Lontoossa, mikä vahvistaa Rachmanin pessimististä arviota. Entinen pääministeri <strong>John Mayor</strong> on vaatinut parlamentissa uutta äänestystä brexitistä, koska eroaminen unionista olisi hänen mukaansa huonoin vaihtoehto, josta kärsimään Britannian talouden ohella joutuisivat kaikkein vähäosaisimmat. On vaikea nähdä, millä poliittisella selkänojalla brexit voitaisiin viedä läpi, mikäli Britannia joutuisi nielemään komission ehdotuksen. Brexit on silti edelleen nähtävästi realistisin vaihtoehto.<br /><br />Britanniaan on syntynyt Suomessa käytävälle turvallisuuspoliittiselle keskustelulle ominainen eipäs-juupas-asetelma, mikä on myös populismin nousun taustalla laajemminkin. Kyse on demokratiakriisistä, kun perinteiset niin sanotut kansanpuolueet ovat menettäneet asemiaan eri puolilla Eurooppaa. Sosialismin romahduksen jälkeen puolueet hakivat ohjelmaratkaisuja karttamalla äärisuuntauksia. Samalla ne alkoivat menettää kykyä uudistua.<br /><br />Digiaika on 2000-luvulla luonut uusia mielipiderintamia. Omassa asiassa etsitään sitä vahvistavia faktoja, kun taas vastapuolen päteviäkin näkökohtia joko häivytetään tai jopa vääristellään. Tällainen faktojen valikointi tunnistetaan tieteellisessä keskustelussa. Puhutaan oman näkemyksen todistamispakosta, &quot;vahvistumisharhasta&quot; (confirmation bias). Tutkija on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena kerätään vain yhdenlaisia todisteita ja muistetaan asioita valikoivasti.<br /><br />Julkisessa keskustelussa vahvistumisharha on arkea, on kyse politiikasta tai vaikkapa&nbsp; asiantuntijoiden Suomessa käymästä turvallisuuspoliittisesta, ns. turpo-keskustelusta. Brexitin kannattajien kohdalla puolestaan vahvistumisharha on tarkoittanut, että mikä tahansa ilmiö, kuten Katalonian itsenäistymishanke tai Saksan hallituksen muodostamisvaikeudet, käännetään todisteeksi EU:n kriisistä - &quot;Eurooppa on sekasorrossa&quot;.<br /><br />EU:ssa pysymistä kannattavat ovat puolestaan kiirehtineet julistamaan miten kansleri <strong>Angela Merkelin </strong>onnistuttua hallituksen muodostamisessa ja Katalonian tilanteen rauhoituttua Eurooppa-projekti on osoittanut voimansa - &quot;Eurooppa on ratkaisu ongelmiin&quot;. Näin on synnytetty asetelma, jossa keskustelijat kannattajineen pysyvät juoksuhaudoissa ja kuvittelevat enemmän kuin ajattelevat tai kykenevät todistamaan.<br /><br />Rachman kehottaakin syventämään analyysiä. Vaikka EU on selvinnyt vuosia kestäneistä kriiseistä, unionin pidemmän aikavälin ongelmat odottavat ratkaisua. Miten omaksua terve kansallismielisyys EU:n yhteiseksi henkiseksi pääomaksi, eikä sitä heikentäväksi anti-eurooppalaisuudeksi? Tätä kyvykkyyttä unionin johtamisessa testataan nyt Itävallassa ja monissa muissakin jäsenvaltioissa syntyneessä EU-vastaisessa kapinoinnissa.<br /><br />Itävallan Vapauspuolue nousi yhden EU-maan hallitukseen ilman Brysselin vastarintaa, vaikka vuonna 2000 saman puolueen hallituspaikka johti Itävalta-boikottiin, eikä ilman&nbsp; Suomenkaan hallituksen tukea. Vuonna 2000 EU ylireagoi kun taas vuonna 2017 alireagoi unionin arvojen vastaiseen poliittiseen ilmiöön. EU:n epäjohdonmukaisuus heijastaa unionin johdon pelkoa, ettei unionilla ole lopulta keinoja estää poliittista kehitystä, joka on&nbsp; seurausta EU-myönteisen poliittisen &quot;keskustan&quot; hajoamisesta eri puolilla unionia, kuten Rachman arvelee. Mutta ehkä epäjohdonmukaisuus on seurausta siitä, että EU:ssa valtaa pitävät perinteiset kansanpuolueet ovat syyllistyneet &rdquo;vahvistumisharhaan&rdquo; jo vuosia. EU-projektin mielekkyyttä ei enää tarvinnut puolustaa; katsottiin, että siihen riitti varovainen pakottaminen, mitä kokeiltiin jo Itävalta-boikotissa 2000.<br /><br />Britannian Brexit-keskustelussa unionin jättämistä puolustaneet ovat jo menettäneet tärkeimmät argumenttinsa: EU on osoittanut euro- ja pakolaiskriisien aikana&nbsp; tarpeellisuutensa. Brexit-prosessi onkin paljastanut kiistattomia etuja, joiden menettäminen Brexitissä iskisi suoraan tavallisten brittien elämään.&nbsp; Tullien ja rajatarkastusten palauttaminen, tukien menetys ja vapaan liikkumisen estäminen vaikeuttaisivat talouskasvua ja johtaisivat kasvavaan työttömyyteen.<br /><br />Rachman ilmoittautuu Brexitin&nbsp; vastustajaksi, koska suuria eurooppalaisia ongelmia, kuten pakolaiskriisiä, Itä-Euroopan nousevan antiliberaalin nationalismin kasvua saatikka Venäjän ongelmia ei voida ratkoa EU:sta eroamisella. Jos Britannia eroaa EU:sta, se ei voi olla ratkomassa entiseen tapaan näitä ja monia muita akuutteja ongelmia, vaan muuttuu osaksi ongelmaa. Paluu eristäytymispolitiikkaan ei ole järkiratkaisu globalisaation aikakaudella, jolloin rajat ovat myös kehityksen esteitä. Rajoja on valvottava, mutta ei siksi, että palaisimme 1930-luvulle.<br /><br />Britannian brexit-keskustelu muistuttaa suomalaista eipäs-juupas-turpo -keskustelua. Siinä asiallinenkin Euroopan turvallisuusasetelman historiaa ja muutosta koskeva puheenvuoro leimataan helposti &quot;kiihkoiluksi&quot;, jos se ei sovi usein aiemmin omaksuttuihin opetuksiin. Rachmanin brexit-analyysiä tulisikin tutkia myös Suomessa laajemmasta näkökulmasta, ei vain keskusteltaessa EU:n eduista ja haitoista, vaan myös turpo-linjan vaihtoehdoista. Oikeassa olemisen pakosta ja faktojen vääristelyistä luopuminen purkaisi &quot;eipäs-juupas&quot; asetelman nopeasti. 1990-luvulla vaikutti hetken siltä, että keskustelussa kilpailisivat argumentit, eivät asenteet. Brexit on vastalause EU:n epäonnistumiselle, joka koskee kaikkia jäsenmaita.<br /><br />Näin siksi, koska EU:ssa valtaa pitävät perinteiset kansanpuolueet ovat syyllistyneet &quot;vahvistumisharhaan&quot; jo vuosia. EU:n ytimissä tulisi pohtia, miksi unioni epäonnistui projektin puolustamisessa ennen Britannian kansanäänestystä. Eurokraattien ei ole tarvinnut kantaa vastuutaan, ei parlamentissa eikä komissiossa. Pienemmästäkin epäonnistumisesta on jäsenmaissa järjestetty uudet vaalit tai hallitus eronnut. Tämä unionin instituutioiden koskematon asema, jossa vastuuta ei kanneta, vieraannuttaa demokraattisia jäsenvaltioita entisestään harvainvaltaiseksi koetusta unionista.</p> Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta Britannian EU-ero, "brexit", johtaisi unionin  uskottavuuskriisiin. Vaikka kesäkuussa 2016 pidettyä kansanäänestystä on pidetty brexit-prosessin alkuna, ei lopputulosta voida pitää kuitenkaan täysin varmana. Tähän johtopäätökseen on tullut Financial Timesin arvostettu kommentaattori Gideon Rachman (20.2.2018). Hän arvostelee Britanniassa brexitistä syntynyttä henkistä kahtiajakoa - "lähtijät" ja "pysyjät" - ja näiden osapuolten kyvyttömyyttä keskustella rehellisesti EU:n ongelmista, mutta myös jäsenyyteen liittyvistä eduista.

EU:n komission 28.2.2018 tekemä ehdotus brexit-neuvottelujen pohjaksi on torjuttu Lontoossa, mikä vahvistaa Rachmanin pessimististä arviota. Entinen pääministeri John Mayor on vaatinut parlamentissa uutta äänestystä brexitistä, koska eroaminen unionista olisi hänen mukaansa huonoin vaihtoehto, josta kärsimään Britannian talouden ohella joutuisivat kaikkein vähäosaisimmat. On vaikea nähdä, millä poliittisella selkänojalla brexit voitaisiin viedä läpi, mikäli Britannia joutuisi nielemään komission ehdotuksen. Brexit on silti edelleen nähtävästi realistisin vaihtoehto.

Britanniaan on syntynyt Suomessa käytävälle turvallisuuspoliittiselle keskustelulle ominainen eipäs-juupas-asetelma, mikä on myös populismin nousun taustalla laajemminkin. Kyse on demokratiakriisistä, kun perinteiset niin sanotut kansanpuolueet ovat menettäneet asemiaan eri puolilla Eurooppaa. Sosialismin romahduksen jälkeen puolueet hakivat ohjelmaratkaisuja karttamalla äärisuuntauksia. Samalla ne alkoivat menettää kykyä uudistua.

Digiaika on 2000-luvulla luonut uusia mielipiderintamia. Omassa asiassa etsitään sitä vahvistavia faktoja, kun taas vastapuolen päteviäkin näkökohtia joko häivytetään tai jopa vääristellään. Tällainen faktojen valikointi tunnistetaan tieteellisessä keskustelussa. Puhutaan oman näkemyksen todistamispakosta, "vahvistumisharhasta" (confirmation bias). Tutkija on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena kerätään vain yhdenlaisia todisteita ja muistetaan asioita valikoivasti.

Julkisessa keskustelussa vahvistumisharha on arkea, on kyse politiikasta tai vaikkapa  asiantuntijoiden Suomessa käymästä turvallisuuspoliittisesta, ns. turpo-keskustelusta. Brexitin kannattajien kohdalla puolestaan vahvistumisharha on tarkoittanut, että mikä tahansa ilmiö, kuten Katalonian itsenäistymishanke tai Saksan hallituksen muodostamisvaikeudet, käännetään todisteeksi EU:n kriisistä - "Eurooppa on sekasorrossa".

EU:ssa pysymistä kannattavat ovat puolestaan kiirehtineet julistamaan miten kansleri Angela Merkelin onnistuttua hallituksen muodostamisessa ja Katalonian tilanteen rauhoituttua Eurooppa-projekti on osoittanut voimansa - "Eurooppa on ratkaisu ongelmiin". Näin on synnytetty asetelma, jossa keskustelijat kannattajineen pysyvät juoksuhaudoissa ja kuvittelevat enemmän kuin ajattelevat tai kykenevät todistamaan.

Rachman kehottaakin syventämään analyysiä. Vaikka EU on selvinnyt vuosia kestäneistä kriiseistä, unionin pidemmän aikavälin ongelmat odottavat ratkaisua. Miten omaksua terve kansallismielisyys EU:n yhteiseksi henkiseksi pääomaksi, eikä sitä heikentäväksi anti-eurooppalaisuudeksi? Tätä kyvykkyyttä unionin johtamisessa testataan nyt Itävallassa ja monissa muissakin jäsenvaltioissa syntyneessä EU-vastaisessa kapinoinnissa.

Itävallan Vapauspuolue nousi yhden EU-maan hallitukseen ilman Brysselin vastarintaa, vaikka vuonna 2000 saman puolueen hallituspaikka johti Itävalta-boikottiin, eikä ilman  Suomenkaan hallituksen tukea. Vuonna 2000 EU ylireagoi kun taas vuonna 2017 alireagoi unionin arvojen vastaiseen poliittiseen ilmiöön. EU:n epäjohdonmukaisuus heijastaa unionin johdon pelkoa, ettei unionilla ole lopulta keinoja estää poliittista kehitystä, joka on  seurausta EU-myönteisen poliittisen "keskustan" hajoamisesta eri puolilla unionia, kuten Rachman arvelee. Mutta ehkä epäjohdonmukaisuus on seurausta siitä, että EU:ssa valtaa pitävät perinteiset kansanpuolueet ovat syyllistyneet ”vahvistumisharhaan” jo vuosia. EU-projektin mielekkyyttä ei enää tarvinnut puolustaa; katsottiin, että siihen riitti varovainen pakottaminen, mitä kokeiltiin jo Itävalta-boikotissa 2000.

Britannian Brexit-keskustelussa unionin jättämistä puolustaneet ovat jo menettäneet tärkeimmät argumenttinsa: EU on osoittanut euro- ja pakolaiskriisien aikana  tarpeellisuutensa. Brexit-prosessi onkin paljastanut kiistattomia etuja, joiden menettäminen Brexitissä iskisi suoraan tavallisten brittien elämään.  Tullien ja rajatarkastusten palauttaminen, tukien menetys ja vapaan liikkumisen estäminen vaikeuttaisivat talouskasvua ja johtaisivat kasvavaan työttömyyteen.

Rachman ilmoittautuu Brexitin  vastustajaksi, koska suuria eurooppalaisia ongelmia, kuten pakolaiskriisiä, Itä-Euroopan nousevan antiliberaalin nationalismin kasvua saatikka Venäjän ongelmia ei voida ratkoa EU:sta eroamisella. Jos Britannia eroaa EU:sta, se ei voi olla ratkomassa entiseen tapaan näitä ja monia muita akuutteja ongelmia, vaan muuttuu osaksi ongelmaa. Paluu eristäytymispolitiikkaan ei ole järkiratkaisu globalisaation aikakaudella, jolloin rajat ovat myös kehityksen esteitä. Rajoja on valvottava, mutta ei siksi, että palaisimme 1930-luvulle.

Britannian brexit-keskustelu muistuttaa suomalaista eipäs-juupas-turpo -keskustelua. Siinä asiallinenkin Euroopan turvallisuusasetelman historiaa ja muutosta koskeva puheenvuoro leimataan helposti "kiihkoiluksi", jos se ei sovi usein aiemmin omaksuttuihin opetuksiin. Rachmanin brexit-analyysiä tulisikin tutkia myös Suomessa laajemmasta näkökulmasta, ei vain keskusteltaessa EU:n eduista ja haitoista, vaan myös turpo-linjan vaihtoehdoista. Oikeassa olemisen pakosta ja faktojen vääristelyistä luopuminen purkaisi "eipäs-juupas" asetelman nopeasti. 1990-luvulla vaikutti hetken siltä, että keskustelussa kilpailisivat argumentit, eivät asenteet. Brexit on vastalause EU:n epäonnistumiselle, joka koskee kaikkia jäsenmaita.

Näin siksi, koska EU:ssa valtaa pitävät perinteiset kansanpuolueet ovat syyllistyneet "vahvistumisharhaan" jo vuosia. EU:n ytimissä tulisi pohtia, miksi unioni epäonnistui projektin puolustamisessa ennen Britannian kansanäänestystä. Eurokraattien ei ole tarvinnut kantaa vastuutaan, ei parlamentissa eikä komissiossa. Pienemmästäkin epäonnistumisesta on jäsenmaissa järjestetty uudet vaalit tai hallitus eronnut. Tämä unionin instituutioiden koskematon asema, jossa vastuuta ei kanneta, vieraannuttaa demokraattisia jäsenvaltioita entisestään harvainvaltaiseksi koetusta unionista.

]]>
18 http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251584-brexit-on-epavarma-mutta-jo-nyt-varoitus-demokratian-puolustajille#comments Kotimaa Brexit Demokratia Thu, 01 Mar 2018 12:00:07 +0000 Alpo Rusi http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251584-brexit-on-epavarma-mutta-jo-nyt-varoitus-demokratian-puolustajille