Leikkaukset http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135506/all Mon, 14 May 2018 08:27:56 +0300 fi Missä ja miten hoidetaan syrjään pistettyjä valtion rahoja http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255264-missa-ja-miten-hoidetaan-syrjaan-pistettyja-valtion-rahoja <p>Pääministeri siirsi eduskunnan ulottumattomiin valion omaisuutta. Mitä tälle omaisuudelle nyt kuuluu ja kenen hallinnoitavana valtava omaisuus nyt on?</p><p>&nbsp;</p><p>Kyse oli uuden kehitysyhtiön perustamisesta edistämään valtio-omisteisten yhtiöiden kehittämistä ja omistusjärjestelyjä sekä valtion osaomistamien pörssiyhtiöiden johtajasopimusten uudistamista.&nbsp;&nbsp;Uusi yhtiö sai hallintaansa 2,5 miljardin euron varallisuuden. Osakkeiden arvot ovat tuon siirron jälkeen nousseet jatkuvasti, joten omaisuus on huomattavasti tuota suurempi. Miten näitä rahoja on käytetty ja mihin ja kenen päätöksillä?</p><p>Isoja otsikoita tästä laista ja hallinnoinnista ei ole noussut. Eduskunta hyväksyi hallituksen&nbsp;lakiesityksen&nbsp;<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_233+2016.aspx">&nbsp;233/2016 muutoksiksi valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta annettuun lakiin.</a></p><p>Yhtiöön siirrettäviksi tarkoitettujen osakkeiden osalta valtio luopui suorasta omistuksestaan ja menetti suoria osinkotuottoja &nbsp;31.12.2015 päättyneeltä tilikaudelta siirrettäviksi suunniteltujen osakkeiden osalta silloin yhteensä noin 72 miljoonaa euroa.&nbsp;&nbsp;Osinkotuotot ovat nyt jossakin, mihin ja miten niitä on käytetty? Kyse on isoista summista. Voiko hallitus yksin päättää rahoista ja keille niitä on jaettu ja ajateltu jaettavaksi? Onko rahoja käytetty nyt meneillään oleviin sotevalmisteluihin?</p><p>Kehitysyhtiön osakehankintojen ja -luovutusten sekä yhtiöomistuksista saatavien osinkojen tulovirrat ovat ainakin suunnitelmien mukaan olleet valtion budjettitalouden ulkopuolella, mikä tarkoittaa, että eduskunnalla ei ole valtaa näiden rahojen käyttöön.&nbsp;</p><p>Miten ja millä tulojen menetykset on&nbsp;&nbsp;valtion budjetissa &nbsp; korvattu?&nbsp;&nbsp;Onko omaisuuden siirto ollut suurena syynä&nbsp;&nbsp;tarpeeseen &nbsp; tehdä isoja leikkauksia koulutukseen,&nbsp;&nbsp;eläkkeisiin, lapsilisiin,&nbsp;&nbsp;työttömyyskorvauksiin? &nbsp;Erityisesti pienituloisten lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt vuoden 2015 jälkeen keskimääräistä enemmän. Perusturvan leikkaukset ovat heikentäneet yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien&nbsp;henkilöiden tilannetta. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Leikkausten perusteena ja oikeutuksena käytettiin valtion talouden heikkoa tilannetta ja näkymää.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;Kasvattiko hallitus tulojen siirron vaikutuksesta eriarvoisuutta tässä maassa?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_233+2016.aspx">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_233+2016.aspx</a></p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201802142200742857_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201802142200742857_pi.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pääministeri siirsi eduskunnan ulottumattomiin valion omaisuutta. Mitä tälle omaisuudelle nyt kuuluu ja kenen hallinnoitavana valtava omaisuus nyt on?

 

Kyse oli uuden kehitysyhtiön perustamisesta edistämään valtio-omisteisten yhtiöiden kehittämistä ja omistusjärjestelyjä sekä valtion osaomistamien pörssiyhtiöiden johtajasopimusten uudistamista.  Uusi yhtiö sai hallintaansa 2,5 miljardin euron varallisuuden. Osakkeiden arvot ovat tuon siirron jälkeen nousseet jatkuvasti, joten omaisuus on huomattavasti tuota suurempi. Miten näitä rahoja on käytetty ja mihin ja kenen päätöksillä?

Isoja otsikoita tästä laista ja hallinnoinnista ei ole noussut. Eduskunta hyväksyi hallituksen lakiesityksen  233/2016 muutoksiksi valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta annettuun lakiin.

Yhtiöön siirrettäviksi tarkoitettujen osakkeiden osalta valtio luopui suorasta omistuksestaan ja menetti suoria osinkotuottoja  31.12.2015 päättyneeltä tilikaudelta siirrettäviksi suunniteltujen osakkeiden osalta silloin yhteensä noin 72 miljoonaa euroa.  Osinkotuotot ovat nyt jossakin, mihin ja miten niitä on käytetty? Kyse on isoista summista. Voiko hallitus yksin päättää rahoista ja keille niitä on jaettu ja ajateltu jaettavaksi? Onko rahoja käytetty nyt meneillään oleviin sotevalmisteluihin?

Kehitysyhtiön osakehankintojen ja -luovutusten sekä yhtiöomistuksista saatavien osinkojen tulovirrat ovat ainakin suunnitelmien mukaan olleet valtion budjettitalouden ulkopuolella, mikä tarkoittaa, että eduskunnalla ei ole valtaa näiden rahojen käyttöön. 

Miten ja millä tulojen menetykset on  valtion budjetissa   korvattu?  Onko omaisuuden siirto ollut suurena syynä  tarpeeseen   tehdä isoja leikkauksia koulutukseen,  eläkkeisiin, lapsilisiin,  työttömyyskorvauksiin?  Erityisesti pienituloisten lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt vuoden 2015 jälkeen keskimääräistä enemmän. Perusturvan leikkaukset ovat heikentäneet yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien henkilöiden tilannetta. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Leikkausten perusteena ja oikeutuksena käytettiin valtion talouden heikkoa tilannetta ja näkymää. 

 

 Kasvattiko hallitus tulojen siirron vaikutuksesta eriarvoisuutta tässä maassa? 

 

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_233+2016.aspx

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201802142200742857_pi.shtml

 

]]>
3 http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255264-missa-ja-miten-hoidetaan-syrjaan-pistettyja-valtion-rahoja#comments Leikkaukset Valtion osakeomistukset Mon, 14 May 2018 05:27:56 +0000 Irja Laamanen http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255264-missa-ja-miten-hoidetaan-syrjaan-pistettyja-valtion-rahoja
Euro on rikkaiden markka http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249689-euro-on-rikkaiden-markka <p>Yhteisvaluutta , ei kansallinen euro on rikkaiden markka. Näin voidaan sanoa, kun on puhuttu eurokuntoon saattamisesta. Näin voidaan sanoa, kun puhutaan leikkaustarpeesta. Näin voidaan sanoa, kun puhutaan tulevaisuudesta.</p><p>Oma kansallinen kelluva valuutta tarjoa paremmin :</p><p>- nuorille työtä ja tulevaisuutta</p><p>- leikkaustarpeen poistumista sosiaaliturvasta</p><p>- parempaa kansainvälistä kilpailukykyä</p><p>- investointeja Suomeen</p><p>On tärkeää, että vuotava Suomilaiva saadaan kuntoon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteisvaluutta , ei kansallinen euro on rikkaiden markka. Näin voidaan sanoa, kun on puhuttu eurokuntoon saattamisesta. Näin voidaan sanoa, kun puhutaan leikkaustarpeesta. Näin voidaan sanoa, kun puhutaan tulevaisuudesta.

Oma kansallinen kelluva valuutta tarjoa paremmin :

- nuorille työtä ja tulevaisuutta

- leikkaustarpeen poistumista sosiaaliturvasta

- parempaa kansainvälistä kilpailukykyä

- investointeja Suomeen

On tärkeää, että vuotava Suomilaiva saadaan kuntoon.

]]>
3 http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249689-euro-on-rikkaiden-markka#comments Euro Kansantalous Leikkaukset Valuutta Wed, 24 Jan 2018 05:31:43 +0000 Pauli Pitkänen http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249689-euro-on-rikkaiden-markka
Kylmä totuus http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237663-kylma-totuus <p>Hän oli haaveksija. Lapsena hän haaveili roskakuskin työstä. Myöhemmin hän ajatteli palomiehen ja vielä myöhemmin poliisin työstä. Lukiossa hän joutui koulukiusatuksi. Hän oli kouluaikana jossain määrin erakko. &nbsp;Kerran toukokuussa hän erehtyi tulemaan kouluun polvihousuissa ja siitä lähti koulukiusaaminen. Lisäksi hän sai nimen Ärkula. Hänen kasvonsa olivat suunnikkaan muotoiset, mikä herätti myös ympäristössä huomiota.</p><p>Opettajien silmätikuksi hän joutui. kun tuli silloin tällöin isänsä autolla kouluun, vaikka hänellä ei ollut ajokorttia. Lukiosta päästyään hän pääsi puhelinmyyjäksi. Hän joutui kannustinloukkuun pienen palkan vuoksi. Palkka oli niin pieni, että sillä pystyi tuskin maksamaan kaksion vuokraa.</p><p>Kun yritys meni vielä konkurssiin, Ärkula joutui peruspäivärahalle, koska hän ei ollut liittynyt työssä ollessaan ammattiliittoon.</p><p>Vähitellen Ärkula lähti politiikkaan. Hän oli työnarkomaani ja strategi. Hän ymmärsi hyvin vaalikokonaisuuksia ja loi loistavia manipulointikeinoja. Hänestä tuli karriäärimies. Hänen kasvonsa pyöristyivät ja mahansa kasvoi. Se oli sitten ylöspäin yhtä nousukiitoa. Hänestä tuli lopulta parlamentin edustaja ja vihdoin alueen vanhin ja vaikuttavin valtiomies ja kaiken lopulta Guinnesin suuren ennätysten kirjan suurin takinkääntäjä. Ärkula nautti asemastaan ja vallastaan. Hänellä oli ylileveät hartiat ja väljä miesten puku. Kokonaisuus muistutti suunnikasta, vaikka kasvot olivat lähes pullan pyöreät ja väri punakka nenän päätä myöten.</p><p>Unelmoijana hän petti kaikki vaalilupauksensa. Hänellä oli paksu nahka.&nbsp; Hän leikkasi eläkeläisiltä eläkkeitä ja lääkekorvauksia sekä nosti asiakasmaksuja ja käyntimaksuja, leikkasi opiskelijoilta opintotukia ja työikäisiltä hän pienensi palkkaa, lyhensi lomia, pidensi työaikaa ja nosti eläkeikää. Hyvinvointivaltio alkoi murtua, eikä enää eletty lintukodossa, kansa jakaantui vähitellen kahtia.</p><p>Viimein kansa kyllästyi joka paikan leikkauksiin. Äänestäjät kokoontuivat torille ja vaativat Ärkulaa eroamaan. Hän hätkähti todellisuuteen. Ärkylä ei uskaltanut enää käydä kaupassakaan, kun häntä uhkailtiin ja peloteltiin. Vihapuheet jylläsivät internetissä. Mies oli epätoivoinen. Hän itki kotona pari päivää ja lopulta Ärkula muutti erääseen lämpimään maahan, eikä hänen olinpaikkaansa nykyään kukaan edes tiedä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hän oli haaveksija. Lapsena hän haaveili roskakuskin työstä. Myöhemmin hän ajatteli palomiehen ja vielä myöhemmin poliisin työstä. Lukiossa hän joutui koulukiusatuksi. Hän oli kouluaikana jossain määrin erakko.  Kerran toukokuussa hän erehtyi tulemaan kouluun polvihousuissa ja siitä lähti koulukiusaaminen. Lisäksi hän sai nimen Ärkula. Hänen kasvonsa olivat suunnikkaan muotoiset, mikä herätti myös ympäristössä huomiota.

Opettajien silmätikuksi hän joutui. kun tuli silloin tällöin isänsä autolla kouluun, vaikka hänellä ei ollut ajokorttia. Lukiosta päästyään hän pääsi puhelinmyyjäksi. Hän joutui kannustinloukkuun pienen palkan vuoksi. Palkka oli niin pieni, että sillä pystyi tuskin maksamaan kaksion vuokraa.

Kun yritys meni vielä konkurssiin, Ärkula joutui peruspäivärahalle, koska hän ei ollut liittynyt työssä ollessaan ammattiliittoon.

Vähitellen Ärkula lähti politiikkaan. Hän oli työnarkomaani ja strategi. Hän ymmärsi hyvin vaalikokonaisuuksia ja loi loistavia manipulointikeinoja. Hänestä tuli karriäärimies. Hänen kasvonsa pyöristyivät ja mahansa kasvoi. Se oli sitten ylöspäin yhtä nousukiitoa. Hänestä tuli lopulta parlamentin edustaja ja vihdoin alueen vanhin ja vaikuttavin valtiomies ja kaiken lopulta Guinnesin suuren ennätysten kirjan suurin takinkääntäjä. Ärkula nautti asemastaan ja vallastaan. Hänellä oli ylileveät hartiat ja väljä miesten puku. Kokonaisuus muistutti suunnikasta, vaikka kasvot olivat lähes pullan pyöreät ja väri punakka nenän päätä myöten.

Unelmoijana hän petti kaikki vaalilupauksensa. Hänellä oli paksu nahka.  Hän leikkasi eläkeläisiltä eläkkeitä ja lääkekorvauksia sekä nosti asiakasmaksuja ja käyntimaksuja, leikkasi opiskelijoilta opintotukia ja työikäisiltä hän pienensi palkkaa, lyhensi lomia, pidensi työaikaa ja nosti eläkeikää. Hyvinvointivaltio alkoi murtua, eikä enää eletty lintukodossa, kansa jakaantui vähitellen kahtia.

Viimein kansa kyllästyi joka paikan leikkauksiin. Äänestäjät kokoontuivat torille ja vaativat Ärkulaa eroamaan. Hän hätkähti todellisuuteen. Ärkylä ei uskaltanut enää käydä kaupassakaan, kun häntä uhkailtiin ja peloteltiin. Vihapuheet jylläsivät internetissä. Mies oli epätoivoinen. Hän itki kotona pari päivää ja lopulta Ärkula muutti erääseen lämpimään maahan, eikä hänen olinpaikkaansa nykyään kukaan edes tiedä.

 

]]>
0 http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237663-kylma-totuus#comments Leikkaukset Politiikka Takinkäännöt Totuus Tue, 30 May 2017 17:51:33 +0000 Leo Härmä http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237663-kylma-totuus
Suomi leikkaa kehityksestään: opintotukikuukaudet pienenevät http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236892-suomi-leikkaa-kehityksestaan-opintotukikuukaudet-pienenevat <p><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201705112200132111_pi.shtml">Iltalehti </a>uutisoi 11.05.2017, että hallitus tulee jälleen leikkaamaan opintotukia. Tällä kertaa vuorossa olisi uusien yliopisto -ja korkeakouluopiskelijoiden vuoro: Tukiaika lyhenisi noin parilla kuukaudella. Samalla kannustetaan opiskelijoita lainan ottamiseen: Kelan myöntämän opintolainan korko pienenee nykyisestä seitsämästä prosentista neljään prosenttiin. Toimeentulotukea ei myöskään heru ilman, että laina olisi nostettu kokonaisuudessaan.&nbsp;</p><p>Opiskelijoita kannustetaan työntekoon opiskeluiden yhteydessä, joka on ristiriidassa hallituksen päätöksen kanssa. Mikäli opiskelija työllistyy suurtyöttömyydestä huolimatta, myös hänen arkensa muuttuu. Työajat, jotka sijoittuvat pääsääntöisesti joko iltaan tai viikonlopuille, on opiskeuihin käytettävästä ajasta pois. Kaikille kursseille ei välttämättä ehditä ja vaativiin tentteihin valmistautuminen jää vähemmälle. Samalla hallitus leikkaa tukikuukausia ja näin hoputtaa valmistumista. Lopputuloksena ovat nippanappa valmistuvat, stressin takia opintonsa lopettavat sekä velkaantuva tai vanhempiensa lompakolla oleva nuoriso.&nbsp;</p><p>Suomi leikkaa kehityksestään edeten kohti USA:n mallia, jossa opiskelu todella maksaa ja tapahtuu täysin laina/rahoitus pohjaisesti. Parhaimmassa asemassa ovat nuoret, joiden vanhemmat pystyvät rahallisesti tukemaan lapsensa opintoja sekä nuoret, joiden on onnistunut säästämään pieni pesämuna tulevia opintovuosiaan varten. Opiskelijoilla ei tarvitse olla rahaa käydäkseen viikonloppuisin viihteellä tai asuakseen leveästi. On täysin ok, että elämässä on jakso, jolloin ravintolaillat ja matkustelu ovat työssäkäyvien etuoikeus. Nykytahtia edeten hallitus tulee tosin lisäämään eriarvoisuutta, köyhyyttä ja kouluttamattomuutta. Edellä mainitut kulkevat käsikädessä huonon syntyvyyden, mielenterveysongelmien ja päihteiden väärinkäytön kanssa. Siihen miksi Jenkeissä on slummialueita ja rankkoja asioita liittyen yhteiskuntaan on syynsä.</p><p>Suomen opintotukijärjestelmä sekä, niin työssäkäyvien kuin työttömienkin, koulutustaso on rikkaus, jota tulisi vaalia. Kouluttautuminen ja koulussa menestyminen ruokkivat myös itsetuntoa ja tunnetta siitä, että &quot;tämän minä osaan, tätä minä haluan tehdä&quot;.&nbsp;</p><p>On selvää, että suurinosa suomalaisista ei halua luopua eduistaan, yhdestäkään eurosta, yhteisen hyvän vuoksi. Meillä kuitenkin on ihmisryhmiä, erittäin hyvin tienaavia palkansaajia ja asioita, joiden kohdalla verotuksen lisääminen ja leikkaukset olisivat sopivampia. Ottaen huomioon myös sen, että opiskelijat ovat ainoita tukien saajia, joiden vaaditaan ottavan lainaa ennen toimeentulotuen saamista esimerkiksi kesäkuukausien ajalta tai kun rahat eivät riitä edes peruselämiseen. &nbsp;Opiskelijoilla tulisi jatkossakin olla mahdollisuus peruselämiseen ilman pakottavaa velkaantumista.</p> Iltalehti uutisoi 11.05.2017, että hallitus tulee jälleen leikkaamaan opintotukia. Tällä kertaa vuorossa olisi uusien yliopisto -ja korkeakouluopiskelijoiden vuoro: Tukiaika lyhenisi noin parilla kuukaudella. Samalla kannustetaan opiskelijoita lainan ottamiseen: Kelan myöntämän opintolainan korko pienenee nykyisestä seitsämästä prosentista neljään prosenttiin. Toimeentulotukea ei myöskään heru ilman, että laina olisi nostettu kokonaisuudessaan. 

Opiskelijoita kannustetaan työntekoon opiskeluiden yhteydessä, joka on ristiriidassa hallituksen päätöksen kanssa. Mikäli opiskelija työllistyy suurtyöttömyydestä huolimatta, myös hänen arkensa muuttuu. Työajat, jotka sijoittuvat pääsääntöisesti joko iltaan tai viikonlopuille, on opiskeuihin käytettävästä ajasta pois. Kaikille kursseille ei välttämättä ehditä ja vaativiin tentteihin valmistautuminen jää vähemmälle. Samalla hallitus leikkaa tukikuukausia ja näin hoputtaa valmistumista. Lopputuloksena ovat nippanappa valmistuvat, stressin takia opintonsa lopettavat sekä velkaantuva tai vanhempiensa lompakolla oleva nuoriso. 

Suomi leikkaa kehityksestään edeten kohti USA:n mallia, jossa opiskelu todella maksaa ja tapahtuu täysin laina/rahoitus pohjaisesti. Parhaimmassa asemassa ovat nuoret, joiden vanhemmat pystyvät rahallisesti tukemaan lapsensa opintoja sekä nuoret, joiden on onnistunut säästämään pieni pesämuna tulevia opintovuosiaan varten. Opiskelijoilla ei tarvitse olla rahaa käydäkseen viikonloppuisin viihteellä tai asuakseen leveästi. On täysin ok, että elämässä on jakso, jolloin ravintolaillat ja matkustelu ovat työssäkäyvien etuoikeus. Nykytahtia edeten hallitus tulee tosin lisäämään eriarvoisuutta, köyhyyttä ja kouluttamattomuutta. Edellä mainitut kulkevat käsikädessä huonon syntyvyyden, mielenterveysongelmien ja päihteiden väärinkäytön kanssa. Siihen miksi Jenkeissä on slummialueita ja rankkoja asioita liittyen yhteiskuntaan on syynsä.

Suomen opintotukijärjestelmä sekä, niin työssäkäyvien kuin työttömienkin, koulutustaso on rikkaus, jota tulisi vaalia. Kouluttautuminen ja koulussa menestyminen ruokkivat myös itsetuntoa ja tunnetta siitä, että "tämän minä osaan, tätä minä haluan tehdä". 

On selvää, että suurinosa suomalaisista ei halua luopua eduistaan, yhdestäkään eurosta, yhteisen hyvän vuoksi. Meillä kuitenkin on ihmisryhmiä, erittäin hyvin tienaavia palkansaajia ja asioita, joiden kohdalla verotuksen lisääminen ja leikkaukset olisivat sopivampia. Ottaen huomioon myös sen, että opiskelijat ovat ainoita tukien saajia, joiden vaaditaan ottavan lainaa ennen toimeentulotuen saamista esimerkiksi kesäkuukausien ajalta tai kun rahat eivät riitä edes peruselämiseen.  Opiskelijoilla tulisi jatkossakin olla mahdollisuus peruselämiseen ilman pakottavaa velkaantumista.

]]>
7 http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236892-suomi-leikkaa-kehityksestaan-opintotukikuukaudet-pienenevat#comments Kotimaa hallitus Leikkaukset Opintotuki Opiskelijat Fri, 12 May 2017 05:47:03 +0000 Lila Rahikka http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236892-suomi-leikkaa-kehityksestaan-opintotukikuukaudet-pienenevat
Rakkaudella ja ystävyydellä http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236801-rakkaudella-ja-ystavyydella <p>Hän ei ole kuuluisuus, iskelmälaulaja, poliitikko, näyttelijä, kirjailija eikä liioin pitkälle koulutettu ihminen. Ei ole helppoa lainkaan selittää, miten ja miksi hänelle kävi siten kuin kävi, mutta hän ei ole katkera, eikä kanna kaunaa tai vihaa.</p><p>Hänen palkkaansa leikattiin, työpäivää pidennettiin ja lomaansa lyhennettiin. Lopulta hänen työpaikkansa lakkautettiin ja tilalle tuli iso, vahva, valkea, muovikuorinen robotti. &nbsp;</p><p>Kun henkilö joutui työttömäksi, hänen työttömyysturvaansa leikattiin sekä lääkekorvauksia 2 tyypin diabeteksestä. Viranomaisille työttömänä hän joutui pitämään päiväkirjaa, johon piti kirjoittaa tekstiä noin 235 sanaa, merkkejä 1617 (ei välilyöntejä), merkkejä 1847 (myös välilyönnit), kappaleita yhdeksän ja rivejä 29 &nbsp;joka päivä. Päiväkirjaa pidettiin myös liikuntaan ja kulttuuritapahtumiin osallistumisesta.</p><p>Lisäksi hänen piti todistettavasti hakea työpaikka joka viikko tai vähintään 12 hakemusta kolmen kuukauden aikana. Kuvioihin kuului myös oman elämän 10-vuotissuuunnitelman tekeminen.</p><p>Henkilö joutui myös kannustinloukkuun, kun hän yhtenä viikkona unohti hakea työtä, ja hän sai 60 päivän karenssin ja hän joutui toimeentuloluukulle. Vähitellen hänen verenpaineensa nousi niin, että hän joutui tablettilääkitykselle. Koettelemus ei riittänyt kuitenkaan lääkkeiden erityiskorvattavuuteen.</p><p>Hänelle se kaikki riitti ilman vihapuhetta, olipa se sitten aktivointia, kiusaamista, kyykyttämistä, kyttäämistä, keppiä tai porkkanaa. Siitä kinasteltiin silloisessa hyvinvointivaltiossa. Kansa oli jakaantunut kahtia.</p><p><strong>Paimenena viidakossa</strong></p><p>Hän päätti sitten lähteä seuraamaan esi-isiensä 1950-60 &ndash;luvun jälkiä ja astui naapurimaahan menevään rahtilaivaan, mukana oli ainoastaan vihreä Kallen-Kirppikseltä ostettu maasto-savottareppu. Varsinaista matkasuunnitelmaa hänellä ei ollut. Välillä hän vieraassa maassa liftasi, käveli tien varsia, nukkui metsässä teltassa ja joi vettä lähteestä.</p><p>Elämän turnee jatkui. Hän lapioi lunta Ruotsissa. Hän maalasi rahtilaivan kansia Lontoossa. Hän tiskasi astioita Thaimaassa. &nbsp;Hän möi laatulehtiä Ranskassa. Saksassa hän oli autotehtaassa liukuhihnalla&hellip;Joissakin maissa hän joutui tekemään hyvin sekalaisia töitä, kun ei ollut työlupaa.</p><p>Puolisen vuotta hän eli jopa Keski-Afrikan viidakossa paimenena. Tässä oli vain muutamia niistä monipuolisista töistä ja matkoista, joita hän joutui tekemään henkensä pitimiksi ympäri maailmaa. Hänen itsesäilytysvaistonsa piti hänen kehonsa elossa ja kunnossa. Reissussa vierähti liki 20 vuotta.</p><p>Nyt hän on palannut kotimaahan, eikä hän halua mitenkään muistella pahalla leikkaajia ja sitä että joutui lähtemään ja vaikka hyvinvointivaltio oli mennyt ja jokainen oli vain lähinnä oman onnensa seppä, mutta valinnanvapaus on kuitenkin edelleen tallella ja kaikilla, vaikka asiakasmaksut ovat nousseet. Ensi syksynä hän aikoo aloittaa senioritanssit paikallisessa kansalaisopistossa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hän ei ole kuuluisuus, iskelmälaulaja, poliitikko, näyttelijä, kirjailija eikä liioin pitkälle koulutettu ihminen. Ei ole helppoa lainkaan selittää, miten ja miksi hänelle kävi siten kuin kävi, mutta hän ei ole katkera, eikä kanna kaunaa tai vihaa.

Hänen palkkaansa leikattiin, työpäivää pidennettiin ja lomaansa lyhennettiin. Lopulta hänen työpaikkansa lakkautettiin ja tilalle tuli iso, vahva, valkea, muovikuorinen robotti.  

Kun henkilö joutui työttömäksi, hänen työttömyysturvaansa leikattiin sekä lääkekorvauksia 2 tyypin diabeteksestä. Viranomaisille työttömänä hän joutui pitämään päiväkirjaa, johon piti kirjoittaa tekstiä noin 235 sanaa, merkkejä 1617 (ei välilyöntejä), merkkejä 1847 (myös välilyönnit), kappaleita yhdeksän ja rivejä 29  joka päivä. Päiväkirjaa pidettiin myös liikuntaan ja kulttuuritapahtumiin osallistumisesta.

Lisäksi hänen piti todistettavasti hakea työpaikka joka viikko tai vähintään 12 hakemusta kolmen kuukauden aikana. Kuvioihin kuului myös oman elämän 10-vuotissuuunnitelman tekeminen.

Henkilö joutui myös kannustinloukkuun, kun hän yhtenä viikkona unohti hakea työtä, ja hän sai 60 päivän karenssin ja hän joutui toimeentuloluukulle. Vähitellen hänen verenpaineensa nousi niin, että hän joutui tablettilääkitykselle. Koettelemus ei riittänyt kuitenkaan lääkkeiden erityiskorvattavuuteen.

Hänelle se kaikki riitti ilman vihapuhetta, olipa se sitten aktivointia, kiusaamista, kyykyttämistä, kyttäämistä, keppiä tai porkkanaa. Siitä kinasteltiin silloisessa hyvinvointivaltiossa. Kansa oli jakaantunut kahtia.

Paimenena viidakossa

Hän päätti sitten lähteä seuraamaan esi-isiensä 1950-60 –luvun jälkiä ja astui naapurimaahan menevään rahtilaivaan, mukana oli ainoastaan vihreä Kallen-Kirppikseltä ostettu maasto-savottareppu. Varsinaista matkasuunnitelmaa hänellä ei ollut. Välillä hän vieraassa maassa liftasi, käveli tien varsia, nukkui metsässä teltassa ja joi vettä lähteestä.

Elämän turnee jatkui. Hän lapioi lunta Ruotsissa. Hän maalasi rahtilaivan kansia Lontoossa. Hän tiskasi astioita Thaimaassa.  Hän möi laatulehtiä Ranskassa. Saksassa hän oli autotehtaassa liukuhihnalla…Joissakin maissa hän joutui tekemään hyvin sekalaisia töitä, kun ei ollut työlupaa.

Puolisen vuotta hän eli jopa Keski-Afrikan viidakossa paimenena. Tässä oli vain muutamia niistä monipuolisista töistä ja matkoista, joita hän joutui tekemään henkensä pitimiksi ympäri maailmaa. Hänen itsesäilytysvaistonsa piti hänen kehonsa elossa ja kunnossa. Reissussa vierähti liki 20 vuotta.

Nyt hän on palannut kotimaahan, eikä hän halua mitenkään muistella pahalla leikkaajia ja sitä että joutui lähtemään ja vaikka hyvinvointivaltio oli mennyt ja jokainen oli vain lähinnä oman onnensa seppä, mutta valinnanvapaus on kuitenkin edelleen tallella ja kaikilla, vaikka asiakasmaksut ovat nousseet. Ensi syksynä hän aikoo aloittaa senioritanssit paikallisessa kansalaisopistossa.

]]>
0 http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236801-rakkaudella-ja-ystavyydella#comments Elämä Hyvinvointivaltio Kannustinloukku Leikkaukset Työttömyys Wed, 10 May 2017 06:38:52 +0000 Leo Härmä http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236801-rakkaudella-ja-ystavyydella
Työttömien kurituspolitiikka saamassa jatkoa hallituksen puoliväliriihessä http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235711-tyottomien-kurituspolitiikka-saamassa-jatkoa-hallituksen-puolivaliriihessa <p>Kuntavaalipöly ei ehdi laskeutumaan, kun suunnataan kohti kovia kokeneen hallituksen puoliväliriiheä. Se lykättiin näppärästi vaalien jälkeiseen aikaan, jottei hallituspuolueiden kannatus olisi laskenut entisestään.</p><p>Esimerkiksi taannoin suoraselkäisyyttä politiikkaan vaatineilta perussuomalaisilta - joilta selkäranka tosiasiassa on mennyt vessanpöntöstä alas &ndash; olisi ollutkin aivan liikaa vaadittu, että se olisi kertonut etukäteen olevansa edelleen tukemassa muun muassa suunniteltuja työttömyysturvan leikkauksia.</p><p>Valmistelijat ovat nimittäin suunnitelleet muun muassa pakkoa hakea viittätoista (15) työpaikkaa kolmen kuukauden aikana. Muuten karenssi heilahtaa. Työttömyysturvaa aiotaan huonontaa myös niin, että tuet menettää jos ei ole ollut töissä kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia tai ollut vähintään viittä päivää työvoimapoliittisessa palvelussa.</p><p>Olemassa olevissa esitysluonnoksissa ei kuitenkaan osata juuri arvioida suuntaan tai toiseen työllisyysvaikutuksia. Hallitus jatkaa siis kepin heiluttamista ja vielä umpimähkään unohtaen porkkanat repertuaaristaan. Etunenässä leikkuria pyörittämässä lienee työlaisten ystävänä eduskuntaan ratsastanut työ- ja oikeusministeri Jari Lindström.</p><p>SAK on jo aiemmin irtisanoutunut näistä suunnitelmista ja nyt myös STTK ja Akava ovat onneksi nihkeinä. Yhteiskunnan sikariportaalle tuskin tulee mitään lisärasitteita, korkeintaan Jarppa kumppaneineen suuntaa jonkinsortin mitäänsanomattomat ja mihinkäänvaikuttamattomat hurskastelut yhteiskuntavastuusta.</p><p>Toki persuille taktista voisi olla nyt lähteä hallituksesta ovet paukkuen, mutta puolue tuskin sitä tekee. Vielä puoluetta johtava Timo Soini kun on niin mieltynyt vallan makuun, ulkoministerin glooriaan ja kättelyihin maailman johtajien kanssa. Kaikki on kuitattavissa ja hyväksyttävissä.</p><p>Toisaalta poliittista painetta työttömien puolesta tuskin tulee puheenjohtajiksi pyrkiviltä Sampo Terholta tai Jussi Halla-aholta. Terho on esittänyt taannoin muun muassa puolen vuoden ylärajaa työttömyyskorvauksille ja irtisanomissuojan heikentämistä. Neljä vuotta sitten hän sanoi, ettei nykyinen työttömyysturva innosta kuin nauttimaan 2,5 euron tuoppeja. Ymmärrettävää ja yllätyksetöntä puhetta äärimmäisen hyvin toimeentulevan töölöläisherran suusta, mutta mitäköhän lähiöduunari on siitä mieltä?</p><p>&rdquo;Oikeudenmukaisuutta&rdquo; Terho oli tuolloin muuten lisäämässä myös korkeakouluihin tulevilla lukukausimaksuilla. Eiran mestari Jussi Halla-aho puolestaan on sanonut työttömyys- ja sosiaaliturvaa yhteiskunnan luksustoiminnoiksi, eikä niinkään perusasiaksi. Jokainen voi näin tykönään miettiä sitä, mitä Halla-aho työttömyysturvalle tekisi.</p><p>Valitettavasti näyttää siis siltä, että työttömien kurmuuttamista jatketaan. Keskustalle ja kokoomukselle se sopii. Ja kuten todettua, tuskin persutkaan asiasta pullikoivat. Ainoastaan pakolaiskiintiön nostaminen parilla sadalla saa tätä nykyä koko persuporukan raivoihinsa. Itse kukin voi tehdä johtopäätöksensä siitä, mitkä asiat ovat heille tärkeitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuntavaalipöly ei ehdi laskeutumaan, kun suunnataan kohti kovia kokeneen hallituksen puoliväliriiheä. Se lykättiin näppärästi vaalien jälkeiseen aikaan, jottei hallituspuolueiden kannatus olisi laskenut entisestään.

Esimerkiksi taannoin suoraselkäisyyttä politiikkaan vaatineilta perussuomalaisilta - joilta selkäranka tosiasiassa on mennyt vessanpöntöstä alas – olisi ollutkin aivan liikaa vaadittu, että se olisi kertonut etukäteen olevansa edelleen tukemassa muun muassa suunniteltuja työttömyysturvan leikkauksia.

Valmistelijat ovat nimittäin suunnitelleet muun muassa pakkoa hakea viittätoista (15) työpaikkaa kolmen kuukauden aikana. Muuten karenssi heilahtaa. Työttömyysturvaa aiotaan huonontaa myös niin, että tuet menettää jos ei ole ollut töissä kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia tai ollut vähintään viittä päivää työvoimapoliittisessa palvelussa.

Olemassa olevissa esitysluonnoksissa ei kuitenkaan osata juuri arvioida suuntaan tai toiseen työllisyysvaikutuksia. Hallitus jatkaa siis kepin heiluttamista ja vielä umpimähkään unohtaen porkkanat repertuaaristaan. Etunenässä leikkuria pyörittämässä lienee työlaisten ystävänä eduskuntaan ratsastanut työ- ja oikeusministeri Jari Lindström.

SAK on jo aiemmin irtisanoutunut näistä suunnitelmista ja nyt myös STTK ja Akava ovat onneksi nihkeinä. Yhteiskunnan sikariportaalle tuskin tulee mitään lisärasitteita, korkeintaan Jarppa kumppaneineen suuntaa jonkinsortin mitäänsanomattomat ja mihinkäänvaikuttamattomat hurskastelut yhteiskuntavastuusta.

Toki persuille taktista voisi olla nyt lähteä hallituksesta ovet paukkuen, mutta puolue tuskin sitä tekee. Vielä puoluetta johtava Timo Soini kun on niin mieltynyt vallan makuun, ulkoministerin glooriaan ja kättelyihin maailman johtajien kanssa. Kaikki on kuitattavissa ja hyväksyttävissä.

Toisaalta poliittista painetta työttömien puolesta tuskin tulee puheenjohtajiksi pyrkiviltä Sampo Terholta tai Jussi Halla-aholta. Terho on esittänyt taannoin muun muassa puolen vuoden ylärajaa työttömyyskorvauksille ja irtisanomissuojan heikentämistä. Neljä vuotta sitten hän sanoi, ettei nykyinen työttömyysturva innosta kuin nauttimaan 2,5 euron tuoppeja. Ymmärrettävää ja yllätyksetöntä puhetta äärimmäisen hyvin toimeentulevan töölöläisherran suusta, mutta mitäköhän lähiöduunari on siitä mieltä?

”Oikeudenmukaisuutta” Terho oli tuolloin muuten lisäämässä myös korkeakouluihin tulevilla lukukausimaksuilla. Eiran mestari Jussi Halla-aho puolestaan on sanonut työttömyys- ja sosiaaliturvaa yhteiskunnan luksustoiminnoiksi, eikä niinkään perusasiaksi. Jokainen voi näin tykönään miettiä sitä, mitä Halla-aho työttömyysturvalle tekisi.

Valitettavasti näyttää siis siltä, että työttömien kurmuuttamista jatketaan. Keskustalle ja kokoomukselle se sopii. Ja kuten todettua, tuskin persutkaan asiasta pullikoivat. Ainoastaan pakolaiskiintiön nostaminen parilla sadalla saa tätä nykyä koko persuporukan raivoihinsa. Itse kukin voi tehdä johtopäätöksensä siitä, mitkä asiat ovat heille tärkeitä.

]]>
22 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235711-tyottomien-kurituspolitiikka-saamassa-jatkoa-hallituksen-puolivaliriihessa#comments Leikkaukset Perussuomalaiset Sipilän hallitus Työttömät Sat, 15 Apr 2017 13:05:00 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235711-tyottomien-kurituspolitiikka-saamassa-jatkoa-hallituksen-puolivaliriihessa
Ääni eduskuntapuolueelle on ääni uusille EU-ja euro-leikkauksille http://timosotikoff.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235394-aani-eduskuntapuolueelle-on-aani-uusille-eu-ja-euro-leikkauksille <p>Äänestäjän on hyvä tiedostaa, miten kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat jo 90-luvulta lähtien toteuttaneet leikkauspolitiikkaa ja kurjistaneet kuntien resursseja tuottaa lakisääteiset kunnalliset palvelut. Taustalla on EU-politiikan vaatimat valtionosuuksien leikkaukset ja valtiolle kuuluvien vastuiden siirtämiset kuntien hoidettaviksi. Ylikansallisten yksityispankkien hallinnoima euro-valuutta pakottaa Suomen kunnat kulukuuriin, joka oman ja itsenäisesti hallitun rahan taloudessa ei olisi tarpeen millään tavoin. Kuntalaisten julkinen omaisuus ja kunnalliset palvelut kuuluvat kuntalaisille, eivät ylikansallisten rahapiirien voitontekotarpeisiin. Muista tämä äänestyskopissa ja äänestä nykyisten eduskuntapuolueiden ulkopuolista voimaa eli itsenäisyyspuoluetta, joka taistelee sen puolesta, että Suomen kansalle kuuluvia varoja, palveluita ja omaisuuksia ei ulosmitata Suomen ulkopuolisille tahoille pelkästään EU:n ja euron rakenteiden pystyssäpitämisen vuoksi. Suomen kansa on tärkeämpi kuin nämä ylikansalliset harvainvaltaiset monumentit.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Äänestäjän on hyvä tiedostaa, miten kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat jo 90-luvulta lähtien toteuttaneet leikkauspolitiikkaa ja kurjistaneet kuntien resursseja tuottaa lakisääteiset kunnalliset palvelut. Taustalla on EU-politiikan vaatimat valtionosuuksien leikkaukset ja valtiolle kuuluvien vastuiden siirtämiset kuntien hoidettaviksi. Ylikansallisten yksityispankkien hallinnoima euro-valuutta pakottaa Suomen kunnat kulukuuriin, joka oman ja itsenäisesti hallitun rahan taloudessa ei olisi tarpeen millään tavoin. Kuntalaisten julkinen omaisuus ja kunnalliset palvelut kuuluvat kuntalaisille, eivät ylikansallisten rahapiirien voitontekotarpeisiin. Muista tämä äänestyskopissa ja äänestä nykyisten eduskuntapuolueiden ulkopuolista voimaa eli itsenäisyyspuoluetta, joka taistelee sen puolesta, että Suomen kansalle kuuluvia varoja, palveluita ja omaisuuksia ei ulosmitata Suomen ulkopuolisille tahoille pelkästään EU:n ja euron rakenteiden pystyssäpitämisen vuoksi. Suomen kansa on tärkeämpi kuin nämä ylikansalliset harvainvaltaiset monumentit.

]]>
7 http://timosotikoff.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235394-aani-eduskuntapuolueelle-on-aani-uusille-eu-ja-euro-leikkauksille#comments EU Euro Kuntavaalit Leikkaukset Sun, 09 Apr 2017 06:01:56 +0000 Timo Sotikoff http://timosotikoff.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235394-aani-eduskuntapuolueelle-on-aani-uusille-eu-ja-euro-leikkauksille
Hallitus vei lapsiperheiltä vapauden valita http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235280-hallitus-vei-lapsiperheilta-vapauden-valita <p>Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini on keksinyt kuntavaalien loppumetreillä oudon kampanjatäkyn. Hänen mukaansa Suomessa rehottaa piilevä viha kotiäitejä kohtaan. Kun itse keksii vihollisen ja käy raivokkaasti sen kimppuun, ei tappiota yleensä tarvitse pelätä.<br /><br />Väite on yhtä hurja kuin se on perusteeton. Ei Suomessa kotiäitejä vihata. Miksi vihattaisiin? Sitä vastoin edellytyksiä lasten kotona hoitamiseen on heikennetty. Mutta tässä työssähän perussuomalaiset ovat itse olleet tarmolla mukana.<br /><br />Jos vanhemmat haluavat hoitaa lapsiaan kotona, se on totta kai mahdollista. Sitä varten on olemassa esimerkiksi kotihoidontuki. Juuri sitä Soinin varapääministerinä johtama hallitus on ollut leikkaamassa, kuten kaikkia muitakin kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia. Leikkuriin ovat menneet myös äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat.<br /><br />Myös yksityisen hoidon tukea sekä osittaista ja joustavaa hoitorahaa on pienennetty. Ja kaiken kukkuraksi lapsilisiä on leikattu. Siksi Soinin keppihevonen ei kanna. Poliittisen epärehellisyyden taakka on liian raskas.<br /><br />Kotihoidon tukea ei pidäkään leikata. Ei ainakaan sillä varjolla, että sillä kannustetaan äitejä työelämään. Mihin töihin äidit menevät, jos työpaikkoja ei ole? Järjestetään ensin työpaikkoja, mietitään sitten vanhempien työntämistä työelämään.<br /><br />Todellisuudessa hallitus on rajoittanut lapsiperheiden vapautta valita, kun päivähoito-oikeuden rajoitukset astuivat voimaan elokuussa 2016. Sen takana olivat kaikki hallituspuolueet ja kristillisdemokraatit.<br /><br />Oikeus täyteen varhaiskasvatukseen vietiin niiltä lapsilta, joiden vanhemmat eivät ole täysipäiväisesti töissä tai opinnoissa. Kuinkahan monella hiekkalaatikolla on kuultu kirkkaalla lapsen äänellä: minä en saa tulla tänään tarhaan, kun isillä ja äidillä ei ole töitä?<br /><br />Tämä on melkoista kahtiajakoa jo ennen kouluikää.<br /><br />Päivähoito tai varhaiskasvatus on lapsen oikeus, ei vanhemmille suunnattu jälkikasvun parkkipaikkapalvelu siksi aikaa, kun he ovat tekemässä tulosta työnantajilleen. Päiväkodissa opitaan sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista ja yhteisten sääntöjen noudattamista.<br /><br />Päätöstä on perusteltu säästöillä. Kuntaliiton mukaan niiden summa on vain 30 miljoonaa euroa. Se on yli 200 miljoonaa euroa vähemmän kuin hallitus lupaa ylimääräisiä veronkevennyksiä maakuntauudistukseen liittyen.<br /><br />Kunnat saavat kuitenkin edelleen tarjota parempia palveluita kuin laki määrää. Helsinki ja Espoo eivät rajoittaneet päivähoito-oikeutta. Niissä onkin luultavasti fiksumpia porvareita kuin Vantaalla, jossa rajaukset vietiin läpi hallituspuolueiden äänin. Kun Vasemmistoliitto äänestytti asiasta vielä budjettikäsittelyn yhteydessä syksyllä 2016, rajoitusten kannalla olivat myös sosialidemokraatit ja vihreiden valtaosa. Tätä ei ole paljon muisteltu kuntavaalitenteissä.<br /><br />Vantaalla päätös johti yhdenlaiseen farssiin, kun kaupunki päätti, että rajausten piirissä olevat lapset eivät saaneet aamupalaa. He siis katsoivat vierestä, kun toiset söivät. Millaiseen yhteiskuntaan (tai alkeellisiin pöytätapoihin) tällainen kasvattaa alle kouluikäisiä lapsia?<br /><br />Parasta olisikin, että varhaiskasvatuksen rajoitukset puretaan vaalien jälkeen. Mikäli hallitus ei näin tee, se on mahdollista erikseen jokaisessa kunnassa. Myös tästä asiasta on kyse sunnuntain kuntavaaleissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini on keksinyt kuntavaalien loppumetreillä oudon kampanjatäkyn. Hänen mukaansa Suomessa rehottaa piilevä viha kotiäitejä kohtaan. Kun itse keksii vihollisen ja käy raivokkaasti sen kimppuun, ei tappiota yleensä tarvitse pelätä.

Väite on yhtä hurja kuin se on perusteeton. Ei Suomessa kotiäitejä vihata. Miksi vihattaisiin? Sitä vastoin edellytyksiä lasten kotona hoitamiseen on heikennetty. Mutta tässä työssähän perussuomalaiset ovat itse olleet tarmolla mukana.

Jos vanhemmat haluavat hoitaa lapsiaan kotona, se on totta kai mahdollista. Sitä varten on olemassa esimerkiksi kotihoidontuki. Juuri sitä Soinin varapääministerinä johtama hallitus on ollut leikkaamassa, kuten kaikkia muitakin kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia. Leikkuriin ovat menneet myös äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat.

Myös yksityisen hoidon tukea sekä osittaista ja joustavaa hoitorahaa on pienennetty. Ja kaiken kukkuraksi lapsilisiä on leikattu. Siksi Soinin keppihevonen ei kanna. Poliittisen epärehellisyyden taakka on liian raskas.

Kotihoidon tukea ei pidäkään leikata. Ei ainakaan sillä varjolla, että sillä kannustetaan äitejä työelämään. Mihin töihin äidit menevät, jos työpaikkoja ei ole? Järjestetään ensin työpaikkoja, mietitään sitten vanhempien työntämistä työelämään.

Todellisuudessa hallitus on rajoittanut lapsiperheiden vapautta valita, kun päivähoito-oikeuden rajoitukset astuivat voimaan elokuussa 2016. Sen takana olivat kaikki hallituspuolueet ja kristillisdemokraatit.

Oikeus täyteen varhaiskasvatukseen vietiin niiltä lapsilta, joiden vanhemmat eivät ole täysipäiväisesti töissä tai opinnoissa. Kuinkahan monella hiekkalaatikolla on kuultu kirkkaalla lapsen äänellä: minä en saa tulla tänään tarhaan, kun isillä ja äidillä ei ole töitä?

Tämä on melkoista kahtiajakoa jo ennen kouluikää.

Päivähoito tai varhaiskasvatus on lapsen oikeus, ei vanhemmille suunnattu jälkikasvun parkkipaikkapalvelu siksi aikaa, kun he ovat tekemässä tulosta työnantajilleen. Päiväkodissa opitaan sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista ja yhteisten sääntöjen noudattamista.

Päätöstä on perusteltu säästöillä. Kuntaliiton mukaan niiden summa on vain 30 miljoonaa euroa. Se on yli 200 miljoonaa euroa vähemmän kuin hallitus lupaa ylimääräisiä veronkevennyksiä maakuntauudistukseen liittyen.

Kunnat saavat kuitenkin edelleen tarjota parempia palveluita kuin laki määrää. Helsinki ja Espoo eivät rajoittaneet päivähoito-oikeutta. Niissä onkin luultavasti fiksumpia porvareita kuin Vantaalla, jossa rajaukset vietiin läpi hallituspuolueiden äänin. Kun Vasemmistoliitto äänestytti asiasta vielä budjettikäsittelyn yhteydessä syksyllä 2016, rajoitusten kannalla olivat myös sosialidemokraatit ja vihreiden valtaosa. Tätä ei ole paljon muisteltu kuntavaalitenteissä.

Vantaalla päätös johti yhdenlaiseen farssiin, kun kaupunki päätti, että rajausten piirissä olevat lapset eivät saaneet aamupalaa. He siis katsoivat vierestä, kun toiset söivät. Millaiseen yhteiskuntaan (tai alkeellisiin pöytätapoihin) tällainen kasvattaa alle kouluikäisiä lapsia?

Parasta olisikin, että varhaiskasvatuksen rajoitukset puretaan vaalien jälkeen. Mikäli hallitus ei näin tee, se on mahdollista erikseen jokaisessa kunnassa. Myös tästä asiasta on kyse sunnuntain kuntavaaleissa.

]]>
1 http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235280-hallitus-vei-lapsiperheilta-vapauden-valita#comments hallitus Kotiäidit Leikkaukset Valinnanvapaus Varhaiskasvatus Fri, 07 Apr 2017 17:11:15 +0000 Antero Eerola http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235280-hallitus-vei-lapsiperheilta-vapauden-valita
Helsinki: älä tapa kolmatta sektoria http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233680-helsinki-ala-tapa-kolmatta-sektoria <p>Kolmas sektori on tärkeä yhteiskunnallinen sektori, jonka arvoa ei ymmärretä kaupungin päätöksenteossa riittävästi. Kolmas sektori sijoittuu julkisen ja yksityisen sektorin sekä perheiden väliin ja on merkittävässä roolissa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjänä.</p> <p>Varhaiskasvatuksen ja koulujärjestelmän määrärahaongelmat ovat tärkeitä keskustelunaiheita juuri nyt. Niistä puhutaan niin valtakunnantasolla kuin kunnissakin. Kirjoitin tämän blogin Helsingin kaupungin näkökulmasta, mutta käsitykseni mukaan tässä esitetyt havainnot soveltuvat myös valtakunnanpolitiikassa huomioon otettaviksi.</p> <p>Meillä on kestävyysvajetta niin lasten, nuorten kuin vanhustenkin palveluiden tuottamisessa. Rahat eivät riitä. Ratkaisuna on käytetty leikkauksia: vähennetään palvelutarjontaa, niin johan helpottaa. Mutta niin ei ole käynyt. Leikkaus yhdessä kohdassa lisää kustannuksia toisessa paikassa. Leikkausten ohella toisena ratkaisuna on esitetty sotea ja siinä yhteydessä uskotaan, että hallinnon uudelleenjärjestely lisäisi tuottavuutta. Näin ei tule käymään.</p> <p>Rahat saadaan riittämään paljon nykyistä paremmin, jos luovutaan siiloutuneesta osaoptimoinnista ja johdetaan verovarojen käyttöä vastuullisemmin. Päättäjien on myös ymmärrettävä palvelutuotannon dynamiikka sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin roolitus. Nyt ne menevät päättäjien ajatuksissa sekaisin eikä maksimihyötyä edes tavoitella. Toiminnan kokonaisvaikuttavuutta ei myöskään seurata. Toimintaa järisyttäviä päätöksiä tehdään pokkana ja liukuhihnalta veronmaksajan rahoista piittaamatta.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Kaupungin antamat ilmaiset tilat tuottavat merkittävää hyötyä veronmaksajille</strong></p> <p>Eräs riippumaton ja voittoa tavoittelematon valtakunnallinen järjestö on toiminut aktiivisesti jo 20 vuoden ajan helsinkiläisessä lähiössä. Sen palveluihin kuuluu mm. koululaisten iltapäiväkerhotoiminta, liikuntakerhoja aikuisille ja lapsille, perhetapaamisia, muskaritoimintaa, kuvataide- ym. kerhotoimintaa ja tapahtumien järjestämistä.</p> <p>Tämä järjestö on jo vuosien ajan täydentänyt kaupungin palvelutuotantoa vastaten perusopetuslain mukaisen koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisestä. Toimintaa järjestetään varhaiskasvatukseen verrattavalla hoitovastuulla vakituisen ja vapaaehtoisen työvoiman yhteispelillä. Opetusvirasto valvoo tätä toimintaa.</p> <p>Järjestö on saanut kaupungilta tilat käyttöönsä ilmaiseksi, mikä on mahdollistanut matalankynnyksen toiminnan. Osallistumismaksut ovat edulliset ja lisäksi alueen asukkaille tarjotaan runsaasti ilmaista toimintaa ja harrastusmahdollisuuksia. Vastikään tehdyn päätöksen mukaan kaupunki ei jatkossa enää tarjoa tiloja tämän järjestön käyttöön. Käytännössä toiminta loppuu, koska järjestöllä ei ole mitään mahdollisuuksia vuokrata tiloja markkinahintaan. Tai on, mutta sen jälkeen ei ole tarjolla edullista ja jopa ilmaista toimintaa alueen asukkaille.</p> <p>Tässä esimerkissä olevan järjestön vapaaehtoistyön määrä oli vuonna 2016 yhteensä noin 2000 tuntia. Kaikki työ tehtiin alueen asukkaiden hyväksi eli lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin takaamiseksi. Eurostatin vuoden 2014 tilaston mukaan suomalainen työtunti maksaa 32,30 euroa. Tätä lukua käyttäen järjestön kaupungille antaman ilmaisen vuosityön arvoksi tulee 64600 euroa. Eli se niistä &ldquo;ilmaisista&rdquo; tiloista.</p> <p>On hyvä myös ymmärtää, että kyseisten kerhojen vastuulliset vetäjät ovat palkallisia työntekijöitä. Eli vapaaehtoistyön tekemisen lisäksi tämä kolmannen sektorin toimija työllistää ja huolehtii työnantajavelvoitteistaan normaalisti. Vastaavasti työntekijät maksavat veroja ja tuottavat yhteiskunnalle tuloja. Palvelua tuottava taho ostaa toimintaansa liittyen erilaisia palveluita ja tuotteita. Myös näillä ostoilla on työllistävä vaikutus ja lisäksi niistä kaikista kertyy arvonlisäverotuottoja yhteiskunnan käytettäväksi. Kyse ei siis ole mistään, &ldquo;säälistä annetuista ilmaisista tiloista&rdquo;. Kolmas sektori on erittäin tärkeä hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistaja.</p> <p>On&nbsp; täysin varma, että Helsingin kaupunki ei kykenisi järjestämään vastaavaa toimintaa 2000 työtunnilla vuodessa, koska se ei pysty hyödyntämään palkatun työvoiman ja vapaaehtoistyövoiman synergiaa ja joustavuutta. Kolmannen sektorin eduksi on luettava vielä se palava halu auttaa asiakkaitaan. Samaa innostuksen draivia ei ole aina&nbsp; havaittavissa virkavastuulla työtään tekevien motiiveista.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Kaupungin siilomaisesta toiminnasta johtuen tapahtui seuraavaa:</strong></p> <ul><li>Tilojen isännälle eli Nuorisoasiainkeskukselle annettiin budjettikäsky säästää toimitilakuluissa.</li><li>Tulostavoitteesta johtuen Nuorisoasiainkeskus päätti keskittää toimintoja isompiin kokonaisuuksiin ja luopui monista lähiöissä olevista tiloista. Myös ne toimitilat, joissa esimerkin järjestö ja myös moni muu järjestö toimii, päätettiin lakkauttaa. Uusia tiloja ei ole tarjolla. Eikä päätöksen aiheuttama tilanne tunnu liikuttavan kaupungin puolella ketään.</li><li>Yhden tulosyksikön tilakustannuksissa näennäisesti säästettiin, mutta kukaan ei laskenut sitä, mitä maksaa, kun kaupunki joutuu järjestämään lakisääteisen iltapäiväkerhotoiminnan itse ilman järjestön vapaaehtoistyön panosta. Käytännössä ei siis säästetty yhtään, päin vastoin &ndash;lisäkulu syntyi toisaalle.</li><li>Kukaan ei myöskään arvioinut säästön vaikutusta lasten kannalta, sillä nyt iltapäiväkerholaisia kehotetaan siirtymään bussimatkan päähän isompiin keskuksiin. Tämän palvelun perusidea on turvallisuus ja lähipalvelu, mikä ei jatkossa enää toteudu.</li><li>Kaupungin kanssa asiasta keskustellessaan tämä järjestö joutuu asioimaan &nbsp;&nbsp;nuorisoasiainkeskuksen, tilakeskuksen, opetusviraston ja sosiaaliviraston kanssa, mutta kokonaisvastuuta ei ota kukaan. Jokainen virkamies tuijottaa omaa tulostavoitettaan lopputuloksesta piittaamatta.</li><li>Kätevintä olisi olla suoraan yhteydessä alueen kouluun ja sopia koulun tilojen käyttämisestä. Arkijärkeen ei mahdu se, että iltapäiväkerho ei voisi käyttää koulun luokkatiloja toiminnassaan, sillä ko. tilat ovat täysin tyhjillään koulupäivän päättymisen jälkeen eli juuri silloin kun iltapäiväkerhotoimintaa järjestetään. Kaupungin siiloutunut organisaatio ja osaoptimoidut tulostavoitteet takaavat sen, että arkijärkistä ja kätevää ratkaisua ei löydy.</li></ul> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Aktiivinen kolmas sektori on lottovoitto Helsingin kaupungille</strong></p> <p>Erityisesti soten yhteydessä puhutaan julkisista ja yksityisistä palveluista, joita kolmas sektori täydentää. Kolmannen sektorin rooli on toistuvasta asian esille tuomisesta huolimatta jäänyt kuulijoille vieraaksi. Pahoin pelkään, että edes puhujat eivät tiedä, mitä se kolmas sektori konkreettisesti tarkoittaa palvelutuotannon osana ja rahoituslähteenä.</p> <p>Kyllä, luit aivan oikein. Kolmas sektori toimii julkisten palveluiden rahoituslähteenä. Sen ansioista Helsingin kaupunki säästää merkittäviä summia. Kolmannen sektorin toimijoiden asema on kuitenkin uhattuna, koska päättäjillä on kokonaisuus hukassa ja pää syvällä pensaassa. Osaoptimointi ja virastojen välinen siilomainen toiminta tuhoaa ekosysteemin, joka on tuottanut kustannustehokkaasti tärkeitä palveluita kaupunkilaisille.</p> <p>Kehitysehdotuksia:</p> <ul><li>Analysoidaan kolmannen sektorin yhteistyökumppaneiden kokonaisvaikuttavuus yli virasto- ja hallinonalarajojen. Näin saadaan tietää, että panostus esimerkiksi ilmaisiin tiloihin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Säästötarvetta ei tässä kohdassa ole.</li><li>Otetaan vaikuttavuusanalyysin tulokset huomioon, kun päätetään kaupungin strategiasta ja eri hallinnonalojen toimintapolitiikoista.</li><li>Puretaan osaoptimointi pois tulostavoitteista. Esimerkiksi tilakeskuksen tavoitteena ei voi olla maksimaalinen vuokratuotto. Vuokratuottotavoite voi olla vaikka 0, jos se on perusteltua kokonaisuuden kannalta.</li><li>Johdetaan vastuullisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kannetaan vastuu lopputuloksesta. Se tarkoittaa myös sitä, että tulosjohtamisen käytännöt suunnitellaan kaupungin toimintaan sopiviksi. Niiden on tuettava kaupungin perustehtävän toteuttamista. Tiukka talouskuri on tärkeä, mutta sen on oltava kokonaisohjattua ja harkittua.</li><li>Lisätään arkijärkistä yhteistyötä: Esimerkiksi iltapäiväkerhotoimintaa on ihan pakko voida pyörittää koulun tiloissa. Ei ole järkeä siinä, että koulun tilat ovat tyhjillään ja pienet ekaluokkalaiset laitetaan koulupäivän jälkeen bussiin ja matkan päähän iltapäiväkerhoon.</li></ul> <p>Tässä esimerkissä asiaa on käsitelty vain tilavuokran näkökulmista. Kun vaikuttavuutta analysoidaan, huomataan kolmannen sektorin tuottamat laajat yhteiskunnalliset hyödyt.</p> <p>Valtakunnanpolitiikkaan sopii esimerkki ammatillisista yksityiskouluista: Monet yksityisiä kouluja ylläpitävät yhdistykset ja säätiöt käyttävät merkittäviä summia omia varojaan investointeihin ja kehittämistyöhön. Se koituu kaikki yhteiskunnan hyödyksi. Koulureformissa tätä jopa miljoonien eurojen investointipanosta ei ole huomioitu, vaan kouluverkostoa on leikattu ilman kokonaisvaikutusten analysointia. Kun nämä yksityiset koulut saadaan pois maailmankartalta, niin samalla menetetään myös niiden taustalla olevien yhdistysten ja säätiöiden investontipanokset. Investontivastuu siirtyy valtiolle ja veronmaksaja maksaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Osaoptimointi ja vastuuton johtaminen pilaavat Helsingin hyvät aikeet</strong></p> <p>Moni populisti on turhaan kauhistellut sitä, että järjestöt eivät maksa tilojen käytöstä mitään tai maksavat niistä hyvin vähän. Kauhistelijat eivät selvästikään ymmärrä yhteistyön kokonaisvaikutusta ja kolmannen sektorin tuottamaa lisäarvoa yhteiskunnalle. Sitä lisäarvoa ei tunnisteta myöskään kaupungin virastoissa. Kaupungilla alkaa jo olla kiire kehittää vaikuttavuuden ostamisprosessiaan, sillä yksityinen sektori menee pian tässäkin asiassa ohi. Yhtenä ratkaisuna on SIB eli Social Investment Bonds, jos kaupungit eivät onnistu tehtävässään.</p> <p>Koulujen ja virastojen tilojen annetaan seistä tyhjillään puolet ajasta, mutta se ei hetkauta päättäjiä. Samaan aikaan järjestöt kamppailevat tilaongelmien ja kustannuspaineiden kanssa. Kannattaisi miettiä, mitä varten kaupunki on olemassa ja miten se parhaiten selviää palveluvelvoitteistaan: kolmas sektori kannattaa pitää hengissä.</p> <p>***</p> <p>#tolkunpolitiikkaa #61 #isoaho #helsinki</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kolmas sektori on tärkeä yhteiskunnallinen sektori, jonka arvoa ei ymmärretä kaupungin päätöksenteossa riittävästi. Kolmas sektori sijoittuu julkisen ja yksityisen sektorin sekä perheiden väliin ja on merkittävässä roolissa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjänä.

Varhaiskasvatuksen ja koulujärjestelmän määrärahaongelmat ovat tärkeitä keskustelunaiheita juuri nyt. Niistä puhutaan niin valtakunnantasolla kuin kunnissakin. Kirjoitin tämän blogin Helsingin kaupungin näkökulmasta, mutta käsitykseni mukaan tässä esitetyt havainnot soveltuvat myös valtakunnanpolitiikassa huomioon otettaviksi.

Meillä on kestävyysvajetta niin lasten, nuorten kuin vanhustenkin palveluiden tuottamisessa. Rahat eivät riitä. Ratkaisuna on käytetty leikkauksia: vähennetään palvelutarjontaa, niin johan helpottaa. Mutta niin ei ole käynyt. Leikkaus yhdessä kohdassa lisää kustannuksia toisessa paikassa. Leikkausten ohella toisena ratkaisuna on esitetty sotea ja siinä yhteydessä uskotaan, että hallinnon uudelleenjärjestely lisäisi tuottavuutta. Näin ei tule käymään.

Rahat saadaan riittämään paljon nykyistä paremmin, jos luovutaan siiloutuneesta osaoptimoinnista ja johdetaan verovarojen käyttöä vastuullisemmin. Päättäjien on myös ymmärrettävä palvelutuotannon dynamiikka sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin roolitus. Nyt ne menevät päättäjien ajatuksissa sekaisin eikä maksimihyötyä edes tavoitella. Toiminnan kokonaisvaikuttavuutta ei myöskään seurata. Toimintaa järisyttäviä päätöksiä tehdään pokkana ja liukuhihnalta veronmaksajan rahoista piittaamatta.

 

Kaupungin antamat ilmaiset tilat tuottavat merkittävää hyötyä veronmaksajille

Eräs riippumaton ja voittoa tavoittelematon valtakunnallinen järjestö on toiminut aktiivisesti jo 20 vuoden ajan helsinkiläisessä lähiössä. Sen palveluihin kuuluu mm. koululaisten iltapäiväkerhotoiminta, liikuntakerhoja aikuisille ja lapsille, perhetapaamisia, muskaritoimintaa, kuvataide- ym. kerhotoimintaa ja tapahtumien järjestämistä.

Tämä järjestö on jo vuosien ajan täydentänyt kaupungin palvelutuotantoa vastaten perusopetuslain mukaisen koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisestä. Toimintaa järjestetään varhaiskasvatukseen verrattavalla hoitovastuulla vakituisen ja vapaaehtoisen työvoiman yhteispelillä. Opetusvirasto valvoo tätä toimintaa.

Järjestö on saanut kaupungilta tilat käyttöönsä ilmaiseksi, mikä on mahdollistanut matalankynnyksen toiminnan. Osallistumismaksut ovat edulliset ja lisäksi alueen asukkaille tarjotaan runsaasti ilmaista toimintaa ja harrastusmahdollisuuksia. Vastikään tehdyn päätöksen mukaan kaupunki ei jatkossa enää tarjoa tiloja tämän järjestön käyttöön. Käytännössä toiminta loppuu, koska järjestöllä ei ole mitään mahdollisuuksia vuokrata tiloja markkinahintaan. Tai on, mutta sen jälkeen ei ole tarjolla edullista ja jopa ilmaista toimintaa alueen asukkaille.

Tässä esimerkissä olevan järjestön vapaaehtoistyön määrä oli vuonna 2016 yhteensä noin 2000 tuntia. Kaikki työ tehtiin alueen asukkaiden hyväksi eli lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin takaamiseksi. Eurostatin vuoden 2014 tilaston mukaan suomalainen työtunti maksaa 32,30 euroa. Tätä lukua käyttäen järjestön kaupungille antaman ilmaisen vuosityön arvoksi tulee 64600 euroa. Eli se niistä “ilmaisista” tiloista.

On hyvä myös ymmärtää, että kyseisten kerhojen vastuulliset vetäjät ovat palkallisia työntekijöitä. Eli vapaaehtoistyön tekemisen lisäksi tämä kolmannen sektorin toimija työllistää ja huolehtii työnantajavelvoitteistaan normaalisti. Vastaavasti työntekijät maksavat veroja ja tuottavat yhteiskunnalle tuloja. Palvelua tuottava taho ostaa toimintaansa liittyen erilaisia palveluita ja tuotteita. Myös näillä ostoilla on työllistävä vaikutus ja lisäksi niistä kaikista kertyy arvonlisäverotuottoja yhteiskunnan käytettäväksi. Kyse ei siis ole mistään, “säälistä annetuista ilmaisista tiloista”. Kolmas sektori on erittäin tärkeä hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistaja.

On  täysin varma, että Helsingin kaupunki ei kykenisi järjestämään vastaavaa toimintaa 2000 työtunnilla vuodessa, koska se ei pysty hyödyntämään palkatun työvoiman ja vapaaehtoistyövoiman synergiaa ja joustavuutta. Kolmannen sektorin eduksi on luettava vielä se palava halu auttaa asiakkaitaan. Samaa innostuksen draivia ei ole aina  havaittavissa virkavastuulla työtään tekevien motiiveista.

 

Kaupungin siilomaisesta toiminnasta johtuen tapahtui seuraavaa:

  • Tilojen isännälle eli Nuorisoasiainkeskukselle annettiin budjettikäsky säästää toimitilakuluissa.
  • Tulostavoitteesta johtuen Nuorisoasiainkeskus päätti keskittää toimintoja isompiin kokonaisuuksiin ja luopui monista lähiöissä olevista tiloista. Myös ne toimitilat, joissa esimerkin järjestö ja myös moni muu järjestö toimii, päätettiin lakkauttaa. Uusia tiloja ei ole tarjolla. Eikä päätöksen aiheuttama tilanne tunnu liikuttavan kaupungin puolella ketään.
  • Yhden tulosyksikön tilakustannuksissa näennäisesti säästettiin, mutta kukaan ei laskenut sitä, mitä maksaa, kun kaupunki joutuu järjestämään lakisääteisen iltapäiväkerhotoiminnan itse ilman järjestön vapaaehtoistyön panosta. Käytännössä ei siis säästetty yhtään, päin vastoin –lisäkulu syntyi toisaalle.
  • Kukaan ei myöskään arvioinut säästön vaikutusta lasten kannalta, sillä nyt iltapäiväkerholaisia kehotetaan siirtymään bussimatkan päähän isompiin keskuksiin. Tämän palvelun perusidea on turvallisuus ja lähipalvelu, mikä ei jatkossa enää toteudu.
  • Kaupungin kanssa asiasta keskustellessaan tämä järjestö joutuu asioimaan   nuorisoasiainkeskuksen, tilakeskuksen, opetusviraston ja sosiaaliviraston kanssa, mutta kokonaisvastuuta ei ota kukaan. Jokainen virkamies tuijottaa omaa tulostavoitettaan lopputuloksesta piittaamatta.
  • Kätevintä olisi olla suoraan yhteydessä alueen kouluun ja sopia koulun tilojen käyttämisestä. Arkijärkeen ei mahdu se, että iltapäiväkerho ei voisi käyttää koulun luokkatiloja toiminnassaan, sillä ko. tilat ovat täysin tyhjillään koulupäivän päättymisen jälkeen eli juuri silloin kun iltapäiväkerhotoimintaa järjestetään. Kaupungin siiloutunut organisaatio ja osaoptimoidut tulostavoitteet takaavat sen, että arkijärkistä ja kätevää ratkaisua ei löydy.

 

Aktiivinen kolmas sektori on lottovoitto Helsingin kaupungille

Erityisesti soten yhteydessä puhutaan julkisista ja yksityisistä palveluista, joita kolmas sektori täydentää. Kolmannen sektorin rooli on toistuvasta asian esille tuomisesta huolimatta jäänyt kuulijoille vieraaksi. Pahoin pelkään, että edes puhujat eivät tiedä, mitä se kolmas sektori konkreettisesti tarkoittaa palvelutuotannon osana ja rahoituslähteenä.

Kyllä, luit aivan oikein. Kolmas sektori toimii julkisten palveluiden rahoituslähteenä. Sen ansioista Helsingin kaupunki säästää merkittäviä summia. Kolmannen sektorin toimijoiden asema on kuitenkin uhattuna, koska päättäjillä on kokonaisuus hukassa ja pää syvällä pensaassa. Osaoptimointi ja virastojen välinen siilomainen toiminta tuhoaa ekosysteemin, joka on tuottanut kustannustehokkaasti tärkeitä palveluita kaupunkilaisille.

Kehitysehdotuksia:

  • Analysoidaan kolmannen sektorin yhteistyökumppaneiden kokonaisvaikuttavuus yli virasto- ja hallinonalarajojen. Näin saadaan tietää, että panostus esimerkiksi ilmaisiin tiloihin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Säästötarvetta ei tässä kohdassa ole.
  • Otetaan vaikuttavuusanalyysin tulokset huomioon, kun päätetään kaupungin strategiasta ja eri hallinnonalojen toimintapolitiikoista.
  • Puretaan osaoptimointi pois tulostavoitteista. Esimerkiksi tilakeskuksen tavoitteena ei voi olla maksimaalinen vuokratuotto. Vuokratuottotavoite voi olla vaikka 0, jos se on perusteltua kokonaisuuden kannalta.
  • Johdetaan vastuullisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kannetaan vastuu lopputuloksesta. Se tarkoittaa myös sitä, että tulosjohtamisen käytännöt suunnitellaan kaupungin toimintaan sopiviksi. Niiden on tuettava kaupungin perustehtävän toteuttamista. Tiukka talouskuri on tärkeä, mutta sen on oltava kokonaisohjattua ja harkittua.
  • Lisätään arkijärkistä yhteistyötä: Esimerkiksi iltapäiväkerhotoimintaa on ihan pakko voida pyörittää koulun tiloissa. Ei ole järkeä siinä, että koulun tilat ovat tyhjillään ja pienet ekaluokkalaiset laitetaan koulupäivän jälkeen bussiin ja matkan päähän iltapäiväkerhoon.

Tässä esimerkissä asiaa on käsitelty vain tilavuokran näkökulmista. Kun vaikuttavuutta analysoidaan, huomataan kolmannen sektorin tuottamat laajat yhteiskunnalliset hyödyt.

Valtakunnanpolitiikkaan sopii esimerkki ammatillisista yksityiskouluista: Monet yksityisiä kouluja ylläpitävät yhdistykset ja säätiöt käyttävät merkittäviä summia omia varojaan investointeihin ja kehittämistyöhön. Se koituu kaikki yhteiskunnan hyödyksi. Koulureformissa tätä jopa miljoonien eurojen investointipanosta ei ole huomioitu, vaan kouluverkostoa on leikattu ilman kokonaisvaikutusten analysointia. Kun nämä yksityiset koulut saadaan pois maailmankartalta, niin samalla menetetään myös niiden taustalla olevien yhdistysten ja säätiöiden investontipanokset. Investontivastuu siirtyy valtiolle ja veronmaksaja maksaa.

 

Osaoptimointi ja vastuuton johtaminen pilaavat Helsingin hyvät aikeet

Moni populisti on turhaan kauhistellut sitä, että järjestöt eivät maksa tilojen käytöstä mitään tai maksavat niistä hyvin vähän. Kauhistelijat eivät selvästikään ymmärrä yhteistyön kokonaisvaikutusta ja kolmannen sektorin tuottamaa lisäarvoa yhteiskunnalle. Sitä lisäarvoa ei tunnisteta myöskään kaupungin virastoissa. Kaupungilla alkaa jo olla kiire kehittää vaikuttavuuden ostamisprosessiaan, sillä yksityinen sektori menee pian tässäkin asiassa ohi. Yhtenä ratkaisuna on SIB eli Social Investment Bonds, jos kaupungit eivät onnistu tehtävässään.

Koulujen ja virastojen tilojen annetaan seistä tyhjillään puolet ajasta, mutta se ei hetkauta päättäjiä. Samaan aikaan järjestöt kamppailevat tilaongelmien ja kustannuspaineiden kanssa. Kannattaisi miettiä, mitä varten kaupunki on olemassa ja miten se parhaiten selviää palveluvelvoitteistaan: kolmas sektori kannattaa pitää hengissä.

***

#tolkunpolitiikkaa #61 #isoaho #helsinki

 

]]>
0 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233680-helsinki-ala-tapa-kolmatta-sektoria#comments Alakoulu Budjetti Helsinki Kolmas sektori Leikkaukset Sat, 18 Mar 2017 07:20:06 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233680-helsinki-ala-tapa-kolmatta-sektoria
Yksityistä bisnestä yhteisellä omaisuudella http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230525-yksityista-bisnesta-yhteisella-omaisuudella <p>Pidin juuri poliittisen tilannekatsauksen Metallin ammattiosasto 5:n veteraanitilaisuudessa. Puhe oli maailman ja Suomen asioista, mutta ennen kaikkea hallituksen syvän oikeistolaisesta linjasta.<br /><br />Yhdysvalloissa on nyt valtaan astunut presidentti, joka häikäilemättä ja häpeilemättäajaa omistavan luokan, superrikkaiden ja suuryritysten etuja. Amerikkalaiset oligarkit eivät ole vain Donald Trumpin rahoittajia ja taustakuiskuttelijoita vaan istuvat suoraan maan hallituksen avainpaikoilla.<br /><br />Lisäksi Trump on ottanut käyttöön maahantulolinjan, joka on lähinnä rasistinen leimaamalla kokonaiset kansakunnat ja ihmisryhmät turvallisuusuhkiksi.<br /><br />Mutta ei rikkaita suosiva ja maahanmuuttajavastainen linja ole Suomessakaan ihan tuntematon. Tässä katseemme kääntyvät Suomen hallituksen, jonka kiristämän turvapaikkapolitiikan erityisesti perussuomalaiset katsovat omaksi ansiokseen.<br /><br />Suomessa Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitus tekee kokonaisvaltaisesti ja perusteellista oikeistolaista politiikkaa. Siinä yhdistyy raju leikkauslinja kovaan yksityistämiseen ja isoihin hankkeisiin tehdä yhteisellä omaisuudella yksityistä bisnestä. Kolmas taso on eräänlainen militarismi, jossa vaikeissa taloudellisissa oloissa ollaan valmiita uhraamaan poskettomia summia uusiin asejärjestelmiin ja jossa sodan harjoittelu Nato-maiden sekä kahdenvälisesti Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa on laajempaa kuin koskaan historiassa.<br /><br />Hallitus on leikannut koulutuksesta tavalla, joka on johtanut massiivisiin irtisanomisiin Suomen korkeakouluissa sekä opetuksen vähentämiseen ammattikoulussa. Päivähoitoon pääsyä on rajoitettu niiltä lapsilta, joilla kummatkin vanhemmat ovat esimerkiksi työttöminä. Mikä on se ilve, jolla Suomi saadaan nousuun tällaisen tuhotyön jälkeen?<br /><br />Samalla leikkauksia on tehty kaikkein pienimpiin etuuksiin. Niihin kuuluvat paitsi kansaneläke ja takuueläke, työttömyysturvan peruspäiväraha, lapsilisät ja opintotuki. Jopa sotaveteraanien rintamieslisää hallitus oli valmis nirhaisemaan, mutta eduskunnassa nousseen poliittisen paineen takia suunnitelma kaatui. Leikkaus kelpasi myös perussuomalaisille. Ei pidä uskoakaan yhtään perussuomalaista, joka väittää, että he asettavat verilunnailla vapautemme lunastaneet sotaveteraanit pakolaisten edelle.<br /><br />Lisäksi eläkeleikkaukset, verotuksen muutokset ja ns. kilpailukyykytyssopimuksen myötä tulleet sosiaalimaksujen muutokset ovat vieneet tilanteeseen, jossa kaikkein pienimpien eläkkeiden ostovoima laskee. Hallituksen päätöksillä näin tapahtuu eläkkeissä, jotka ovat korkeintaan 2&nbsp;000 euroa. Sitä suuremmissa eläkkeissä ostovoima kasvaa. Näin on eduskunnan tietopalvelu laskenut Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toimesta.<br /><br />* * *<br /><br />Hallituksen oikeistopolitiikkaan kuuluu myös raju yksityistäminen.<br /><br />Pääministeri Juha Sipilä ja liikenneministeri Anne Berner ovatkin jonkinlaisia ukrainalaistyyppisiä oligarkkeja, jotka tulevat liike-elämästä politiikkaan ja ryhtyvät harjoittamaan valtion omaisuudella bisnestä.<br /><br />Samalla oman ja yhteisen edun raja on ainakin pääministerillä ollut kuin kaivoslietteisiin piirretty viiva. Tästä osoituksena ovat perinpohjin julkisuudessa puidut Sipilän perheen kytkökset yhtiöihin Katera Steel, Terrafame ja Chempolis. Perusteeksi ei kelpaa se, ettei tiennyt silloin, kun olisi pitänyt tietää.<br /><br />Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt joulun alla perustettu pääministerin oma erikoisrahasto eli Vake oy, jonne siirrettiin vajaan 2,5 miljardin euron edestä valtion yhtiöiden omistusta. Se on iso määrä omaisuutta yhden ihmisen peukalon alla.<br /><br />Hallituksen bisnesihmisten hankkeisiin kuului tietysti myös nyt jo surullisenkuuluisa tieverkkohanke, jossa Suomen perusliikenneinfrasta olisi tehty väline yksityiselle suurliiketoiminnalle.<br /><br />Yksityistämisoperaatioista suurin on kuitenkin sote-uudistus. Kansalle sitä on markkinoitu valinnanvapaudella. Sote ei kuitenkaan tuo vapautta vaan pakkoa, yhtiöittämisen ja markkinoille viemisen pakkoa.<br /><br />Valinnanvapaus on savuverho sille, että ihmisten terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät palvelut revitään pakkoyhtiöittämisellä yhä enemmän auki yksityiselle voitontavoittelulle.<br /><br />Kokoomuksen avainpaikoilta tapahtunut joukkopako yksityisiin sote-konserneihin kertoo, mistä todellisuudessa on kyse. Ei ole sattumaa, että nämä porvariston nuoret toivot ovat lähteneet junailemaan nimenomaan sitä, miten yksityiset yhtiöt saisivat mahdollisimman suuren siivun juuri julkisista palveluista. Vaikka on joukossa ainakin yksi demari ja yksi vihreäkin.<br /><br />Soten myötä Suomeen saadaankin todennäköisesti iso joukko multimiljonäärejä, jotka ovat rikastuneet veronmaksajien taskusta maksetuilla terveyspalveluilla, vanhustenhoidolla ja lastensuojelulla.<br /><br />Tulossa on kuntavaalit. Vaikka niissä päätetään ennen muuta oman kunnan asioista, ovat kaikissa vaaleissa kaikki asiat yleensä läsnä. Siksi kuntavaalit ovat myös mahdollisuus kertoa mielipide hallituksesta, joka on valinnut linjakseen hyvinvointivaltion näivettämisen ja yksityisen voitontavoittelun.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pidin juuri poliittisen tilannekatsauksen Metallin ammattiosasto 5:n veteraanitilaisuudessa. Puhe oli maailman ja Suomen asioista, mutta ennen kaikkea hallituksen syvän oikeistolaisesta linjasta.

Yhdysvalloissa on nyt valtaan astunut presidentti, joka häikäilemättä ja häpeilemättäajaa omistavan luokan, superrikkaiden ja suuryritysten etuja. Amerikkalaiset oligarkit eivät ole vain Donald Trumpin rahoittajia ja taustakuiskuttelijoita vaan istuvat suoraan maan hallituksen avainpaikoilla.

Lisäksi Trump on ottanut käyttöön maahantulolinjan, joka on lähinnä rasistinen leimaamalla kokonaiset kansakunnat ja ihmisryhmät turvallisuusuhkiksi.

Mutta ei rikkaita suosiva ja maahanmuuttajavastainen linja ole Suomessakaan ihan tuntematon. Tässä katseemme kääntyvät Suomen hallituksen, jonka kiristämän turvapaikkapolitiikan erityisesti perussuomalaiset katsovat omaksi ansiokseen.

Suomessa Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitus tekee kokonaisvaltaisesti ja perusteellista oikeistolaista politiikkaa. Siinä yhdistyy raju leikkauslinja kovaan yksityistämiseen ja isoihin hankkeisiin tehdä yhteisellä omaisuudella yksityistä bisnestä. Kolmas taso on eräänlainen militarismi, jossa vaikeissa taloudellisissa oloissa ollaan valmiita uhraamaan poskettomia summia uusiin asejärjestelmiin ja jossa sodan harjoittelu Nato-maiden sekä kahdenvälisesti Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa on laajempaa kuin koskaan historiassa.

Hallitus on leikannut koulutuksesta tavalla, joka on johtanut massiivisiin irtisanomisiin Suomen korkeakouluissa sekä opetuksen vähentämiseen ammattikoulussa. Päivähoitoon pääsyä on rajoitettu niiltä lapsilta, joilla kummatkin vanhemmat ovat esimerkiksi työttöminä. Mikä on se ilve, jolla Suomi saadaan nousuun tällaisen tuhotyön jälkeen?

Samalla leikkauksia on tehty kaikkein pienimpiin etuuksiin. Niihin kuuluvat paitsi kansaneläke ja takuueläke, työttömyysturvan peruspäiväraha, lapsilisät ja opintotuki. Jopa sotaveteraanien rintamieslisää hallitus oli valmis nirhaisemaan, mutta eduskunnassa nousseen poliittisen paineen takia suunnitelma kaatui. Leikkaus kelpasi myös perussuomalaisille. Ei pidä uskoakaan yhtään perussuomalaista, joka väittää, että he asettavat verilunnailla vapautemme lunastaneet sotaveteraanit pakolaisten edelle.

Lisäksi eläkeleikkaukset, verotuksen muutokset ja ns. kilpailukyykytyssopimuksen myötä tulleet sosiaalimaksujen muutokset ovat vieneet tilanteeseen, jossa kaikkein pienimpien eläkkeiden ostovoima laskee. Hallituksen päätöksillä näin tapahtuu eläkkeissä, jotka ovat korkeintaan 2 000 euroa. Sitä suuremmissa eläkkeissä ostovoima kasvaa. Näin on eduskunnan tietopalvelu laskenut Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toimesta.

* * *

Hallituksen oikeistopolitiikkaan kuuluu myös raju yksityistäminen.

Pääministeri Juha Sipilä ja liikenneministeri Anne Berner ovatkin jonkinlaisia ukrainalaistyyppisiä oligarkkeja, jotka tulevat liike-elämästä politiikkaan ja ryhtyvät harjoittamaan valtion omaisuudella bisnestä.

Samalla oman ja yhteisen edun raja on ainakin pääministerillä ollut kuin kaivoslietteisiin piirretty viiva. Tästä osoituksena ovat perinpohjin julkisuudessa puidut Sipilän perheen kytkökset yhtiöihin Katera Steel, Terrafame ja Chempolis. Perusteeksi ei kelpaa se, ettei tiennyt silloin, kun olisi pitänyt tietää.

Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt joulun alla perustettu pääministerin oma erikoisrahasto eli Vake oy, jonne siirrettiin vajaan 2,5 miljardin euron edestä valtion yhtiöiden omistusta. Se on iso määrä omaisuutta yhden ihmisen peukalon alla.

Hallituksen bisnesihmisten hankkeisiin kuului tietysti myös nyt jo surullisenkuuluisa tieverkkohanke, jossa Suomen perusliikenneinfrasta olisi tehty väline yksityiselle suurliiketoiminnalle.

Yksityistämisoperaatioista suurin on kuitenkin sote-uudistus. Kansalle sitä on markkinoitu valinnanvapaudella. Sote ei kuitenkaan tuo vapautta vaan pakkoa, yhtiöittämisen ja markkinoille viemisen pakkoa.

Valinnanvapaus on savuverho sille, että ihmisten terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät palvelut revitään pakkoyhtiöittämisellä yhä enemmän auki yksityiselle voitontavoittelulle.

Kokoomuksen avainpaikoilta tapahtunut joukkopako yksityisiin sote-konserneihin kertoo, mistä todellisuudessa on kyse. Ei ole sattumaa, että nämä porvariston nuoret toivot ovat lähteneet junailemaan nimenomaan sitä, miten yksityiset yhtiöt saisivat mahdollisimman suuren siivun juuri julkisista palveluista. Vaikka on joukossa ainakin yksi demari ja yksi vihreäkin.

Soten myötä Suomeen saadaankin todennäköisesti iso joukko multimiljonäärejä, jotka ovat rikastuneet veronmaksajien taskusta maksetuilla terveyspalveluilla, vanhustenhoidolla ja lastensuojelulla.

Tulossa on kuntavaalit. Vaikka niissä päätetään ennen muuta oman kunnan asioista, ovat kaikissa vaaleissa kaikki asiat yleensä läsnä. Siksi kuntavaalit ovat myös mahdollisuus kertoa mielipide hallituksesta, joka on valinnut linjakseen hyvinvointivaltion näivettämisen ja yksityisen voitontavoittelun.

]]>
1 http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230525-yksityista-bisnesta-yhteisella-omaisuudella#comments Berner Kuntavaalit Leikkaukset Sipilä Yksityistäminen Tue, 31 Jan 2017 12:11:30 +0000 Antero Eerola http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230525-yksityista-bisnesta-yhteisella-omaisuudella
Kirottu pistevero moottoripyörille http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229215-kirottu-pistevero-moottoripyorille <p>En pidä pisteveroista. Tiukkoina aikoina niitä keksitään. 1990-luvun laman syövereissä säädettiin ajoneuvovero, tarra tuulilasiin. Siitä tuli pysyvä. Samaan aikaan säädettiin myös charter-vero ulkomaan lentomatkoille. Sitä ei enää ole.</p><p>Nyt joku keksi moottoripyöräveron, jolle ei &quot;isää&quot; ole ilmoittautunut. Perussuomalaisten keksintö se ei ole. Nyt sitä ja veneveroa valmistelee valtiovarainministeriö Petteri Orpon johdolla. Palaute kannattaa antaa sinne.</p><p>Moottoripyöräverosta tulee kriittistä palautetta enemmän kuin muistini mukaan mistään yksittäisestä hankkeesta 26 eduskuntavuoteni aikana. Tyrmäävä palaute on valtaosin samaa eli &quot;ketjutettua&quot;. Se on sallittua. Viimeisen puolentoista vuoden aikana on leikattu lapsiiisiä, opintotukea, sairauskulukorvauksia (mm diabetesta sairastavilta), työttömyysetuuksia, eläkkeitä, korotettu maksuja, leikattu koulutuksesta, kehitysavusta jne. On kiristetty suurituloisten solidaarisuusveroa sekä polttoaineveroa ja jokaisen asumiskutannuksia kirpaisevaa kiinteistöveroa.</p><p>Yksikään näiden leikkausten ja kiristysten kohteeksi pantu ryhmä ei ole kritisoinut kohteluaan niin laajasti ja ankarasti kuin moottoripyörän omistajat. Odotin, että erityisesti sairaat ja työttömät lähettäisivät valtavasti rajua sähköpostia. Heillä olisi aihetta. Heistä jopa suuri osa kuuluu vähävaraisiin ja pienituloisiin.</p><p>Hieman ihmettelen, että moottoripyörävero on aiheuttanut ennennäkemättömän palauteryöpyn. Ymmärrän kyllä, että veroa vastustetaan enkä itsekään tällaisesta pisteverosta tykkää. Mutta ovatko moottoripyöräilijät köyhempiä ja vähävaraisempia kuin em. leikkausten kohteeksi joutuneet? Tätä olen pohtinut. Monia motoristeja toki tunnen, mm omat poikani. Kallis harrastus.</p><p>Luin lausunnolla olevan lakiluonnoksen. Siinä selvitetään mp-veron kielteisiä seurauksia ja keruun kalleutta. Niitä on syytä tarkoin arvioida. Miltei kaikilla veroilla on kielteisiä vaikutuksia ja keruukustannuksia. Ne aiheuttavat työttömyyttäkin. Myönnän, että teki äärettömän kipeää leikata diabeteslääkkeiden korvauksia ja pienten eläkkeiden indeksikorotuksia. (Onneksi takuueläkettä on nyt korotettu monen vuoden jälkeen kaksikin kertaa.) Muutamat muutkin päätökset ovat olleet raskaita.</p><p>Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että valtio yhä velkaantuu lähes samalla vauhdilla kuin vv 2008-2015. Jos emme tee kipeitä päätöksiä, jätämme lapsillemme valtavan ja kasvavan velkaperinnön ja rappeutuneen yhteiskunnan sekä suurtyöttömyyden. Nyt kevennettiin työn verotusta. Pidän tätä tärkeimpänä. Ehkäpä moottoripyöräilijöistäkin osa saa hyötyä tästä. On toki työttömiä ja sairaitakin, jotka omistavat ja käyttävät moottoripyörää, mutta ei ehkä massoittain kuten on esim. diabeetikkoja.</p><p>Tässä kontekstissa ikävä moottoripyöräpistevero on siis valmistelussa. Otan veroon kannan sen jälkeen, kun valmistelu on lausuntojen pohjalta etenemässä. Niin, pidän tuloista perittäviä veroja periaatteessa parempina kuin pisteveroja. Tuloista on helpompi maksaa kuin omistamisesta. Esim. kiinteistövero on puhdas varallisuusvero, joka peritään &quot;pihtiputaan mummon&quot; mökistäkin hänen pienestä eläkkeestään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En pidä pisteveroista. Tiukkoina aikoina niitä keksitään. 1990-luvun laman syövereissä säädettiin ajoneuvovero, tarra tuulilasiin. Siitä tuli pysyvä. Samaan aikaan säädettiin myös charter-vero ulkomaan lentomatkoille. Sitä ei enää ole.

Nyt joku keksi moottoripyöräveron, jolle ei "isää" ole ilmoittautunut. Perussuomalaisten keksintö se ei ole. Nyt sitä ja veneveroa valmistelee valtiovarainministeriö Petteri Orpon johdolla. Palaute kannattaa antaa sinne.

Moottoripyöräverosta tulee kriittistä palautetta enemmän kuin muistini mukaan mistään yksittäisestä hankkeesta 26 eduskuntavuoteni aikana. Tyrmäävä palaute on valtaosin samaa eli "ketjutettua". Se on sallittua. Viimeisen puolentoista vuoden aikana on leikattu lapsiiisiä, opintotukea, sairauskulukorvauksia (mm diabetesta sairastavilta), työttömyysetuuksia, eläkkeitä, korotettu maksuja, leikattu koulutuksesta, kehitysavusta jne. On kiristetty suurituloisten solidaarisuusveroa sekä polttoaineveroa ja jokaisen asumiskutannuksia kirpaisevaa kiinteistöveroa.

Yksikään näiden leikkausten ja kiristysten kohteeksi pantu ryhmä ei ole kritisoinut kohteluaan niin laajasti ja ankarasti kuin moottoripyörän omistajat. Odotin, että erityisesti sairaat ja työttömät lähettäisivät valtavasti rajua sähköpostia. Heillä olisi aihetta. Heistä jopa suuri osa kuuluu vähävaraisiin ja pienituloisiin.

Hieman ihmettelen, että moottoripyörävero on aiheuttanut ennennäkemättömän palauteryöpyn. Ymmärrän kyllä, että veroa vastustetaan enkä itsekään tällaisesta pisteverosta tykkää. Mutta ovatko moottoripyöräilijät köyhempiä ja vähävaraisempia kuin em. leikkausten kohteeksi joutuneet? Tätä olen pohtinut. Monia motoristeja toki tunnen, mm omat poikani. Kallis harrastus.

Luin lausunnolla olevan lakiluonnoksen. Siinä selvitetään mp-veron kielteisiä seurauksia ja keruun kalleutta. Niitä on syytä tarkoin arvioida. Miltei kaikilla veroilla on kielteisiä vaikutuksia ja keruukustannuksia. Ne aiheuttavat työttömyyttäkin. Myönnän, että teki äärettömän kipeää leikata diabeteslääkkeiden korvauksia ja pienten eläkkeiden indeksikorotuksia. (Onneksi takuueläkettä on nyt korotettu monen vuoden jälkeen kaksikin kertaa.) Muutamat muutkin päätökset ovat olleet raskaita.

Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että valtio yhä velkaantuu lähes samalla vauhdilla kuin vv 2008-2015. Jos emme tee kipeitä päätöksiä, jätämme lapsillemme valtavan ja kasvavan velkaperinnön ja rappeutuneen yhteiskunnan sekä suurtyöttömyyden. Nyt kevennettiin työn verotusta. Pidän tätä tärkeimpänä. Ehkäpä moottoripyöräilijöistäkin osa saa hyötyä tästä. On toki työttömiä ja sairaitakin, jotka omistavat ja käyttävät moottoripyörää, mutta ei ehkä massoittain kuten on esim. diabeetikkoja.

Tässä kontekstissa ikävä moottoripyöräpistevero on siis valmistelussa. Otan veroon kannan sen jälkeen, kun valmistelu on lausuntojen pohjalta etenemässä. Niin, pidän tuloista perittäviä veroja periaatteessa parempina kuin pisteveroja. Tuloista on helpompi maksaa kuin omistamisesta. Esim. kiinteistövero on puhdas varallisuusvero, joka peritään "pihtiputaan mummon" mökistäkin hänen pienestä eläkkeestään.

]]>
70 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229215-kirottu-pistevero-moottoripyorille#comments Raha Leikkaukset Velka Verot Mon, 09 Jan 2017 18:50:41 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229215-kirottu-pistevero-moottoripyorille
Kaduilla leikkauspolitiikkaa vastaan http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228486-kaduilla-leikkauspolitiikkaa-vastaan <p><em>Julkaistu <a href="https://kapinatyolainen.net/">Kapinatyöläinen</a>-lehden numerossa 48 (2/16), kirjoitettu elokuussa 2016.&nbsp;</em></p> <p>Keväällä 2015 Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ilmoitti leikkaavansa&nbsp;koulutuksesta, terveydenhoidosta, kehitysavusta ja päivähoidosta.&nbsp;Leikkauksia vastaan syntyi Suomen mittakaavassa historiallinen&nbsp;kansalaisliike, mutta mitä tälle liikkeelle kävi ja miksi?</p> <p>Vuoden 2016 budjetissa aloitetut leikkaukset jatkuvat vuonna 2017.&nbsp;Hyvätuloisia leikkaukset eivät ole koskeneet, ainakaan niitä joilla ei&nbsp;alaikäisiä lapsia. Tulonsiirrot eivät ole valtion tai rikkaiden almuja&nbsp;köyhille, vaan vakiintunut tulonlähde joka on niistä riippuvaisen&nbsp;oikeus. Näiden tulonlähteiden riistäminen on eettisesti samaa sarjaa&nbsp;kuin yhteismaiden aitaus tai pienkalastajien näännyttäminen&nbsp;ryöstökalastamalla kehitysmaiden rannikoilla. Tämä ei ole erityisen&nbsp;radikaali analyysi, vaan yleisesti hyväksyttyä juridiikkaa ja Suomen&nbsp;perustuslain valtavirtainen tulkinta. Siksi tuskin on tarpeen sen&nbsp;enempää perustella, miksi anarkistit vastustavat köyhien rahojen&nbsp;siirtämistä rikkaille.</p> <p>Leikkauksia vastaan syntyi monenlaista liikehdintää. Aivan ensimmäiseksi&nbsp;järjestettiin autonominen eli institutionaalisista tahoista riippumaton&nbsp;mielenosoitus koulutusleikkauksia vastaan toukokuussa. Tämän jälkeen&nbsp;institutionaaliset opiskelijajärjestöt ymmärsivät että heidän oli pakko&nbsp;tehdä jotain uskottavuutensa vuoksi, ja kesäkuussa 2015 nähtiin isompi&nbsp;näiden järjestämä opiskelijamielenosoitus.</p> <p><strong>Joukkovoima-liikkeen synty</strong></p> <p>Uutta hallitusta vastaan järjestäydyttiin monella taholla, ja kokoavaksi&nbsp;liikkeeksi syntyi Joukkovoima-verkosto kesäkussa 2015. Joukko&nbsp;helsinkiläisiä anarkisteja mm. A-ryhmästä ja muita&nbsp;puoluepolitiikan ulkopuolisia aktivisteja päätti mennä mukaan&nbsp;joukkovoimatoimintaan, sillä ehdolla että liikkeestä tulisi&nbsp;puoluepolitiikasta riippumaton, että rasisteilla ei olisi siinä sijaa ja&nbsp;että päätöksiä tehtäisiin konsensuksella. Pyrittiin vaikuttamaan myös&nbsp;siihen, että liikkeen ohjelma pysyisi lyhyenä ja ytimekkäänä, eikä&nbsp;siihen sotkettaisi esimerkiksi EU- tai NATO-kysymyksiä.</p> <p>Muut joukkovoiman toimijat suostuivat näihin anarkistien ja&nbsp;antiautoritaarien ehtoihin, ja niiden ansioista 22.8.2015 järjestetyn&nbsp;joukkovoimamielenosoituksen tukijoiksi lähtikin ennätyksellisen laaja<br />koalitio erilaisia kansalaisjärjestöjä. Ammattiyhdistysliikkeistä lähti&nbsp;kuitenkin mukaan vain paikallisosastoja, voi olla että lomakausi&nbsp;vaikutti osallistumiseen. Elokuussa ammattiosastot olivat vasta palailemassa lomilta.&nbsp;Mielenosoitus keräsi oman arvioni mukaan noin&nbsp;8000 osanottajaa. Valtakunnan sedät, Jari Tervo ja Saska Saarikoski&nbsp;paheksuivat. Heidän mielestään oli osoitettu mieltä väärin.</p> <p>Seuraava, maaliskuussa 12.3. järjestetty mielenosoitus keräsi ehkä 5000&nbsp;mielenosoittajaa, vaikka tukijajärjestöjä oli jo paljon vähemmän. Tätä&nbsp;kirjoittaessa ei ole vielä tiedossa kuinka hyvin kolmas, 3.9.2016&nbsp;järjestetty mielenosoitus onnistui <em>(tämän julkaisuaikana joulukuussa 2016&nbsp;on tiedossa, että osanottajia oli 3000-4000)</em>. On kuitenkin jo selvinnyt ettei&nbsp;nykyinen hallitus ja sen politiikka ole toistaiseksi kaatumassa&nbsp;mielenosoituksiin.</p> <p><strong>Leikkausten vastaisen liikkeen tappio</strong></p> <p>Ehkä merkittävin joukkovoiman saavutus oli ammattiyhdistysliikkeen&nbsp;sysääminen vastustamaan kilpailukykysopimusta. 18.9.2015 järjestetty&nbsp;ammattijärjestöjen STOP-mielenosoitus olikin suurin Suomessa järjestetty&nbsp;mielenosoitus vuosikymmeniin. Kesällä 2016 ammattijärjestöjen&nbsp;demarijohto kuitenkin junaili suurimman osan palkansaajajärjestöistä&nbsp;kilpailukykysopimuksen taakse, syynä selkärangan puute ja Antti Rinteen&nbsp;hihku seuraavaan hallitukseen Kokoomuksen tai Kepun kumppaniksi.</p> <p>Tyytymättömyys on suuntautunut lähinnä perussuomalaisiin, joiden&nbsp;kannatus on pudonnut alle puoleen vaalien aikaisista lukemista. Kokoomus&nbsp;pelasti osan omasta kannatuksestaan korvaamalla ärsyttävän ja&nbsp;vaalilupauksensa röyhkeästi pettäneen Stubbin neutraalimmalla Orpolla,&nbsp;jonka politiikka ei kuitenkaan eroa ensimmäisestä mitenkään. Kun&nbsp;tyytymättömyys on kanavoitunut perussuomalaisin ja Stubbin henkilöön,&nbsp;Sipilä on päässyt kuin koira veräjästä ja päässyt vakiinnuttamaan&nbsp;asemansa. Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että&nbsp;keskivertokokoomuslaista kokoomuslaisempi Sipilä voi hyvinkin olla<br />seuraava pääministeri.</p> <p>Suurin osa vuonna 2015 syntyneistä leikkauspolitiikan vastaisista&nbsp;aloitteista on kuihtunut. Porthanian valtaus syyskuussa 2015 oli niin&nbsp;kuormittava, että vain murto-osa siihen osallistuneista lähti mukaan&nbsp;valtauksella perustettuun koulutuslakkoliikkeeseen. Koulutuslakkoliike&nbsp;järjesti vielä joulukuun alussa vajaa 1000 henkeä keränneen&nbsp;mielenilmauksen ja päivän kestäneen yliopiston päärakennuksen&nbsp;valtauksen, mutta Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja kaikki&nbsp;työntekijäjärjestöt kieltäytyivät osallistumasta.</p> <p>Ensimmäisen tuhansia osanottajia keränneen leikkausten vastaisen&nbsp;mielenosoituksen järjestänyt Vain kaksi kättä-liike keskittyi syksystä&nbsp;2015 lähtien järjestämään kansalaisaloitetta, joka kuitenkin floppasi&nbsp;keräten vain 15 000 allekirjoitusta. Vain kaksi kättä-liike ajoi alusta&nbsp;asti vain omaa asiaansa, eikä halunnut verkostoitua muiden leikkauksia&nbsp;vastustavien liikkeiden kanssa. Sen kansalaisaloitehanke ei varmasti&nbsp;flopannut kannatuksen puutteeseen, vaan huonoon organisaatioon joka&nbsp;johtui kykenemättömyydestä yhteistyöhön muiden liikkeiden kanssa.</p> <p>Eileikata-sivustoa on päivitetty viimeksi joulukuussa 2015. Pelastetan&nbsp;kehitysyhteistyö jätti vetoomuksensa syyskuussa 2015, ja lopetti&nbsp;toimintansa siihen. Yliopistoleikkauksia vastaan syntyi monia&nbsp;aloitteita, jotka päätyivät vetoomuksen tekemiseen ja olivat täysin&nbsp;kyvyttömiä liittoutumaan keskenään ja rakentamaan mitään. Muut&nbsp;aloitteet, kuten Kirjastopuolue, Nuorisotyön puolesta ja Mieletön huoli&nbsp;mielenterveyspalveluista ovat näkyneet lähinnä internetissä.</p> <p><strong>Joukkovoima-liikkeen vahvuudet ja heikkoudet</strong></p> <p>Paras visio liikkeiden yhdistämisestä oli Joukkovoima-verkostolla.&nbsp;Todennäköisesti siksi, että suurin osa sen toimijoista oli&nbsp;puolueaktiiveita, ei kansalaisjärjestöjen porukkaa tai kollegojensa<br />kanssa vetoomuksia tuhertavia yliopistotutkijoita. Helsingin&nbsp;joukkovoimassa oli muutamien riippumattomien lisäksi anarkisteja ja&nbsp;vasemmistoliiton aktiiveita, ja ehkä yksi vihreä. SKP:n ja sen<br />kannattajien panos oli kuitenkin välttämätön, sekä suhteessa&nbsp;työtunteihin että verkostoihin. Myös mielenosoituksen rahoituksesta&nbsp;kolmannes tuli SKP:ltä. SKP ei olisi kyennyt mielenosoitukseen yksin,&nbsp;mutta mielenosoitusta ei olisi myöskään tapahtunut ilman SKP:n aktiivien&nbsp;panosta. Vaikka SKP:n kanssa on mahdotonta löytää järkevää linjaa&nbsp;monissa muissa kysymyksissä, joukkovoiman kaltainen suurmielenosoitus ei&nbsp;onnistu ilman laajaa yhteistyötä.</p> <p>Vaikka SKP on valtakunnanpolitiikassa täysin merkityksetön, sen&nbsp;verkostot ja infrastruktuuri ovat täysin ylivoimaisia anarkisteihin&nbsp;verrattuna. On vaikea kuvitella että SKP:llä olisi Suomessa mitään tulevaisuutta. Anarkistiliike voisi muutamassa vuodessa luoda samantasoisen&nbsp;infrastruktuurin mikäli pitäisi sitä prioriteettina.</p> <p>Omituinen sivupolku Joukkovoima-ilmiössä on Jouni &nbsp;Saltbackan perustama Joukkovoima ry, jolla ei ole mielenosoitusten kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Saltbacka lensi ulos joukkovoimaprosessista jo ensimmäisten viikkojen aikana yhteistyökyvyttömyytensä ja ulkomaalaisvastaisuutensa takia.&nbsp;</p> <p>Suurinta osaa anarkisteja joukkovoima-toiminta ei kiinnostanut missään&nbsp;vaiheessa. Osin tämä johtui toimintakulttuurista, esimerkiksi Turussa&nbsp;oli tuskallista yrittää löytää yhteistä tapaa toimia. Helsingissä ja&nbsp;Tampereella oli helpompaa löytää yhteinen kieli. Vuoden 2015 loppuun&nbsp;mennessä lähes kaikki anarkistit olivat kuitenkin tipahtaneet pois&nbsp;toiminnata. Tämän vuoksi maaliskuun mielenosoitukseen päätyi puhumaan&nbsp;tulevan porvarihallituspuolueen kansanedutaja Erkki Tuomioja, vastoin&nbsp;joukkovoiman periaatteita pitää ammattipoliitikot puhujalistojen&nbsp;ulkopuolella.</p> <p>A-ryhmää joukkovoimaan osallistuminen ei hyödyttänyt, pikemminkin&nbsp;päinvastoin. Vanhat aktivistit väsyivät mutta uusia ei saatu tilalle.&nbsp;Näin koska anarkistit eivät olleet näkyvä osa joukkovoimaa, eikä&nbsp;mielenosoituksessa ollut mitään erityisen anarkistista,&nbsp;puoluepoliittista riippumattomuuutta lukuunottamatta. Näyttää siltä,&nbsp;että suomalaiset toivovat leikkauspolitiikan loppuvan äänestämällä<br />seuraavaan porvarihallitukseen hinkuvia vasemmistopuolueita ja tukemalla&nbsp;demariammattiliittoja, jotka alistavat edunajamisen tälle päämäärälle,&nbsp;ei omaehtoisella toiminnalla.</p> <p>Ehkä tämän vuoksi anarkistit keskittyivät syksyllä 2015 enemmän Rajat&nbsp;kiinni-rasistien vastaiseen toimintaan, ja huhtikuusta 2016 eteenpäin&nbsp;enemmän Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen pysäyttämiseen. Liberaalit&nbsp;menettivät kiinnostuksensa rasismin vastustamiseen pian kesän 2015&nbsp;Meillä on unelma-mielenosoituksen jälkeen, mutta anarkistien ansiosta&nbsp;kaikki rasistien vastaiset mielenosoitukset keräsivät vuonna 2015 Helsingissä&nbsp;enemmän väkeä kuin rasistimielenosoitukset (itsenäisyyspäivää&nbsp;lukuunottamatta). Molemmat vastapuolet marginalisoituivat samaa vauhtia,mutta rasistien marginalisoituminen oli ainakin osaksi anarkistien&nbsp;ansiota. Ja sen ansiota, että rasistit saivat suuren osan&nbsp;vaatimuksistaan läpi Maahanmuuttoviraston mielivaltaisten uusien<br />linjausten kautta.</p> <p>Silti leikkausten vastainen liike oli kortti joka oli katsottava.&nbsp;Hallituksen kaataminen näytti vuonna 2015 mahdolliselta, vaikka se&nbsp;olisikin edellyttänyt liikettä jonkalaista ei Suomessa ole itsenäisyyden&nbsp;aikana nähty. Täysin hyödytön joukkovoimaliike ei ollut,&nbsp;ammattijärjestöjen STOP-mielenosoituksen lisäksi se inspiroi myös&nbsp;eläkeläiten liikettä, joka järjesti lokakuussa 2015 oman&nbsp;mielenosoituksensa ja sai eläkeläisten asemaan suunniteltuja leikkauksia&nbsp;peruttua.</p> <p><strong>Antti Rautiainen</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu Kapinatyöläinen-lehden numerossa 48 (2/16), kirjoitettu elokuussa 2016. 

Keväällä 2015 Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ilmoitti leikkaavansa koulutuksesta, terveydenhoidosta, kehitysavusta ja päivähoidosta. Leikkauksia vastaan syntyi Suomen mittakaavassa historiallinen kansalaisliike, mutta mitä tälle liikkeelle kävi ja miksi?

Vuoden 2016 budjetissa aloitetut leikkaukset jatkuvat vuonna 2017. Hyvätuloisia leikkaukset eivät ole koskeneet, ainakaan niitä joilla ei alaikäisiä lapsia. Tulonsiirrot eivät ole valtion tai rikkaiden almuja köyhille, vaan vakiintunut tulonlähde joka on niistä riippuvaisen oikeus. Näiden tulonlähteiden riistäminen on eettisesti samaa sarjaa kuin yhteismaiden aitaus tai pienkalastajien näännyttäminen ryöstökalastamalla kehitysmaiden rannikoilla. Tämä ei ole erityisen radikaali analyysi, vaan yleisesti hyväksyttyä juridiikkaa ja Suomen perustuslain valtavirtainen tulkinta. Siksi tuskin on tarpeen sen enempää perustella, miksi anarkistit vastustavat köyhien rahojen siirtämistä rikkaille.

Leikkauksia vastaan syntyi monenlaista liikehdintää. Aivan ensimmäiseksi järjestettiin autonominen eli institutionaalisista tahoista riippumaton mielenosoitus koulutusleikkauksia vastaan toukokuussa. Tämän jälkeen institutionaaliset opiskelijajärjestöt ymmärsivät että heidän oli pakko tehdä jotain uskottavuutensa vuoksi, ja kesäkuussa 2015 nähtiin isompi näiden järjestämä opiskelijamielenosoitus.

Joukkovoima-liikkeen synty

Uutta hallitusta vastaan järjestäydyttiin monella taholla, ja kokoavaksi liikkeeksi syntyi Joukkovoima-verkosto kesäkussa 2015. Joukko helsinkiläisiä anarkisteja mm. A-ryhmästä ja muita puoluepolitiikan ulkopuolisia aktivisteja päätti mennä mukaan joukkovoimatoimintaan, sillä ehdolla että liikkeestä tulisi puoluepolitiikasta riippumaton, että rasisteilla ei olisi siinä sijaa ja että päätöksiä tehtäisiin konsensuksella. Pyrittiin vaikuttamaan myös siihen, että liikkeen ohjelma pysyisi lyhyenä ja ytimekkäänä, eikä siihen sotkettaisi esimerkiksi EU- tai NATO-kysymyksiä.

Muut joukkovoiman toimijat suostuivat näihin anarkistien ja antiautoritaarien ehtoihin, ja niiden ansioista 22.8.2015 järjestetyn joukkovoimamielenosoituksen tukijoiksi lähtikin ennätyksellisen laaja
koalitio erilaisia kansalaisjärjestöjä. Ammattiyhdistysliikkeistä lähti kuitenkin mukaan vain paikallisosastoja, voi olla että lomakausi vaikutti osallistumiseen. Elokuussa ammattiosastot olivat vasta palailemassa lomilta. Mielenosoitus keräsi oman arvioni mukaan noin 8000 osanottajaa. Valtakunnan sedät, Jari Tervo ja Saska Saarikoski paheksuivat. Heidän mielestään oli osoitettu mieltä väärin.

Seuraava, maaliskuussa 12.3. järjestetty mielenosoitus keräsi ehkä 5000 mielenosoittajaa, vaikka tukijajärjestöjä oli jo paljon vähemmän. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tiedossa kuinka hyvin kolmas, 3.9.2016 järjestetty mielenosoitus onnistui (tämän julkaisuaikana joulukuussa 2016 on tiedossa, että osanottajia oli 3000-4000). On kuitenkin jo selvinnyt ettei nykyinen hallitus ja sen politiikka ole toistaiseksi kaatumassa mielenosoituksiin.

Leikkausten vastaisen liikkeen tappio

Ehkä merkittävin joukkovoiman saavutus oli ammattiyhdistysliikkeen sysääminen vastustamaan kilpailukykysopimusta. 18.9.2015 järjestetty ammattijärjestöjen STOP-mielenosoitus olikin suurin Suomessa järjestetty mielenosoitus vuosikymmeniin. Kesällä 2016 ammattijärjestöjen demarijohto kuitenkin junaili suurimman osan palkansaajajärjestöistä kilpailukykysopimuksen taakse, syynä selkärangan puute ja Antti Rinteen hihku seuraavaan hallitukseen Kokoomuksen tai Kepun kumppaniksi.

Tyytymättömyys on suuntautunut lähinnä perussuomalaisiin, joiden kannatus on pudonnut alle puoleen vaalien aikaisista lukemista. Kokoomus pelasti osan omasta kannatuksestaan korvaamalla ärsyttävän ja vaalilupauksensa röyhkeästi pettäneen Stubbin neutraalimmalla Orpolla, jonka politiikka ei kuitenkaan eroa ensimmäisestä mitenkään. Kun tyytymättömyys on kanavoitunut perussuomalaisin ja Stubbin henkilöön, Sipilä on päässyt kuin koira veräjästä ja päässyt vakiinnuttamaan asemansa. Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että keskivertokokoomuslaista kokoomuslaisempi Sipilä voi hyvinkin olla
seuraava pääministeri.

Suurin osa vuonna 2015 syntyneistä leikkauspolitiikan vastaisista aloitteista on kuihtunut. Porthanian valtaus syyskuussa 2015 oli niin kuormittava, että vain murto-osa siihen osallistuneista lähti mukaan valtauksella perustettuun koulutuslakkoliikkeeseen. Koulutuslakkoliike järjesti vielä joulukuun alussa vajaa 1000 henkeä keränneen mielenilmauksen ja päivän kestäneen yliopiston päärakennuksen valtauksen, mutta Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja kaikki työntekijäjärjestöt kieltäytyivät osallistumasta.

Ensimmäisen tuhansia osanottajia keränneen leikkausten vastaisen mielenosoituksen järjestänyt Vain kaksi kättä-liike keskittyi syksystä 2015 lähtien järjestämään kansalaisaloitetta, joka kuitenkin floppasi keräten vain 15 000 allekirjoitusta. Vain kaksi kättä-liike ajoi alusta asti vain omaa asiaansa, eikä halunnut verkostoitua muiden leikkauksia vastustavien liikkeiden kanssa. Sen kansalaisaloitehanke ei varmasti flopannut kannatuksen puutteeseen, vaan huonoon organisaatioon joka johtui kykenemättömyydestä yhteistyöhön muiden liikkeiden kanssa.

Eileikata-sivustoa on päivitetty viimeksi joulukuussa 2015. Pelastetan kehitysyhteistyö jätti vetoomuksensa syyskuussa 2015, ja lopetti toimintansa siihen. Yliopistoleikkauksia vastaan syntyi monia aloitteita, jotka päätyivät vetoomuksen tekemiseen ja olivat täysin kyvyttömiä liittoutumaan keskenään ja rakentamaan mitään. Muut aloitteet, kuten Kirjastopuolue, Nuorisotyön puolesta ja Mieletön huoli mielenterveyspalveluista ovat näkyneet lähinnä internetissä.

Joukkovoima-liikkeen vahvuudet ja heikkoudet

Paras visio liikkeiden yhdistämisestä oli Joukkovoima-verkostolla. Todennäköisesti siksi, että suurin osa sen toimijoista oli puolueaktiiveita, ei kansalaisjärjestöjen porukkaa tai kollegojensa
kanssa vetoomuksia tuhertavia yliopistotutkijoita. Helsingin joukkovoimassa oli muutamien riippumattomien lisäksi anarkisteja ja vasemmistoliiton aktiiveita, ja ehkä yksi vihreä. SKP:n ja sen
kannattajien panos oli kuitenkin välttämätön, sekä suhteessa työtunteihin että verkostoihin. Myös mielenosoituksen rahoituksesta kolmannes tuli SKP:ltä. SKP ei olisi kyennyt mielenosoitukseen yksin, mutta mielenosoitusta ei olisi myöskään tapahtunut ilman SKP:n aktiivien panosta. Vaikka SKP:n kanssa on mahdotonta löytää järkevää linjaa monissa muissa kysymyksissä, joukkovoiman kaltainen suurmielenosoitus ei onnistu ilman laajaa yhteistyötä.

Vaikka SKP on valtakunnanpolitiikassa täysin merkityksetön, sen verkostot ja infrastruktuuri ovat täysin ylivoimaisia anarkisteihin verrattuna. On vaikea kuvitella että SKP:llä olisi Suomessa mitään tulevaisuutta. Anarkistiliike voisi muutamassa vuodessa luoda samantasoisen infrastruktuurin mikäli pitäisi sitä prioriteettina.

Omituinen sivupolku Joukkovoima-ilmiössä on Jouni  Saltbackan perustama Joukkovoima ry, jolla ei ole mielenosoitusten kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Saltbacka lensi ulos joukkovoimaprosessista jo ensimmäisten viikkojen aikana yhteistyökyvyttömyytensä ja ulkomaalaisvastaisuutensa takia. 

Suurinta osaa anarkisteja joukkovoima-toiminta ei kiinnostanut missään vaiheessa. Osin tämä johtui toimintakulttuurista, esimerkiksi Turussa oli tuskallista yrittää löytää yhteistä tapaa toimia. Helsingissä ja Tampereella oli helpompaa löytää yhteinen kieli. Vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikki anarkistit olivat kuitenkin tipahtaneet pois toiminnata. Tämän vuoksi maaliskuun mielenosoitukseen päätyi puhumaan tulevan porvarihallituspuolueen kansanedutaja Erkki Tuomioja, vastoin joukkovoiman periaatteita pitää ammattipoliitikot puhujalistojen ulkopuolella.

A-ryhmää joukkovoimaan osallistuminen ei hyödyttänyt, pikemminkin päinvastoin. Vanhat aktivistit väsyivät mutta uusia ei saatu tilalle. Näin koska anarkistit eivät olleet näkyvä osa joukkovoimaa, eikä mielenosoituksessa ollut mitään erityisen anarkistista, puoluepoliittista riippumattomuuutta lukuunottamatta. Näyttää siltä, että suomalaiset toivovat leikkauspolitiikan loppuvan äänestämällä
seuraavaan porvarihallitukseen hinkuvia vasemmistopuolueita ja tukemalla demariammattiliittoja, jotka alistavat edunajamisen tälle päämäärälle, ei omaehtoisella toiminnalla.

Ehkä tämän vuoksi anarkistit keskittyivät syksyllä 2015 enemmän Rajat kiinni-rasistien vastaiseen toimintaan, ja huhtikuusta 2016 eteenpäin enemmän Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen pysäyttämiseen. Liberaalit menettivät kiinnostuksensa rasismin vastustamiseen pian kesän 2015 Meillä on unelma-mielenosoituksen jälkeen, mutta anarkistien ansiosta kaikki rasistien vastaiset mielenosoitukset keräsivät vuonna 2015 Helsingissä enemmän väkeä kuin rasistimielenosoitukset (itsenäisyyspäivää lukuunottamatta). Molemmat vastapuolet marginalisoituivat samaa vauhtia,mutta rasistien marginalisoituminen oli ainakin osaksi anarkistien ansiota. Ja sen ansiota, että rasistit saivat suuren osan vaatimuksistaan läpi Maahanmuuttoviraston mielivaltaisten uusien
linjausten kautta.

Silti leikkausten vastainen liike oli kortti joka oli katsottava. Hallituksen kaataminen näytti vuonna 2015 mahdolliselta, vaikka se olisikin edellyttänyt liikettä jonkalaista ei Suomessa ole itsenäisyyden aikana nähty. Täysin hyödytön joukkovoimaliike ei ollut, ammattijärjestöjen STOP-mielenosoituksen lisäksi se inspiroi myös eläkeläiten liikettä, joka järjesti lokakuussa 2015 oman mielenosoituksensa ja sai eläkeläisten asemaan suunniteltuja leikkauksia peruttua.

Antti Rautiainen

]]>
2 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228486-kaduilla-leikkauspolitiikkaa-vastaan#comments Joukkovoima Kansanliikkeet Leikkaukset Mielenosoitukset Sipilän hallitus Tue, 27 Dec 2016 14:23:54 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228486-kaduilla-leikkauspolitiikkaa-vastaan
Loppu opintotukipopulismille http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228213-loppu-opintotukipopulismille <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/3nqL9wVk0o4?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/3nqL9wVk0o4?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>Viime viikolla eduskunta päätti opintotukijärjestelmän uudistuksesta, jota opiskelijaliitot ja monet poliitikot ovat protestoineet näyttävästi ennen ja jälkeen päätöksen. Lankesin itsekin eturyhmä- ja oppositiodemagogian pauloihin ja ihmettelin, miksi jo muutenkin köyhiltä opiskelijoilta ollaan leikkaamassa niin merkittäviä summia. Sitten tutustuin opintotukiuudistuksen sisältöön ja petyin omaan sinisilmäisyyteeni. Populistisen protestoinnin lomassa niin asiasta vouhkaavilla poliitikoilla kuin opiskelijajärjestöillä on unohtunut laskea uudistuksen kokonaisvaikutukset. Todellisuudessa opintotukijärjestelmän muutokset nostavat merkittävästi opintotuen tasoa ja antavat opiskelijalle aiakisempaa merkittävästi paremmat taloudelliset edellytykset opiskeluun.</p><p>Mistä siis leikattiin?</p><p>Muutosta kritisoineet ovat oikeassa siinä, että opintoraha tippuu maksimissaan 87 &euro;/kk sekä opintotukikuukausien määrää leikattiin kahdella kuukaudella, joskin 48 tukikuukautta riittää kuuteen täyteen yliopistolukukauteen. Pitää kuitenkin muistaa, että opintotuki koostuu monesta muustakin osatekijästä kuin opintorahasta ja tukikuukausien määrästä.</p><p>Mitä muuta muutos sitten sisältää?</p><p>Jo pelkästään opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin riittää suurimmassa osassa tapauksia kompensoimaan opintorahan leikkaamisen. Esimerkiksi Oulussa yksin vuokralla asuva opiskelija ilman muita tuloja kuittaa yleisen asumistuen kautta maksimissaan n. 330 &nbsp;&euro;/kk, Pääkaupunkiseudulla sama tuki on noin 400 &euro;/kk. &nbsp;Vanhaan opintotukimalliin sidottu asumislisä oli maksimissaan 202 &euro;/kk, joten parhaimmassa tapauksessa asumistuen määrä kaksinkertaistuu.</p><p>Opintotukiuudistuksen vastustajat ovat olleet aiheellisesti huolissaan opiskelijoista, joiden asuinkumppani käy töissä, tällöin kun asumistuen määrä helposti tippuu nollaan. Ongelma on tietysti ilmiselvä, mutta silti opintotuesta erillinen Kelan tukijärjestelmään liittyvä ongelma. Nyt tukijärjestelmää vain harmonisoitiin ja asumistukijärjestelmän järkeistäminen hoidetaan toivottavasti myöhemmin erillisin muutoksin.</p><p>Valtion takaaman opintolainan määrä nousee 400 eurosta kuukaudessa 650 euroon kuukaudessa. Muutama vertailuluku: Jos opiskelija viiden opiskeluvuoden aikana kompensoi opintorahan alentamisen lainalla, on lopputulos 3 470 euroa lisälainaa vanhaan verrattuna. Jos 360 opintopistettä suorittava opiskelija nostaisi kaiken opintolainan opiskelujensa aikana, olisi velan loppusumma 21 600 euroa, josta opintotukihyvitystä tulisi 7 650 &nbsp;euroa ja loput ovat valtion takaamaa lainaa. Hupaisin kohta HYY:n taulukossa on todellakin kohta &quot;opintolainahyvitys&quot;, jossa marttyyrimäisesti todetaan, että 40 %:n opintolainahyvitys &quot;ei nouse&quot;. Yhyy...</p><p>Koko opintolainahyvitys on massiivinen tulonsiirto, joka nimenomaan kannustaa ottamaan lainaa. Miettikää nyt, pelkästään lainaa nostamalla olet jo tienannut 40 % lainasummasta. Tämän rahan viisaasti sijoittamalla voi vieläpä kuitata ison osan jäljelle jäävästä opintolainasta. Tämän parempaa, tai veronmaksajille epäoikeudenmukaisempaa, rahoitusdiiliä ei tältä planeetalla löydy todennäköisesti mistään muualta &nbsp;kuin suomalaisesta tuulivoimabisneksestä.</p><p>Tuo opintolaina maksaa investointina itsensä moninkertaisesti takaisin, kun korkeakoulutettujen tiedetään uransa aikana tienaavan enemmän kuin alemmilta koulutusasteilta valmistuneiden. Valtion takaamaa opintolainaa ei myöskään tarvitse heti maksaa takaisin, vaan takaisinmaksua voi järjestellä Kelan kanssa esimerkiksi työttömyyden jatkuessa sekä monista muista syistä.</p><p>Ja lainasta itkeville ihan perspektiivin vuoksi: Remontti- ja linjasaneerausvalmis 50 neliöinen kaksio maksaa pääkaupunkiseudulla helposti 150 000-200 000 euroa. Jos opiskelijat haluavat oikeasti vaikuttaa merkittävästi omaan ostovoimaansa, niin silloin kannattaisi keskittyä vaatimaan kaavoitusmenettelyjen järkeistämistä, asuntorakentamisen sääntelyn purkamista ja yleisesti verotuksen keventämistä. Sillä on huomattavasti isompi merkitys henkilökohtaiseen talouteenne kuin jollain parin tonnin opintolainamulkkauksella, josta siitäkin iso osa hyvitetään teille veronmaksajien pussista.</p><p>Opiskelijan tulorajat ovat olleet kiinteä, mutta nyt ne sidotaan ansiotasoindeksiin. Tämä on selkeä parannus siitä huolimatta, että koko tuloraja olisi järkevämpää poistaa kokonaan. Samalla takaisinperintäkorko laskee 15 %:sta 7,5 %:iin. 50 %:n leikkausta takaisinperintäkorkoon voidaan pitää varsin merkittävänä parannuksena.</p><p>Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka tyypillinen pääkaupunkiseudun opiskelija, joka ottaa täydet opintolainat. Opintotuki ja asumislisä nousevat 538 eurosta 650 euroon. Vanhassa lainajärjestelmässä valtio takasi 400 euroa kuukaudessa ja uudessa 650 euroa kuukaudessa. Eli vanhassa järjestelmässä tuki oli 938 &euro;/kk, uudessa järjestelmässä 1 300 &euro;/kk. Täytyy harjoittaa melkoista oppositiomatematiikkaa, että tällaisesta opintotuen korotuksesta saa propagoitua leikkauksen.</p><p>Ja ennen kuin joku valittaa, että &quot;siellä se Sammallahti kyykyttää opiskelijaa, helppohan se on sanoa kun ei itse enää opiskele&quot;, niin jaan pienen tiedonjyväsen omasta opiskeluhistoriastani. Kävin suorittamassa ylemmän korkeakoulututkinnon Yhdysvalloissa vuosina 2009-2011 maksaen pelkästään lukukausimaksuja n. 8000 dollaria lukuvuodessa. Tuo ulkomailla suoritettu lainarahoitteinen koulutus on vaikuttanut erittäin positiivisesti urakehitykseeni, joten en voi pitää kyseistä investointia huonona. Eikä suomalaisenkaan opiskelijan pitäisi kohtuullisia lainasummia pelätä, suomalaisella korkeakoulutuksella kun käytännössä pätevöityy työskentelemään melkein missä päin maailmaa tahansa.&nbsp;</p><p>Suomalaisella korkeakoulutuksella työntekijä myös kiipeää planeetan rikkaimpaan prosenttiin joskus kolmenkymmenen ikävuoden korvilla, eikö sellaisen tavoitteen saavuttamiseksi kannata ottaa hieman lainaa? Jos tuollainen ökyrikkaus sitten työelämään siirtymisen jälkeen ottaa omantunnon päälle, niin leopardihattuiset sotapäälliköt Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa myyvät hyvää omaatuntoa avokätisiä lahjoituksia vastaan. Hyvänolontunnetta kuulemma laivataan ökyrikkaille suomalaisille myös kaarnaveneillä!</p><p>Ja tietysti kun poliittisia irtopisteitä on ollut tarjolla, niin politiikan raatokärpäset ovat kiertäneet opintotukiuudistusta kieli pitkällä. Li Andersson, Emma Kari ja Ville Niinistö vuodattivat sosiaalisessa mediassa kyyneleitään opiskelijoiden lohduttomasta ahdingosta. Jokainen heistä yrittää tehdä opintotukiuudistuksesta kunnallisvaaliteemaa, mikä antaa ymmärtää, etteivät he tiedä opintotukijärjestelmän kuuluvan eduskunnalle, ei kunnanvaltuustojen toimivaltaan. He eivät myöskään näytä ymmärtävän opintotuen rakennetta, koska puhuvat opintotuen leikkauksista vaikka todellisuudessa vain opintorahaa leikattiin. Vihreiden broilerit antavat jopa lupauksen, että Vihreät aikovat palauttaa opintotuen tason ennalleen, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa satojen eurojen leikkausta uuden opintotuen tasoon. Sitä uhkausta kannattaa nuorempien äänestäjien oikeasti punnita niin kunnallisvaaleissa kuin eduskuntavaaleissakin.</p><p>Muista äänestää viisaasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Linkit:</p><p><a href="https://www.facebook.com/HYY.HUS/photos/a.336501971985.160359.275038856985/10153931266811986/?type=3&amp;theater" title="https://www.facebook.com/HYY.HUS/photos/a.336501971985.160359.275038856985/10153931266811986/?type=3&amp;theater">https://www.facebook.com/HYY.HUS/photos/a.336501971985.160359.2750388569...</a><br /><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Documents/SiVM_17+2016.pdf" title="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Documents/SiVM_17+2016.pdf">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Documents/SiVM_17+2016.pdf</a><br /><a href="http://www.kela.fi/opintolainahyvitys" title="http://www.kela.fi/opintolainahyvitys">http://www.kela.fi/opintolainahyvitys</a><br /><a href="http://www.investopedia.com/articles/personal-finance/050615/are-you-top-one-percent-world.asp" title="http://www.investopedia.com/articles/personal-finance/050615/are-you-top-one-percent-world.asp">http://www.investopedia.com/articles/personal-finance/050615/are-you-top...</a><br /><a href="https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154155744615949" title="https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154155744615949">https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154155744615949</a><br /><a href="https://www.facebook.com/niinistoville/photos/pb.153186884700042.-2207520000.1481834760./1376354139049971/?type=3&amp;theater" title="https://www.facebook.com/niinistoville/photos/pb.153186884700042.-2207520000.1481834760./1376354139049971/?type=3&amp;theater">https://www.facebook.com/niinistoville/photos/pb.153186884700042.-220752...</a><br /><a href="http://liandersson.fi/koulutusleikkaukset-eivat-tulleet-puskista/" title="http://liandersson.fi/koulutusleikkaukset-eivat-tulleet-puskista/">http://liandersson.fi/koulutusleikkaukset-eivat-tulleet-puskista/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=3nqL9wVk0o4

 

Viime viikolla eduskunta päätti opintotukijärjestelmän uudistuksesta, jota opiskelijaliitot ja monet poliitikot ovat protestoineet näyttävästi ennen ja jälkeen päätöksen. Lankesin itsekin eturyhmä- ja oppositiodemagogian pauloihin ja ihmettelin, miksi jo muutenkin köyhiltä opiskelijoilta ollaan leikkaamassa niin merkittäviä summia. Sitten tutustuin opintotukiuudistuksen sisältöön ja petyin omaan sinisilmäisyyteeni. Populistisen protestoinnin lomassa niin asiasta vouhkaavilla poliitikoilla kuin opiskelijajärjestöillä on unohtunut laskea uudistuksen kokonaisvaikutukset. Todellisuudessa opintotukijärjestelmän muutokset nostavat merkittävästi opintotuen tasoa ja antavat opiskelijalle aiakisempaa merkittävästi paremmat taloudelliset edellytykset opiskeluun.

Mistä siis leikattiin?

Muutosta kritisoineet ovat oikeassa siinä, että opintoraha tippuu maksimissaan 87 €/kk sekä opintotukikuukausien määrää leikattiin kahdella kuukaudella, joskin 48 tukikuukautta riittää kuuteen täyteen yliopistolukukauteen. Pitää kuitenkin muistaa, että opintotuki koostuu monesta muustakin osatekijästä kuin opintorahasta ja tukikuukausien määrästä.

Mitä muuta muutos sitten sisältää?

Jo pelkästään opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin riittää suurimmassa osassa tapauksia kompensoimaan opintorahan leikkaamisen. Esimerkiksi Oulussa yksin vuokralla asuva opiskelija ilman muita tuloja kuittaa yleisen asumistuen kautta maksimissaan n. 330  €/kk, Pääkaupunkiseudulla sama tuki on noin 400 €/kk.  Vanhaan opintotukimalliin sidottu asumislisä oli maksimissaan 202 €/kk, joten parhaimmassa tapauksessa asumistuen määrä kaksinkertaistuu.

Opintotukiuudistuksen vastustajat ovat olleet aiheellisesti huolissaan opiskelijoista, joiden asuinkumppani käy töissä, tällöin kun asumistuen määrä helposti tippuu nollaan. Ongelma on tietysti ilmiselvä, mutta silti opintotuesta erillinen Kelan tukijärjestelmään liittyvä ongelma. Nyt tukijärjestelmää vain harmonisoitiin ja asumistukijärjestelmän järkeistäminen hoidetaan toivottavasti myöhemmin erillisin muutoksin.

Valtion takaaman opintolainan määrä nousee 400 eurosta kuukaudessa 650 euroon kuukaudessa. Muutama vertailuluku: Jos opiskelija viiden opiskeluvuoden aikana kompensoi opintorahan alentamisen lainalla, on lopputulos 3 470 euroa lisälainaa vanhaan verrattuna. Jos 360 opintopistettä suorittava opiskelija nostaisi kaiken opintolainan opiskelujensa aikana, olisi velan loppusumma 21 600 euroa, josta opintotukihyvitystä tulisi 7 650  euroa ja loput ovat valtion takaamaa lainaa. Hupaisin kohta HYY:n taulukossa on todellakin kohta "opintolainahyvitys", jossa marttyyrimäisesti todetaan, että 40 %:n opintolainahyvitys "ei nouse". Yhyy...

Koko opintolainahyvitys on massiivinen tulonsiirto, joka nimenomaan kannustaa ottamaan lainaa. Miettikää nyt, pelkästään lainaa nostamalla olet jo tienannut 40 % lainasummasta. Tämän rahan viisaasti sijoittamalla voi vieläpä kuitata ison osan jäljelle jäävästä opintolainasta. Tämän parempaa, tai veronmaksajille epäoikeudenmukaisempaa, rahoitusdiiliä ei tältä planeetalla löydy todennäköisesti mistään muualta  kuin suomalaisesta tuulivoimabisneksestä.

Tuo opintolaina maksaa investointina itsensä moninkertaisesti takaisin, kun korkeakoulutettujen tiedetään uransa aikana tienaavan enemmän kuin alemmilta koulutusasteilta valmistuneiden. Valtion takaamaa opintolainaa ei myöskään tarvitse heti maksaa takaisin, vaan takaisinmaksua voi järjestellä Kelan kanssa esimerkiksi työttömyyden jatkuessa sekä monista muista syistä.

Ja lainasta itkeville ihan perspektiivin vuoksi: Remontti- ja linjasaneerausvalmis 50 neliöinen kaksio maksaa pääkaupunkiseudulla helposti 150 000-200 000 euroa. Jos opiskelijat haluavat oikeasti vaikuttaa merkittävästi omaan ostovoimaansa, niin silloin kannattaisi keskittyä vaatimaan kaavoitusmenettelyjen järkeistämistä, asuntorakentamisen sääntelyn purkamista ja yleisesti verotuksen keventämistä. Sillä on huomattavasti isompi merkitys henkilökohtaiseen talouteenne kuin jollain parin tonnin opintolainamulkkauksella, josta siitäkin iso osa hyvitetään teille veronmaksajien pussista.

Opiskelijan tulorajat ovat olleet kiinteä, mutta nyt ne sidotaan ansiotasoindeksiin. Tämä on selkeä parannus siitä huolimatta, että koko tuloraja olisi järkevämpää poistaa kokonaan. Samalla takaisinperintäkorko laskee 15 %:sta 7,5 %:iin. 50 %:n leikkausta takaisinperintäkorkoon voidaan pitää varsin merkittävänä parannuksena.

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka tyypillinen pääkaupunkiseudun opiskelija, joka ottaa täydet opintolainat. Opintotuki ja asumislisä nousevat 538 eurosta 650 euroon. Vanhassa lainajärjestelmässä valtio takasi 400 euroa kuukaudessa ja uudessa 650 euroa kuukaudessa. Eli vanhassa järjestelmässä tuki oli 938 €/kk, uudessa järjestelmässä 1 300 €/kk. Täytyy harjoittaa melkoista oppositiomatematiikkaa, että tällaisesta opintotuen korotuksesta saa propagoitua leikkauksen.

Ja ennen kuin joku valittaa, että "siellä se Sammallahti kyykyttää opiskelijaa, helppohan se on sanoa kun ei itse enää opiskele", niin jaan pienen tiedonjyväsen omasta opiskeluhistoriastani. Kävin suorittamassa ylemmän korkeakoulututkinnon Yhdysvalloissa vuosina 2009-2011 maksaen pelkästään lukukausimaksuja n. 8000 dollaria lukuvuodessa. Tuo ulkomailla suoritettu lainarahoitteinen koulutus on vaikuttanut erittäin positiivisesti urakehitykseeni, joten en voi pitää kyseistä investointia huonona. Eikä suomalaisenkaan opiskelijan pitäisi kohtuullisia lainasummia pelätä, suomalaisella korkeakoulutuksella kun käytännössä pätevöityy työskentelemään melkein missä päin maailmaa tahansa. 

Suomalaisella korkeakoulutuksella työntekijä myös kiipeää planeetan rikkaimpaan prosenttiin joskus kolmenkymmenen ikävuoden korvilla, eikö sellaisen tavoitteen saavuttamiseksi kannata ottaa hieman lainaa? Jos tuollainen ökyrikkaus sitten työelämään siirtymisen jälkeen ottaa omantunnon päälle, niin leopardihattuiset sotapäälliköt Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa myyvät hyvää omaatuntoa avokätisiä lahjoituksia vastaan. Hyvänolontunnetta kuulemma laivataan ökyrikkaille suomalaisille myös kaarnaveneillä!

Ja tietysti kun poliittisia irtopisteitä on ollut tarjolla, niin politiikan raatokärpäset ovat kiertäneet opintotukiuudistusta kieli pitkällä. Li Andersson, Emma Kari ja Ville Niinistö vuodattivat sosiaalisessa mediassa kyyneleitään opiskelijoiden lohduttomasta ahdingosta. Jokainen heistä yrittää tehdä opintotukiuudistuksesta kunnallisvaaliteemaa, mikä antaa ymmärtää, etteivät he tiedä opintotukijärjestelmän kuuluvan eduskunnalle, ei kunnanvaltuustojen toimivaltaan. He eivät myöskään näytä ymmärtävän opintotuen rakennetta, koska puhuvat opintotuen leikkauksista vaikka todellisuudessa vain opintorahaa leikattiin. Vihreiden broilerit antavat jopa lupauksen, että Vihreät aikovat palauttaa opintotuen tason ennalleen, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa satojen eurojen leikkausta uuden opintotuen tasoon. Sitä uhkausta kannattaa nuorempien äänestäjien oikeasti punnita niin kunnallisvaaleissa kuin eduskuntavaaleissakin.

Muista äänestää viisaasti.

 

Linkit:

https://www.facebook.com/HYY.HUS/photos/a.336501971985.160359.275038856985/10153931266811986/?type=3&theater
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Documents/SiVM_17+2016.pdf
http://www.kela.fi/opintolainahyvitys
http://www.investopedia.com/articles/personal-finance/050615/are-you-top-one-percent-world.asp
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154155744615949
https://www.facebook.com/niinistoville/photos/pb.153186884700042.-2207520000.1481834760./1376354139049971/?type=3&theater
http://liandersson.fi/koulutusleikkaukset-eivat-tulleet-puskista/

]]>
7 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228213-loppu-opintotukipopulismille#comments Koulutus Leikkaukset Opintoraha Opintotuki Populismi Tue, 20 Dec 2016 09:00:55 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228213-loppu-opintotukipopulismille
Miksi tutkintojen rahallinen arvo unohdetaan? http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227971-miksi-tutkintojen-rahallinen-arvo-unohdetaan <p>Viime päivinä on kovasti ollut tapetilla opintotukeen kohdistuneet leikkaukset. Hallitusta on moitittu lyhytnäköiseksi ja koulutusvihamieliseksi ja ylipäätään ollaan oltu kauhean huolissaan siitä, pystyykö kukaan enää opiskelemaan, kun sitä ei tarpeeksi tueta. Asiasta <a href="http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212446-yliopistotutkinto-kokonaan-muiden-rahoilla-ei-ole-tasa-arvokysymys">olen kirjoittanut jo aikaisemmin</a>, mutta nyt haluaisin tuoda esille asian, joka tuntuu jäävän monien ajattelussa huomiotta. Tämä asia on tutkinnon arvon sivuuttaminen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan rahallista arvoa. Toki tutkinnoilla on paljon muutakin arvoa, mutta juuri rahallinen arvo yleensä sivuutetaan.</p><p>Usein kuulee puhuttavan, että opintotuki on jonkinlaista korvausta opiskelijalle siitä, että hän opiskelee. Joskus kuulee myös katkeruutta siitä, kuinka kotona oleva työtön saattaa saada enemmän tukia kuin opiskelija. Toisaalta ymmärrän täysin, että se närästää, kun joku joka &rdquo;ei tee mitään&rdquo; saa enemmän kuin se joka &rdquo;tekee&rdquo;. Mutta näistä ajattelumalleista puuttuu kokonaan ajatus siitä, että itse tutkinnolla on myös rahallinen arvo. Jopa melko huomattava, jonka Suomessa saa ilmaiseksi. Kyllä, joudut tekemään töitä ansaitaksesi sen, mutta se työ ei ole vastiketta saamastasi tutkinnosta.</p><p>Teoriassa jos mietitään, että yliopistomme ja korkeakoulumme olisivat liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka myisivät tutkintoja, muuttuisi ajattelu melkoisesti. Jos oppilaitokset määrittäisivät hinnan tutkinnolle, joka perustuisi tutkinnon kustannuksiin, olisi jokaisen tutkinnon hinta melko varmasti kymmenissä tuhansissa. On tietenkin hyvä asia, etteivät oppilaitoksemme ole yrityksiä. On myös totta, että tutkinto ei ole automaatio työnsaantiin. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jo tutkinto itsessään on rahanarvoinen asia, jonka valtio kustantaa yksityiselle ihmiselle. Vielä kun ottaa huomioon, että valtio rahallisesti tukee sitä, että ihmiset hankkivat itselleen valtion kustantaman rahanarvoisen tutkinnon, on melko vaikea päästä lopputulemaan, missä pitäisi olla huolissaan tämän maan koulutusmahdollisuuksista. Varsinkin, jos asian laittaa kansainväliseen vertailuun.</p><p>Jos joku on valmis maksamaan sinulle siitä, että he tarjoavat sinulle sekä rahallisesti että muutenkin huomattavan arvokkaan asian, olisiko hyvä muistaa, että asiat taitavat kuitenkin olla vielä melko hyvin?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä on kovasti ollut tapetilla opintotukeen kohdistuneet leikkaukset. Hallitusta on moitittu lyhytnäköiseksi ja koulutusvihamieliseksi ja ylipäätään ollaan oltu kauhean huolissaan siitä, pystyykö kukaan enää opiskelemaan, kun sitä ei tarpeeksi tueta. Asiasta olen kirjoittanut jo aikaisemmin, mutta nyt haluaisin tuoda esille asian, joka tuntuu jäävän monien ajattelussa huomiotta. Tämä asia on tutkinnon arvon sivuuttaminen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan rahallista arvoa. Toki tutkinnoilla on paljon muutakin arvoa, mutta juuri rahallinen arvo yleensä sivuutetaan.

Usein kuulee puhuttavan, että opintotuki on jonkinlaista korvausta opiskelijalle siitä, että hän opiskelee. Joskus kuulee myös katkeruutta siitä, kuinka kotona oleva työtön saattaa saada enemmän tukia kuin opiskelija. Toisaalta ymmärrän täysin, että se närästää, kun joku joka ”ei tee mitään” saa enemmän kuin se joka ”tekee”. Mutta näistä ajattelumalleista puuttuu kokonaan ajatus siitä, että itse tutkinnolla on myös rahallinen arvo. Jopa melko huomattava, jonka Suomessa saa ilmaiseksi. Kyllä, joudut tekemään töitä ansaitaksesi sen, mutta se työ ei ole vastiketta saamastasi tutkinnosta.

Teoriassa jos mietitään, että yliopistomme ja korkeakoulumme olisivat liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka myisivät tutkintoja, muuttuisi ajattelu melkoisesti. Jos oppilaitokset määrittäisivät hinnan tutkinnolle, joka perustuisi tutkinnon kustannuksiin, olisi jokaisen tutkinnon hinta melko varmasti kymmenissä tuhansissa. On tietenkin hyvä asia, etteivät oppilaitoksemme ole yrityksiä. On myös totta, että tutkinto ei ole automaatio työnsaantiin. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jo tutkinto itsessään on rahanarvoinen asia, jonka valtio kustantaa yksityiselle ihmiselle. Vielä kun ottaa huomioon, että valtio rahallisesti tukee sitä, että ihmiset hankkivat itselleen valtion kustantaman rahanarvoisen tutkinnon, on melko vaikea päästä lopputulemaan, missä pitäisi olla huolissaan tämän maan koulutusmahdollisuuksista. Varsinkin, jos asian laittaa kansainväliseen vertailuun.

Jos joku on valmis maksamaan sinulle siitä, että he tarjoavat sinulle sekä rahallisesti että muutenkin huomattavan arvokkaan asian, olisiko hyvä muistaa, että asiat taitavat kuitenkin olla vielä melko hyvin?

]]>
6 http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227971-miksi-tutkintojen-rahallinen-arvo-unohdetaan#comments Leikkaukset Opintotuki Opiskelu Fri, 16 Dec 2016 08:34:12 +0000 Harri Vuorenpää http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227971-miksi-tutkintojen-rahallinen-arvo-unohdetaan
Eriarvoisuus ja syrjäytyminen vähenee leikkaamalla http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227838-eriarvoisuus-ja-syrjaytyminen-vahenee-leikkaamalla <p>Pääministeri Juha Sipilä on huolissaan eriarvoistumiskehityksestä. Hän on laittanut sitä vähentämään jopa marraskuun lopussa perustetun työryhmän, jota johtaa sinällään alan huippuasiantuntija Juho Saari. &nbsp;Hieno juttu, vaikka toki työ on tehtävä &rdquo;kustannusneutraalisti&rdquo;.</p><p>Samaan aikaan myös sisäministeri Paula Risikko pitää syrjäytymistä suurimpana uhkana Suomen kehitykselle. Hän haluaa sen ehkäisystä hallituksen kärkihankkeen. Risikko totesi 7.12. Ylen Ykkösaamun haastattelussa, jotta tulisi keskittyä jatkossa entistä enemmän henkilöihin, jotka eivät pysty ottamaan koulu- tai työpaikkoja vastaan.</p><p>Molempien aivan tuoreet puheet ovat tosin taas tänään osoittautuneet hurskasteluksi, koska niin Sipilän Keskusta kuin Risikon Kokoomus ajoivat tänään 13.12. yhteensä yli 300 miljoonan leikkaukset ammatilliseen koulutukseen ja opintorahaan. Tulevaisuuden osaamiseen&nbsp; ja sosiaaliturvaan.</p><p>Koulutustakuu kärsii, opettajat joutuvat työttömiksi, aikuisopiskelu vaikeutuu. Lähiopetus vähenee. Mikäli täällä Pohjois-Suomessa leikataan muun maan tapaan (ja todennäköisesti näin tehdään), koulumatkat pitenevät entisestään ammatillisessa koulutuksessa olevilta. Tämä(kään) tuskin vähentää syrjäytymisriskiä.</p><p>Samalla eriarvoisuutta vastaan &rdquo;taisteleva&rdquo; hallitus vähentää opiskelijan käteen jäävää rahaa jopa 90 eurolla kuukaudessa. Kyseessä on valtava leikkaus, joka näkyy pienituloisen arjessa. Reilun kymppitonnin palkkaa vetävä ministeri ei tosin tätä ymmärtäne, että tämä(kin) leikkaus on omiaan lisäämään syrjäytymistä. Tämä ei valitettavasti yllätä.</p><p>Hallituksen puheet ja teot ovat siis jatkuvasti ristiriidassa, koska esimerkkejä leikkauspolitiikasta voisi nostaa tunnetusti esiin vaikka kuinka paljon. Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen kun näyttää ilmeisesti hallituksen mielestään vähenevän leikkaamalla. Onko todella näin? Ilmeisesti kyllä valtaapitävien mielestä. Minä rohkenen kuitenkin epäillä.</p> Pääministeri Juha Sipilä on huolissaan eriarvoistumiskehityksestä. Hän on laittanut sitä vähentämään jopa marraskuun lopussa perustetun työryhmän, jota johtaa sinällään alan huippuasiantuntija Juho Saari.  Hieno juttu, vaikka toki työ on tehtävä ”kustannusneutraalisti”.

Samaan aikaan myös sisäministeri Paula Risikko pitää syrjäytymistä suurimpana uhkana Suomen kehitykselle. Hän haluaa sen ehkäisystä hallituksen kärkihankkeen. Risikko totesi 7.12. Ylen Ykkösaamun haastattelussa, jotta tulisi keskittyä jatkossa entistä enemmän henkilöihin, jotka eivät pysty ottamaan koulu- tai työpaikkoja vastaan.

Molempien aivan tuoreet puheet ovat tosin taas tänään osoittautuneet hurskasteluksi, koska niin Sipilän Keskusta kuin Risikon Kokoomus ajoivat tänään 13.12. yhteensä yli 300 miljoonan leikkaukset ammatilliseen koulutukseen ja opintorahaan. Tulevaisuuden osaamiseen  ja sosiaaliturvaan.

Koulutustakuu kärsii, opettajat joutuvat työttömiksi, aikuisopiskelu vaikeutuu. Lähiopetus vähenee. Mikäli täällä Pohjois-Suomessa leikataan muun maan tapaan (ja todennäköisesti näin tehdään), koulumatkat pitenevät entisestään ammatillisessa koulutuksessa olevilta. Tämä(kään) tuskin vähentää syrjäytymisriskiä.

Samalla eriarvoisuutta vastaan ”taisteleva” hallitus vähentää opiskelijan käteen jäävää rahaa jopa 90 eurolla kuukaudessa. Kyseessä on valtava leikkaus, joka näkyy pienituloisen arjessa. Reilun kymppitonnin palkkaa vetävä ministeri ei tosin tätä ymmärtäne, että tämä(kin) leikkaus on omiaan lisäämään syrjäytymistä. Tämä ei valitettavasti yllätä.

Hallituksen puheet ja teot ovat siis jatkuvasti ristiriidassa, koska esimerkkejä leikkauspolitiikasta voisi nostaa tunnetusti esiin vaikka kuinka paljon. Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen kun näyttää ilmeisesti hallituksen mielestään vähenevän leikkaamalla. Onko todella näin? Ilmeisesti kyllä valtaapitävien mielestä. Minä rohkenen kuitenkin epäillä.

]]>
6 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227838-eriarvoisuus-ja-syrjaytyminen-vahenee-leikkaamalla#comments Kotimaa Eriarvoisuus Leikkaukset Politiikka Sipilän hallitus Syrjäytyminen Tue, 13 Dec 2016 19:39:18 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227838-eriarvoisuus-ja-syrjaytyminen-vahenee-leikkaamalla