Yrittäjyys http://hlhemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132587/all Mon, 03 Dec 2018 21:14:16 +0200 fi Pienyrittäjien ongelmat http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265151-pienyrittajien-ongelmat <p>Oman yrityksen perustaminen on monelle korkea kynnys. Yksi suurimmista huolenaiheista on se, pärjääkö yrittäjyyden myötä taloudellisesti. Kotiapupalveluja tuottavalla yrittäjällä saattaa mennä monta kertaa pidempään riittävän asiakasmäärän saamiseksi kuin esim. rakennusalan yrittäjällä. Jollakin voi olla kaikki sopimukset valmiiksi neuvoteltuina ennen yrityksen perustamista. Tällainen yrittäjä ei mielestäni tarvitsisi starttirahaa lainkaan. Sen sijaan jotkut yrittäjät tarvitsisivat tukea myös toisenkin vuoden ajan.</p><p>Yel-maksut, tilitoimiston laskut, verot... Maksettavaa yrittäjillä riittää. Heti yrityksen perustamisilmoituksen jälkeen alkaa puhelin soimaan. Puhelinmyyjät tekevät kaikkensa, että saisivat aloittavan yrittäjän panostamaan markkinointiin. Moni yrittäjä on mennyt halpaan, tilannut jonkun palvelun kuvitellen sen olevan pakollinen. Satoja euroja toisensa jälkeen saa uppoamaan näihin palveluihin. Yel-vakuutuksen kauppaajat eivät tarkista yrittäjältä, kuuluuko tämän oikeasti ottaa yel-vakuutus. Yrittäjä saattaa olla sivutoiminen ja toiminta niin pientä, että yel-työtulo jää minimirajan alle.</p><p>Kevytyrittäjyyttä mainostetaan paljon. Kirjanpito tehdään automaattisesti. Imettelen vain, neuvooko näitä kevytyrittäjiä kukaan esim. verovähennyksien suhteen. Voisivatko kunnat tarjota aloitteleville yrittäjille neuvonta- ja kirjanpitopalveluita?</p><p>Verotuksessa voitaisiin tulla enemmän pienyrittäjiä vastaan. Arvonlisäverotuksessa toiminta katsotaan vähäiseksi, jos liikevaihto on enintään 10.000 euroa. Tätä rajaa tulisi nostaa. Muuttaisin kotipalveluita tuottavat yrityksen arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Tällä hetkellä tuo verottomuus koskee terveydenhoito- ja sairaanhoitopalveluita. Suutareiden ja muiden käsityöläisten alv-kantaa pitäisi alentaa. Samaten myös muilla palvelualoilla, joilla ei paljoa arvonlisäverotuksessa vähennettäviä kuluja ole.</p><p>Suuryritykset pystyvät hakemaan erilaisia tukia investointeihin yms. Suuret ja keskisuuret osakeyhtiöt pystyvät laskelmoimaan osinkojen ja johtajien palkkojen välillä. Nämä hyödyt jäävät pois pieniltä toiminimiyrittäjiltä.</p><p>&quot;Työlläkin elää, mutta kaupalla rikastuu&quot; -Suomalainen sananparsi-</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oman yrityksen perustaminen on monelle korkea kynnys. Yksi suurimmista huolenaiheista on se, pärjääkö yrittäjyyden myötä taloudellisesti. Kotiapupalveluja tuottavalla yrittäjällä saattaa mennä monta kertaa pidempään riittävän asiakasmäärän saamiseksi kuin esim. rakennusalan yrittäjällä. Jollakin voi olla kaikki sopimukset valmiiksi neuvoteltuina ennen yrityksen perustamista. Tällainen yrittäjä ei mielestäni tarvitsisi starttirahaa lainkaan. Sen sijaan jotkut yrittäjät tarvitsisivat tukea myös toisenkin vuoden ajan.

Yel-maksut, tilitoimiston laskut, verot... Maksettavaa yrittäjillä riittää. Heti yrityksen perustamisilmoituksen jälkeen alkaa puhelin soimaan. Puhelinmyyjät tekevät kaikkensa, että saisivat aloittavan yrittäjän panostamaan markkinointiin. Moni yrittäjä on mennyt halpaan, tilannut jonkun palvelun kuvitellen sen olevan pakollinen. Satoja euroja toisensa jälkeen saa uppoamaan näihin palveluihin. Yel-vakuutuksen kauppaajat eivät tarkista yrittäjältä, kuuluuko tämän oikeasti ottaa yel-vakuutus. Yrittäjä saattaa olla sivutoiminen ja toiminta niin pientä, että yel-työtulo jää minimirajan alle.

Kevytyrittäjyyttä mainostetaan paljon. Kirjanpito tehdään automaattisesti. Imettelen vain, neuvooko näitä kevytyrittäjiä kukaan esim. verovähennyksien suhteen. Voisivatko kunnat tarjota aloitteleville yrittäjille neuvonta- ja kirjanpitopalveluita?

Verotuksessa voitaisiin tulla enemmän pienyrittäjiä vastaan. Arvonlisäverotuksessa toiminta katsotaan vähäiseksi, jos liikevaihto on enintään 10.000 euroa. Tätä rajaa tulisi nostaa. Muuttaisin kotipalveluita tuottavat yrityksen arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Tällä hetkellä tuo verottomuus koskee terveydenhoito- ja sairaanhoitopalveluita. Suutareiden ja muiden käsityöläisten alv-kantaa pitäisi alentaa. Samaten myös muilla palvelualoilla, joilla ei paljoa arvonlisäverotuksessa vähennettäviä kuluja ole.

Suuryritykset pystyvät hakemaan erilaisia tukia investointeihin yms. Suuret ja keskisuuret osakeyhtiöt pystyvät laskelmoimaan osinkojen ja johtajien palkkojen välillä. Nämä hyödyt jäävät pois pieniltä toiminimiyrittäjiltä.

"Työlläkin elää, mutta kaupalla rikastuu" -Suomalainen sananparsi-

]]>
0 http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265151-pienyrittajien-ongelmat#comments Arvonlisävero Yrittäjyys Mon, 03 Dec 2018 19:14:16 +0000 Minna Kuusjärvi http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265151-pienyrittajien-ongelmat
Avoimuutta lisää - kuntien ostolaskut verkkoon http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264124-avoimuutta-lisaa-kuntien-ostolaskut-verkkoon <p>&nbsp;</p><p>Moni kunta nimeää avoimuuden yhdeksi toimintaansa kuvaavaksi arvoksi. Kirjaus on kannatettava, mutta kuntakohtaiset erot toteutuksessa ovat huomattavia. Toimintakulttuuri muuttuu usein hitaasti, vaikka laki on kaikille sama. Toiset haluavat tehdä ainoastaan välttämättömimmän; edelläkävijät pyrkivät lisäämään avoimuutta ja vuorovaikutusta kaikilla tavoin.</p><p>Kuntalaki edellyttää avoimuutta ja vuorovaikutusta. Lisäksi laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli julkisuuslaki lähtee siitä, että viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, ellei laissa nimenomaan toisin säädetä. Viranomaisen tulee toimia julkisuusmyönteisesti. Pääsääntöisesti tiedon pyytäjän ei tarvitse edes selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella tietopyyntöään.</p><p>Tiedonsaannin rajoittamiselle on oltava asiallinen syy. Jos pyydettyä tietoa ei anneta, kielteinen päätös on perusteltava lainkohta mainiten. Luottamushenkilöurallani olen muutaman kerran törmännyt vaikeuksiin tiedon saamisessa. Yleensä tilanne on ratkennut, kun olen pyytänyt kieltäytymispäätöksen kirjallisena.</p><p>Kuntien osakeyhtiöt vetoavat usein osakeyhtiölakiin ja kieltäytyvät sen nojalla antamasta tietoja. Osakeyhtiölaki ei edellytä, että kunnallisen yhtiön pitäisi salata asioita. Osakeyhtiö voi itse päättää avoimemmasta toimintatavasta.</p><p>Kunnat ja kuntataustaiset toimijat tekevät vuosittain hankintoja 20 miljardilla eurolla. Kuntien ostolaskujen avaaminen verkossa on edennyt vaihtelevasti. Pirkanmaalta mukana ovat ainakin Tampere, Nokia, Sastamala ja uusimpana Valkeakoski. Kotikaupungissani asia nostettiin esiin valtuustoaloitteellani. Helsinki on myös mukana, mutta esimerkiksi Turku, Lahti ja Vaasa eivät ole vielä edenneet toteutukseen.</p><p>Kysymys tiedon omistajuudesta on periaatteellinen. Yhteisillä rahoillamme tehtyjen hankintojen ostolaskut tulisi olla avoimesti näkyvillä. Se vahvistaa luottamusta hallintoon ja reiluun kilpailutukseen. Avoimuus myös pienentää riskiä korruptiosta. Harkintaa ja säästöjä tulisi varmasti lisää myös suorahankintoihin.</p><p>Avoindata.fi -palvelu on kansallinen palvelu. Sen tehtävänä on koota julkisen hallinnon avoin data yhteen paikkaan.</p><p>Pauli Kiuru (kok)<br />Kansanedustaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Moni kunta nimeää avoimuuden yhdeksi toimintaansa kuvaavaksi arvoksi. Kirjaus on kannatettava, mutta kuntakohtaiset erot toteutuksessa ovat huomattavia. Toimintakulttuuri muuttuu usein hitaasti, vaikka laki on kaikille sama. Toiset haluavat tehdä ainoastaan välttämättömimmän; edelläkävijät pyrkivät lisäämään avoimuutta ja vuorovaikutusta kaikilla tavoin.

Kuntalaki edellyttää avoimuutta ja vuorovaikutusta. Lisäksi laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli julkisuuslaki lähtee siitä, että viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, ellei laissa nimenomaan toisin säädetä. Viranomaisen tulee toimia julkisuusmyönteisesti. Pääsääntöisesti tiedon pyytäjän ei tarvitse edes selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella tietopyyntöään.

Tiedonsaannin rajoittamiselle on oltava asiallinen syy. Jos pyydettyä tietoa ei anneta, kielteinen päätös on perusteltava lainkohta mainiten. Luottamushenkilöurallani olen muutaman kerran törmännyt vaikeuksiin tiedon saamisessa. Yleensä tilanne on ratkennut, kun olen pyytänyt kieltäytymispäätöksen kirjallisena.

Kuntien osakeyhtiöt vetoavat usein osakeyhtiölakiin ja kieltäytyvät sen nojalla antamasta tietoja. Osakeyhtiölaki ei edellytä, että kunnallisen yhtiön pitäisi salata asioita. Osakeyhtiö voi itse päättää avoimemmasta toimintatavasta.

Kunnat ja kuntataustaiset toimijat tekevät vuosittain hankintoja 20 miljardilla eurolla. Kuntien ostolaskujen avaaminen verkossa on edennyt vaihtelevasti. Pirkanmaalta mukana ovat ainakin Tampere, Nokia, Sastamala ja uusimpana Valkeakoski. Kotikaupungissani asia nostettiin esiin valtuustoaloitteellani. Helsinki on myös mukana, mutta esimerkiksi Turku, Lahti ja Vaasa eivät ole vielä edenneet toteutukseen.

Kysymys tiedon omistajuudesta on periaatteellinen. Yhteisillä rahoillamme tehtyjen hankintojen ostolaskut tulisi olla avoimesti näkyvillä. Se vahvistaa luottamusta hallintoon ja reiluun kilpailutukseen. Avoimuus myös pienentää riskiä korruptiosta. Harkintaa ja säästöjä tulisi varmasti lisää myös suorahankintoihin.

Avoindata.fi -palvelu on kansallinen palvelu. Sen tehtävänä on koota julkisen hallinnon avoin data yhteen paikkaan.

Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja

]]>
0 http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264124-avoimuutta-lisaa-kuntien-ostolaskut-verkkoon#comments Avoimuus Kunnat Päätöksenteko. läpinäkyvyys Yrittäjyys Tue, 13 Nov 2018 15:59:39 +0000 Pauli Kiuru http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264124-avoimuutta-lisaa-kuntien-ostolaskut-verkkoon
Liikuntapoliittinen selonteko - lisää liikettä, lisää yrittäjyyttä http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263307-liikuntapoliittinen-selonteko-lisaa-liiketta-lisaa-yrittajyytta <p>&nbsp;</p><p>Liikuntapoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Alkuperäisen suunnitelman mukaan se piti antaa jo kevätistuntokaudella. Näkemyserot muutaman ministerin välillä viivästyttivät käytännössä valmiin paperin julkaisua. Politiikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Politiikan ja liikunnan yhdistelmästä syntyy liikuntapolitiikkaa. Valtioneuvosto on nyt hyväksynyt eduskunnalle annettavan 55&ndash;sivuisen selonteon.</p><p>Suomen historian ensimmäistä liikuntapoliittista selontekoa ruoditaan sekä täysistunnossa että valiokunnissa. Linjaukset vaikuttavat myös vaalien jälkeen hyväksyttävään hallitusohjelmaan ja sitä kautta tulevaan lainsäädäntöön.</p><p>Vähäisen liikunnan, runsaan istumisen ja huonon fyysisen kunnon kustannukset yhteiskunnalle ovat vuodessa 3,2 - 7,5 miljardia euroa. Liikunnan hyödyt voidaan osoittaa useiden kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.</p><p>Liikuntatottumukset alkavat muovautua jo kolmen ikävuoden kohdalla. Vain kolmasosa lapsista liikkuu riittävästi. Ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn säilyttämisessä liikunnalla on tärkeä rooli. Puhumme merkittävistä taloudellista arvoista, vaikka harva onneksi ajattelee omaa liikuntaansa taloudellisen näkökulman valossa. Liikunta sinänsä on itseisarvo ja ilo, jota harva haluaa omassa elämässään välineellistää eurojen kautta.</p><p>Selonteko sisältää toimenpide-ehdotuksia liikkumattomuuden yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen vähentämisestä, liikuntapaikkarakentamisesta, huippu-urheilusta sekä kansalaistoiminnasta. Liikuntapolitiikan tärkeimpinä alueina pidetään seuratoiminnan ja liikuntapaikkarakentamisen tukemista. Huippu-urheilun tukeminen jakaa eniten mielipiteitä. Kuitenkin 75 % suomalaisista pitää tärkeänä urheilijoiden kansainvälistä menestystä.</p><p>Yksi näkökulma liittyy liikunta-alan yrittämiseen. Liikuntapalveluiden arvonlisäverokantoja on selonteon mukaan yhtenäistettävä. Ongelma on ollut tiedossa, mutta nyt se on vihdoinkin käsiteltävä ja ratkaistava. Verotuksen tulee olla helpommin tulkittavissa ja tasoltaan liikuntaan kannustava. Liikuntayrittäjyys on kasvussa. Arviolta 5 000 yritystä toimii liikunta-alalla. Ne työllistävät yli 15 000 henkilöä.</p><p><br />Pauli Kiuru (kok)<br />Kansanedustaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Liikuntapoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Alkuperäisen suunnitelman mukaan se piti antaa jo kevätistuntokaudella. Näkemyserot muutaman ministerin välillä viivästyttivät käytännössä valmiin paperin julkaisua. Politiikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Politiikan ja liikunnan yhdistelmästä syntyy liikuntapolitiikkaa. Valtioneuvosto on nyt hyväksynyt eduskunnalle annettavan 55–sivuisen selonteon.

Suomen historian ensimmäistä liikuntapoliittista selontekoa ruoditaan sekä täysistunnossa että valiokunnissa. Linjaukset vaikuttavat myös vaalien jälkeen hyväksyttävään hallitusohjelmaan ja sitä kautta tulevaan lainsäädäntöön.

Vähäisen liikunnan, runsaan istumisen ja huonon fyysisen kunnon kustannukset yhteiskunnalle ovat vuodessa 3,2 - 7,5 miljardia euroa. Liikunnan hyödyt voidaan osoittaa useiden kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.

Liikuntatottumukset alkavat muovautua jo kolmen ikävuoden kohdalla. Vain kolmasosa lapsista liikkuu riittävästi. Ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn säilyttämisessä liikunnalla on tärkeä rooli. Puhumme merkittävistä taloudellista arvoista, vaikka harva onneksi ajattelee omaa liikuntaansa taloudellisen näkökulman valossa. Liikunta sinänsä on itseisarvo ja ilo, jota harva haluaa omassa elämässään välineellistää eurojen kautta.

Selonteko sisältää toimenpide-ehdotuksia liikkumattomuuden yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen vähentämisestä, liikuntapaikkarakentamisesta, huippu-urheilusta sekä kansalaistoiminnasta. Liikuntapolitiikan tärkeimpinä alueina pidetään seuratoiminnan ja liikuntapaikkarakentamisen tukemista. Huippu-urheilun tukeminen jakaa eniten mielipiteitä. Kuitenkin 75 % suomalaisista pitää tärkeänä urheilijoiden kansainvälistä menestystä.

Yksi näkökulma liittyy liikunta-alan yrittämiseen. Liikuntapalveluiden arvonlisäverokantoja on selonteon mukaan yhtenäistettävä. Ongelma on ollut tiedossa, mutta nyt se on vihdoinkin käsiteltävä ja ratkaistava. Verotuksen tulee olla helpommin tulkittavissa ja tasoltaan liikuntaan kannustava. Liikuntayrittäjyys on kasvussa. Arviolta 5 000 yritystä toimii liikunta-alalla. Ne työllistävät yli 15 000 henkilöä.


Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja

]]>
0 http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263307-liikuntapoliittinen-selonteko-lisaa-liiketta-lisaa-yrittajyytta#comments Eduskunta Hyvinvointi Liikunta Yrittäjyys Mon, 29 Oct 2018 08:57:33 +0000 Pauli Kiuru http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263307-liikuntapoliittinen-selonteko-lisaa-liiketta-lisaa-yrittajyytta
Liikuntapoliittinen selonteko - lisää liikettä, lisää yrittäjyyttä http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263306-liikuntapoliittinen-selonteko-lisaa-liiketta-lisaa-yrittajyytta <p>&nbsp;</p><p>Liikuntapoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Alkuperäisen suunnitelman mukaan se piti antaa jo kevätistuntokaudella. Näkemyserot muutaman ministerin välillä viivästyttivät käytännössä valmiin paperin julkaisua. Politiikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Politiikan ja liikunnan yhdistelmästä syntyy liikuntapolitiikkaa. Valtioneuvosto on nyt hyväksynyt eduskunnalle annettavan 55&ndash;sivuisen selonteon.</p><p>Suomen historian ensimmäistä liikuntapoliittista selontekoa ruoditaan sekä täysistunnossa että valiokunnissa. Linjaukset vaikuttavat myös vaalien jälkeen hyväksyttävään hallitusohjelmaan ja sitä kautta tulevaan lainsäädäntöön.</p><p>Vähäisen liikunnan, runsaan istumisen ja huonon fyysisen kunnon kustannukset yhteiskunnalle ovat vuodessa 3,2 - 7,5 miljardia euroa. Liikunnan hyödyt voidaan osoittaa useiden kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.</p><p>Liikuntatottumukset alkavat muovautua jo kolmen ikävuoden kohdalla. Vain kolmasosa lapsista liikkuu riittävästi. Ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn säilyttämisessä liikunnalla on tärkeä rooli. Puhumme merkittävistä taloudellista arvoista, vaikka harva onneksi ajattelee omaa liikuntaansa taloudellisen näkökulman valossa. Liikunta sinänsä on itseisarvo ja ilo, jota harva haluaa omassa elämässään välineellistää eurojen kautta.</p><p>Selonteko sisältää toimenpide-ehdotuksia liikkumattomuuden yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen vähentämisestä, liikuntapaikkarakentamisesta, huippu-urheilusta sekä kansalaistoiminnasta. Liikuntapolitiikan tärkeimpinä alueina pidetään seuratoiminnan ja liikuntapaikkarakentamisen tukemista. Huippu-urheilun tukeminen jakaa eniten mielipiteitä. Kuitenkin 75 % suomalaisista pitää tärkeänä urheilijoiden kansainvälistä menestystä.</p><p>Yksi näkökulma liittyy liikunta-alan yrittämiseen. Liikuntapalveluiden arvonlisäverokantoja on selonteon mukaan yhtenäistettävä. Ongelma on ollut tiedossa, mutta nyt se on vihdoinkin käsiteltävä ja ratkaistava. Verotuksen tulee olla helpommin tulkittavissa ja tasoltaan liikuntaan kannustava. Liikuntayrittäjyys on kasvussa. Arviolta 5 000 yritystä toimii liikunta-alalla. Ne työllistävät yli 15 000 henkilöä.</p><p><br />Pauli Kiuru (kok)<br />Kansanedustaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Liikuntapoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Alkuperäisen suunnitelman mukaan se piti antaa jo kevätistuntokaudella. Näkemyserot muutaman ministerin välillä viivästyttivät käytännössä valmiin paperin julkaisua. Politiikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Politiikan ja liikunnan yhdistelmästä syntyy liikuntapolitiikkaa. Valtioneuvosto on nyt hyväksynyt eduskunnalle annettavan 55–sivuisen selonteon.

Suomen historian ensimmäistä liikuntapoliittista selontekoa ruoditaan sekä täysistunnossa että valiokunnissa. Linjaukset vaikuttavat myös vaalien jälkeen hyväksyttävään hallitusohjelmaan ja sitä kautta tulevaan lainsäädäntöön.

Vähäisen liikunnan, runsaan istumisen ja huonon fyysisen kunnon kustannukset yhteiskunnalle ovat vuodessa 3,2 - 7,5 miljardia euroa. Liikunnan hyödyt voidaan osoittaa useiden kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.

Liikuntatottumukset alkavat muovautua jo kolmen ikävuoden kohdalla. Vain kolmasosa lapsista liikkuu riittävästi. Ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn säilyttämisessä liikunnalla on tärkeä rooli. Puhumme merkittävistä taloudellista arvoista, vaikka harva onneksi ajattelee omaa liikuntaansa taloudellisen näkökulman valossa. Liikunta sinänsä on itseisarvo ja ilo, jota harva haluaa omassa elämässään välineellistää eurojen kautta.

Selonteko sisältää toimenpide-ehdotuksia liikkumattomuuden yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen vähentämisestä, liikuntapaikkarakentamisesta, huippu-urheilusta sekä kansalaistoiminnasta. Liikuntapolitiikan tärkeimpinä alueina pidetään seuratoiminnan ja liikuntapaikkarakentamisen tukemista. Huippu-urheilun tukeminen jakaa eniten mielipiteitä. Kuitenkin 75 % suomalaisista pitää tärkeänä urheilijoiden kansainvälistä menestystä.

Yksi näkökulma liittyy liikunta-alan yrittämiseen. Liikuntapalveluiden arvonlisäverokantoja on selonteon mukaan yhtenäistettävä. Ongelma on ollut tiedossa, mutta nyt se on vihdoinkin käsiteltävä ja ratkaistava. Verotuksen tulee olla helpommin tulkittavissa ja tasoltaan liikuntaan kannustava. Liikuntayrittäjyys on kasvussa. Arviolta 5 000 yritystä toimii liikunta-alalla. Ne työllistävät yli 15 000 henkilöä.


Pauli Kiuru (kok)
Kansanedustaja

]]>
0 http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263306-liikuntapoliittinen-selonteko-lisaa-liiketta-lisaa-yrittajyytta#comments Eduskunta Hyvinvointi Liikunta Yrittäjyys Mon, 29 Oct 2018 08:57:05 +0000 Pauli Kiuru http://paulikiuru1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263306-liikuntapoliittinen-selonteko-lisaa-liiketta-lisaa-yrittajyytta
Pienyrittäjä on nykyajan pienviljelijä http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262949-pienyrittaja-on-nykyajan-pienviljelija <p>Suomessa on yli 115&nbsp;000 miestä ja naista, jotka ovat saaneet töitä työministeri <strong>Jari Lindströmin</strong> vahtivuorolla. Kissa kiitoksella elää, mutta luulisi työväenpuolueeksi itseään kutsuvien demarien lausuvan tästä Jarpalle kiitoksen. Vasemmisto-opposition logiikalla kaikki paha on hallituksen syytä ja mikään hyvä ei ole hallituksen ansiota.</p><p>Kumpi on työväenpuolue, se jonka aikana lähtee 100&nbsp;000 työpaikkaa vai se, jonka aikana tulee 115&nbsp;000 työpaikkaa?</p><p>Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja <strong>Sampo Terho</strong> sanoi aivan oikein Ylen <a href="https://areena.yle.fi/1-4259661">Ykkösaamussa</a>, että ammattiyhdistysliikkeen irtisanomislain vastustuksessa on kyse valhekampanjasta, jonka tarkoituksena on tukea demareiden vaalikampanjaa.<br /><br />Demareiden tueksi suunnittellut poliittiset lakot ovat todennäköisesti Suomen historian kallein vaalikampanja. <strong>Jutta Urpilainen </strong>syrjäytettiin, <strong>Antti Rinne</strong> asetettiin demareiden puheenjohtajaksi ja nyt viimeisenä vaiheena häntä ajetaan veronmaksajien kustannuksella pääministeriksi.&nbsp;</p><p>Kuka maksaa? Sinä maksat!<br /><br />SAK:n puheenjohtaja <strong>Jarkko Eloranta</strong> vastasi Terholle, että &quot;nämä [työtaistelut] eivät liity millään tavalla vaalikampanjaan&quot;. Uskoo ken tahtoo.<br /><br />Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja <strong>Ann Selin</strong> linjasi syyskuussa ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden suhteesta:<br /><br />&quot;Jos jossain vaiheessa oli aika, että vierastettiin hyvin selkeätä poliittista roolia ammattiliitoille, niin oman kokemukseni perusteella kolme ja puoli vuotta on muuttanut monien jäsentemme näkemyksiä. [...] Eikä ole salaisuus, että vasemmistopuolueista ne yhteiset tavoitteet helpommin löytyvät.&quot;<br /><br />Eloranta voisi vain myöntää sen, minkä kaikki näkevät: ammattiliitot tukevat vasemmistopuolueita kaikin keinoin. Jopa päiväkotilasten ja vanhusten ruokailun kustannuksella.</p><p>Suomessa täytyy olla lakko-oikeus, mutta epäilen, että tavan kansa ei halua pysäyttää vientiä, viedä leipää lasten suusta tai menettää ylityökorvauksiaan vain eturyhmien vallanhimon vuoksi. Jos ihmisiä innostetaan lakkoon kertomalla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, sinisten on vaikea ymmärtää poliittista lakkoilua.</p><p>Kysymys on siitä, että ottavatko päättäjät ohjeet eturyhmiltä vai mietitäänkö isänmaan kokonaisetua? Millään eturyhmällä ei saa olla veto-oikeutta eduskuntakäsittelyssä olevin lakiuudistuksiin yli kansan valitsemien edustajien.</p><p>Vaikka hallitus olisi esittänyt mitä tahansa, niin olisimme tässä samassa tilanteessa. Se on pettymys ja se on surullista. Entisen paperimiehen johdolla saadaan Suomeen yli 115&nbsp;000 uutta työllistä, mutta tempun tehnyt duunari ei kelpaa duunarijärjestöille. Uskomatonta. Kun ei paperimies kelpaa niin mitkä paperit oikein kelpaavat?</p><p>Suomen maaseudun puolue oli aikanaan pienviljelijöiden puolue. Sininen tulevaisuus on pienyrittäjien puolue. Pienyrittäjä on kuin aikanaan pienviljelijä: syntyjään ja luonteeltaan riippumaton. &quot;Pitää iloita pellon antimista, täytyy olla monipuolinen ja hallita monia taitoja äkeen piikistä kirjanpitoon,&quot; kuten <strong>Timo Soini </strong>on luonnehtinut.</p><p>Sana muuttui lihaksi, kun vierailin valtakunnallisilla Yrittäjäpäivillä Turussa. Kiitos hienoista keskusteluista yrittäjille niin Lapista, Pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta, Savosta, Varsinais-Suomesta kuin Uudeltamaaltakin.&nbsp;</p><p>Siniset ymmärtävät ja tunnustavat, että pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on merkittävin mahdollisuutemme synnyttää uusia työpaikkoja. Silloin voittavat sekä yrittäjä että työntekijä.&nbsp;Kiitos yrittäjille, että työllisyystavoite on saavutettu.</p><p>Kansanedustajien vastuu on ajaa kansan etua eikä eturyhmien etuja. Kansan etu on, että suomalaisille saadaan työpaikkoja ja hyvinvointiyhteiskunta on jatkossakin luotettavana suojana niille, jotka eivät ilman tukea selviä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on yli 115 000 miestä ja naista, jotka ovat saaneet töitä työministeri Jari Lindströmin vahtivuorolla. Kissa kiitoksella elää, mutta luulisi työväenpuolueeksi itseään kutsuvien demarien lausuvan tästä Jarpalle kiitoksen. Vasemmisto-opposition logiikalla kaikki paha on hallituksen syytä ja mikään hyvä ei ole hallituksen ansiota.

Kumpi on työväenpuolue, se jonka aikana lähtee 100 000 työpaikkaa vai se, jonka aikana tulee 115 000 työpaikkaa?

Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho sanoi aivan oikein Ylen Ykkösaamussa, että ammattiyhdistysliikkeen irtisanomislain vastustuksessa on kyse valhekampanjasta, jonka tarkoituksena on tukea demareiden vaalikampanjaa.

Demareiden tueksi suunnittellut poliittiset lakot ovat todennäköisesti Suomen historian kallein vaalikampanja. Jutta Urpilainen syrjäytettiin, Antti Rinne asetettiin demareiden puheenjohtajaksi ja nyt viimeisenä vaiheena häntä ajetaan veronmaksajien kustannuksella pääministeriksi. 

Kuka maksaa? Sinä maksat!

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta vastasi Terholle, että "nämä [työtaistelut] eivät liity millään tavalla vaalikampanjaan". Uskoo ken tahtoo.

Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin linjasi syyskuussa ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden suhteesta:

"Jos jossain vaiheessa oli aika, että vierastettiin hyvin selkeätä poliittista roolia ammattiliitoille, niin oman kokemukseni perusteella kolme ja puoli vuotta on muuttanut monien jäsentemme näkemyksiä. [...] Eikä ole salaisuus, että vasemmistopuolueista ne yhteiset tavoitteet helpommin löytyvät."

Eloranta voisi vain myöntää sen, minkä kaikki näkevät: ammattiliitot tukevat vasemmistopuolueita kaikin keinoin. Jopa päiväkotilasten ja vanhusten ruokailun kustannuksella.

Suomessa täytyy olla lakko-oikeus, mutta epäilen, että tavan kansa ei halua pysäyttää vientiä, viedä leipää lasten suusta tai menettää ylityökorvauksiaan vain eturyhmien vallanhimon vuoksi. Jos ihmisiä innostetaan lakkoon kertomalla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, sinisten on vaikea ymmärtää poliittista lakkoilua.

Kysymys on siitä, että ottavatko päättäjät ohjeet eturyhmiltä vai mietitäänkö isänmaan kokonaisetua? Millään eturyhmällä ei saa olla veto-oikeutta eduskuntakäsittelyssä olevin lakiuudistuksiin yli kansan valitsemien edustajien.

Vaikka hallitus olisi esittänyt mitä tahansa, niin olisimme tässä samassa tilanteessa. Se on pettymys ja se on surullista. Entisen paperimiehen johdolla saadaan Suomeen yli 115 000 uutta työllistä, mutta tempun tehnyt duunari ei kelpaa duunarijärjestöille. Uskomatonta. Kun ei paperimies kelpaa niin mitkä paperit oikein kelpaavat?

Suomen maaseudun puolue oli aikanaan pienviljelijöiden puolue. Sininen tulevaisuus on pienyrittäjien puolue. Pienyrittäjä on kuin aikanaan pienviljelijä: syntyjään ja luonteeltaan riippumaton. "Pitää iloita pellon antimista, täytyy olla monipuolinen ja hallita monia taitoja äkeen piikistä kirjanpitoon," kuten Timo Soini on luonnehtinut.

Sana muuttui lihaksi, kun vierailin valtakunnallisilla Yrittäjäpäivillä Turussa. Kiitos hienoista keskusteluista yrittäjille niin Lapista, Pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta, Savosta, Varsinais-Suomesta kuin Uudeltamaaltakin. 

Siniset ymmärtävät ja tunnustavat, että pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on merkittävin mahdollisuutemme synnyttää uusia työpaikkoja. Silloin voittavat sekä yrittäjä että työntekijä. Kiitos yrittäjille, että työllisyystavoite on saavutettu.

Kansanedustajien vastuu on ajaa kansan etua eikä eturyhmien etuja. Kansan etu on, että suomalaisille saadaan työpaikkoja ja hyvinvointiyhteiskunta on jatkossakin luotettavana suojana niille, jotka eivät ilman tukea selviä.

]]>
0 Irtisanomislaki Pienyrittäjä Poliittiset lakot Yrittäjyys Mon, 22 Oct 2018 08:58:15 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262949-pienyrittaja-on-nykyajan-pienviljelija
Sääntö-Suomi arjessani http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262573-saanto-suomi-arjessani <p>Nuorten pienyrittäjien huolia kuunnellessani ja ratkaisuja pohtien mietin paljon parjattua &ldquo;sääntö-Suomea&rdquo;, &ldquo;holhousvaltiota&rdquo;. Kyllä, nuorten työelämän muuttuessa yrittäjyyspainotteiseksi on meidän oltava mukana muutoksessa ja helpotettava heidän taakkaansa kenties purkamalla joitain heitä koskevia säädöksiä.</p><p>Mutta onko Suomi sääntöineen ansainnut kaiken siihen kohdistuvan halveksunnan?</p><p>Viikonloppuna vietin paljon aikaa tyttäreni kanssa.&nbsp;Hän, kuten kaikki ikätoverinsa Suomessa, saa asuinalueesta riippumatta samaa standardoitua, Pisa-testeissäkin huipputasokkaaksi todettua koulutusta. Hänen lelunsa ovat turvallisia ja myrkyttömiä. Kaupungilla kävellessämme nautimme raikkaasta, puhtaasta syysilmasta, jota autojen päästöt eivät ole turmelleet. Käymme kahvilassa ilman pienintäkään pelkoa ruokamyrkytyksestä, kahvilan mukavilla työntekijöillä on oikeus mm sairausajan palkkaan ja turvalliseen työympäristöön. </p><p>Arkemme on täynnä meitä suojaavia sääntöjä, joista aika harva olisi oikeasti valmis luopumaan. Kiireisessä elämässämme emme vain aina muista, kuinka paljon hyödymme tästä &ldquo;holhoamisesta&rdquo;. Sokean parjaamisen sijaan meidän tulisi olla kiitollisia merkittävästä osasta &ldquo;holhoavia sääntöjä&rdquo;, ja ne taasen, jotka aidosti ovat vain haittana ja esteenä, on mahdollista muokata tai jopa purkaa. Muutettiinhan vastikään alkoholilainsäädäntöäkin. </p><p>Työllistämisen helpottamiseksi ehdotettu irtisanomissuojan purkaminen ei ole tarpeellinen, päinvastoin. Nykyiselläänkin koeaika voidaan asettaa jopa puolen vuoden mittaiseksi, jona aikana työsopimuksen voi purkaa ilman suurempia perusteita. Se riittää enemmän kuin hyvin. Irtisanomissuojaan ei tule koskea. </p><p>Nuorten yrittäjien tilannetta voisi auttaa suuntaamalla yritystukia veronkevennysten muodosta heihin, sen sijaan että niitä tuhlataan pitkälti tehottomiksi todettuihin suuryritystukiin. Vähemmän byrokratiaa, enemmän kannustamista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nuorten pienyrittäjien huolia kuunnellessani ja ratkaisuja pohtien mietin paljon parjattua “sääntö-Suomea”, “holhousvaltiota”. Kyllä, nuorten työelämän muuttuessa yrittäjyyspainotteiseksi on meidän oltava mukana muutoksessa ja helpotettava heidän taakkaansa kenties purkamalla joitain heitä koskevia säädöksiä.

Mutta onko Suomi sääntöineen ansainnut kaiken siihen kohdistuvan halveksunnan?

Viikonloppuna vietin paljon aikaa tyttäreni kanssa. Hän, kuten kaikki ikätoverinsa Suomessa, saa asuinalueesta riippumatta samaa standardoitua, Pisa-testeissäkin huipputasokkaaksi todettua koulutusta. Hänen lelunsa ovat turvallisia ja myrkyttömiä. Kaupungilla kävellessämme nautimme raikkaasta, puhtaasta syysilmasta, jota autojen päästöt eivät ole turmelleet. Käymme kahvilassa ilman pienintäkään pelkoa ruokamyrkytyksestä, kahvilan mukavilla työntekijöillä on oikeus mm sairausajan palkkaan ja turvalliseen työympäristöön.

Arkemme on täynnä meitä suojaavia sääntöjä, joista aika harva olisi oikeasti valmis luopumaan. Kiireisessä elämässämme emme vain aina muista, kuinka paljon hyödymme tästä “holhoamisesta”. Sokean parjaamisen sijaan meidän tulisi olla kiitollisia merkittävästä osasta “holhoavia sääntöjä”, ja ne taasen, jotka aidosti ovat vain haittana ja esteenä, on mahdollista muokata tai jopa purkaa. Muutettiinhan vastikään alkoholilainsäädäntöäkin.

Työllistämisen helpottamiseksi ehdotettu irtisanomissuojan purkaminen ei ole tarpeellinen, päinvastoin. Nykyiselläänkin koeaika voidaan asettaa jopa puolen vuoden mittaiseksi, jona aikana työsopimuksen voi purkaa ilman suurempia perusteita. Se riittää enemmän kuin hyvin. Irtisanomissuojaan ei tule koskea.

Nuorten yrittäjien tilannetta voisi auttaa suuntaamalla yritystukia veronkevennysten muodosta heihin, sen sijaan että niitä tuhlataan pitkälti tehottomiksi todettuihin suuryritystukiin. Vähemmän byrokratiaa, enemmän kannustamista.

]]>
2 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262573-saanto-suomi-arjessani#comments Holhoaminen Hyvinvointi Irtisanomissuoja Nuoret Yrittäjyys Mon, 15 Oct 2018 16:19:55 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262573-saanto-suomi-arjessani
Työllisyys kansalliseksi kärkiteemaksi http://markoahtiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262558-tyollisyys-kansalliseksi-karkiteemaksi <p>Viimeviikot olemme saaneet seurata näytelmää irtisanomissuojaan liittyvän keskustelun ympärillä. Hallitus on tuomassa eduskuntaan pienten yritysten irtisanomissuojaan helpottamiseen liittyvän esityksen. Samalla ammattiyhdistysliike on poliittisilla mielenilmauksilla järjestänyt työtaistelutoimia, joiden kohteeksi on valikoitunut yrityksiä, joilla ei ole asiassa minkäänlaista roolia.</p> <p>Tulevissa eduskuntavaaleissa on karkeasti kysymys siitä, uskommeko jakopolitiikkaan vai työllisyyden eteen tehtävään työhön. Kansalaisten on tärkeätä analysoida äänestyspäätöstä tehdessä, ajaako valittu puolue ja ehdokas tulonjakopolitiikkaa vai työllisyyttä. Työllisyyden edistäminen kaikin keinoin on tärkeintä hyvinvointipolitiikkaa. Jakopolitiikka ajaa meidät näivettyväksi yhteiskunnaksi.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Suomi voi menestyä ja turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut nostamalla työllisyysastetta. Työllisyysasteen nosto nykyisestä n. 72 prosentista 75 prosenttiin vapauttaa yli 7 miljardia euroa käytettäväksi esimerkiksi vanhusten palveluihin, sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, koulutukseen ja muihin sivistyspalveluihin. Tästä syystä meidän kannattaa ottaa kaikki keinot käyttöön työllisyysasteen nostoon ja jatkaa tiellä, jolla tämän hallituskauden aikana yli 115&nbsp;000 ihmistä on parantanut omaa ja perheensä toimeentuloa saatuaan työpaikan. Hallitus ja eduskunta ovat aloittaneet vaalikauden aikana varovasti työllisyyden edistämisen, mutta tarvitsemme selvästi lisää toimia ja rohkeita keinoja työllisyysasteen nostoon.</p> <p>Vaihtoehtoisella tiellä säätelemme työmarkkinoita nykyisellä tavalla, verotamme itsemme näännyksiin ja estämme dynaamisen talouden työllisyyttä edistävät vaikutukset. Työllisyysasteen kehitys kääntyy samalla laskuun. Saamme kyllä ammattiyhdistysliikkeen lopettamaan poliittiset mielenilmaukset, mutta yksilöiden työllistymisen mahdollisuudet heikkenevät ja maamme talous ei jatka kasvuaan. Menetämme myös mahdollisuuksia kehittää hyvinvointiyhteiskunnan palveluita. Eniten jäykät työmarkkinat ja korkea veroaste heikentävät vähäosaisten mahdollisuuksia saada palveluita ja toimeentuloa.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Kapea-alaisen edunvalvontapolitiikan aika on ohi. Otetaan kaikessa päätöksenteossa työllisyys ja työmarkkinoiden dynaaminen toiminta päätöksenteon selkärangaksi. Tämä on demokraattisesti valittavan eduskunnan vastuulla ja toivottavasti sen ydintehtävä. Voidaanko tähän työhön ottaa mukaan työntekijä, työnantaja ja yrittäjäjärjestöt riippuu siitä, ovatko ne valmiita perustamaan toimintansa työllisyyden parantamiseen kapean edunvalvonnan sijaan.&nbsp;</p> <p>Olen valmis edistämään kaikkia keinoja, joilla työnhakijat saavat töitä ja yritysten perustaminen on entistä helpompaa ja kannustavampaa. Uskon suomalaisten ja hämäläisten tahtoon tehdä töitä ja yrittää. Vaaliuurnilla päätetään jakopolitiikan ja työllisyyden välillä. Mikä on sinun tahtosi? Minun tavoitteeni on &ndash; Tekevälle töitä!&nbsp;&nbsp;</p> <p>Marko Ahtiainen<br />eduskuntavaaliehdokas 2019 (Kok)<br />Janakkala, Häme&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeviikot olemme saaneet seurata näytelmää irtisanomissuojaan liittyvän keskustelun ympärillä. Hallitus on tuomassa eduskuntaan pienten yritysten irtisanomissuojaan helpottamiseen liittyvän esityksen. Samalla ammattiyhdistysliike on poliittisilla mielenilmauksilla järjestänyt työtaistelutoimia, joiden kohteeksi on valikoitunut yrityksiä, joilla ei ole asiassa minkäänlaista roolia.

Tulevissa eduskuntavaaleissa on karkeasti kysymys siitä, uskommeko jakopolitiikkaan vai työllisyyden eteen tehtävään työhön. Kansalaisten on tärkeätä analysoida äänestyspäätöstä tehdessä, ajaako valittu puolue ja ehdokas tulonjakopolitiikkaa vai työllisyyttä. Työllisyyden edistäminen kaikin keinoin on tärkeintä hyvinvointipolitiikkaa. Jakopolitiikka ajaa meidät näivettyväksi yhteiskunnaksi.  

Suomi voi menestyä ja turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut nostamalla työllisyysastetta. Työllisyysasteen nosto nykyisestä n. 72 prosentista 75 prosenttiin vapauttaa yli 7 miljardia euroa käytettäväksi esimerkiksi vanhusten palveluihin, sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, koulutukseen ja muihin sivistyspalveluihin. Tästä syystä meidän kannattaa ottaa kaikki keinot käyttöön työllisyysasteen nostoon ja jatkaa tiellä, jolla tämän hallituskauden aikana yli 115 000 ihmistä on parantanut omaa ja perheensä toimeentuloa saatuaan työpaikan. Hallitus ja eduskunta ovat aloittaneet vaalikauden aikana varovasti työllisyyden edistämisen, mutta tarvitsemme selvästi lisää toimia ja rohkeita keinoja työllisyysasteen nostoon.

Vaihtoehtoisella tiellä säätelemme työmarkkinoita nykyisellä tavalla, verotamme itsemme näännyksiin ja estämme dynaamisen talouden työllisyyttä edistävät vaikutukset. Työllisyysasteen kehitys kääntyy samalla laskuun. Saamme kyllä ammattiyhdistysliikkeen lopettamaan poliittiset mielenilmaukset, mutta yksilöiden työllistymisen mahdollisuudet heikkenevät ja maamme talous ei jatka kasvuaan. Menetämme myös mahdollisuuksia kehittää hyvinvointiyhteiskunnan palveluita. Eniten jäykät työmarkkinat ja korkea veroaste heikentävät vähäosaisten mahdollisuuksia saada palveluita ja toimeentuloa.  

Kapea-alaisen edunvalvontapolitiikan aika on ohi. Otetaan kaikessa päätöksenteossa työllisyys ja työmarkkinoiden dynaaminen toiminta päätöksenteon selkärangaksi. Tämä on demokraattisesti valittavan eduskunnan vastuulla ja toivottavasti sen ydintehtävä. Voidaanko tähän työhön ottaa mukaan työntekijä, työnantaja ja yrittäjäjärjestöt riippuu siitä, ovatko ne valmiita perustamaan toimintansa työllisyyden parantamiseen kapean edunvalvonnan sijaan. 

Olen valmis edistämään kaikkia keinoja, joilla työnhakijat saavat töitä ja yritysten perustaminen on entistä helpompaa ja kannustavampaa. Uskon suomalaisten ja hämäläisten tahtoon tehdä töitä ja yrittää. Vaaliuurnilla päätetään jakopolitiikan ja työllisyyden välillä. Mikä on sinun tahtosi? Minun tavoitteeni on – Tekevälle töitä!  

Marko Ahtiainen
eduskuntavaaliehdokas 2019 (Kok)
Janakkala, Häme 

]]>
5 http://markoahtiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262558-tyollisyys-kansalliseksi-karkiteemaksi#comments Ammattiyhdistysliike Eduskunta hallitus Työllisyys Yrittäjyys Mon, 15 Oct 2018 10:52:03 +0000 Marko Ahtiainen http://markoahtiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262558-tyollisyys-kansalliseksi-karkiteemaksi
Sitkeästi kivisellä tiellä http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261610-sitkeasti-kivisella-tiella <p>Syyskuinen Maatilan Pellervo kertoili Virpi Adamssonin jutussa pottufarmarista. Tätä kautta voipi löytyä joku kiinnostunut, joka ei kuulu Maatilan Pellervon lukijoihin :)</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Heikki Penttilä tunnetaan sosiaalisessa mediassa Pottufarmarina. Nimestä huolimatta aitoolaisisäntä ei enää viljele omia peltojaan. Päätyönä on nykyään perunan jalostaminen rieskaksi. Hyvin käynnistynyttä rieskatuotantoa uhkaa nyt lopettaminen.</p> <p>Viimeiset kuusi vuotta Heikki Penttilä on paiskinut töitä perunan tuotteistamiseksi. Hän onkin onnistunut nostamaan perunarieskansa menekkiä samaan aikaan, kun muu leipomoteollisuus on tullut alas. Miehen missiona on saada maaseudulla jalostettava lähiruoka sellaiseen asemaan, että sitä kannattaa syödä, koska se on huippua ja antaa ruokaelämyksiä. Eikä vain sen takia, että tuetaan yrittäjiä. Haastattelen Penttilää pakettiauton etupenkillä. Lähden mukaan kierrokselle viemään rieskoja lähiseudun kohteisiin ja lopuksi hakemaan uutta perunakuormaa. Mies tuntuu tekevän töitä enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. Jostain onkin pitänyt karsia. Ja se jokin on maanviljely. &rdquo;Elintarvikejalostus vaatii niin paljon työtä, että perunanviljely piti hoitaa yöllä. Toisaalta perunan vienti oli tyrehtynyt melkein kokonaan ja Suomen markkinat olivat täynnä. Oli helppo luopua nollakatteisesta viljelystä leipomotoiminnan hyväksi.&rdquo;</p> <p>Vaikka omien maiden viljelystä on luovuttu, Penttilä ei osaa kutsua itseään muuksi kuin maanviljelijäksi. Maaseutuyrittäjän titteli tuntuu vieraalta. Somessa mekastaja Heikki Penttilään on vaikea olla törmäämättä somessa. Alunperin hän lähti sosiaaliseen mediaan nostaakseen esille omia tuotteita. Julkisen keskustelun herättäminen on siellä kuitenkin helpompaa kuin markkinointi. &rdquo;Asiakas tekee ostopäätöksen leipähyllyllä, eikä some ylety sinne asti. Pidän sitä silti äärettömän tärkeänä väylänä keskustella virkamiesten ja kaupan ihmisten kanssa.&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Some on hänelle työväline, jossa voi nostaa esille pienten tuottajien kipukohtia. Tärkeää ei ole oma bisnes, vaan se, että pienestä tuotannosta syntyisi hyväksyttävä osa elintarvikeketjua. Varsinkin Twitterissä hän pitää meteliä pienjalostajien ahdingosta. &rdquo;Twitterin kautta pystyy vaikuttamaan ja kommunikoimaan sellaisten johtajien kanssa, joihin muuten ei saisi yhteyttä. &rdquo; Poliittinen johto on Penttilän mukaan herännyt maaseudun tilaan jälkijunassa, valot ovat jo sammuneet ja kohta viedään sähköjohdotkin. Vuorineuvos Reijo Karhinen pistettiin miehen mielestä liian myöhään työryhmineen miettimään, miten maatalouden kannattavuus saadaan kuntoon. Pottufarmari pitää Karhisen ajatuksesta olla keräämättä leipääntynyttä työryhmää ja sen sijaan suoda kaikille toimijoille mahdollisuus antaa palautetta. Oikeastaan miehet toimivat samalla tontilla.</p> <p>&rdquo;Karhisen tehtävä on nostaa koko suomalaisen maatalouden kannattavuutta. Minä mietin vain meidän pientuottajien asioita.&rdquo;</p> <p>Unelma musertui</p> <p>Heikki Penttilä löysi 1980-luvulla Keski-Eurooppaa kiertäessään unelmansa. Hän näki mitä kaikkea maaseudulla voi tehdä. Maatiloilla kasvatettiin laajasti erilaisia tuotteita myyntiin ja omaan käyttöön. Joka kylässä tuntui olevan oma panimo, teurastaja, mylly, leipomo, viinitiloja ja juustoloita.</p> <p>&rdquo;Ajattelin, että niin minäkin tahdon elää ja toimia. Haluan tuottaa omat raaka-aineeni ja jalostaa ne elintarvikkeiksi ihmisille, kaupoille ja ravintoloille, jotka tunnen ja joiden asiakkaat tuntevat minut. Luulin, että se onnistuisi, kun liityimme EU:hun, mutta niin ei käynytkään.&rdquo;</p> <p>Heikki Penttilä oli 24-vuotias ottaessan isännyyden vuonna 1990. Isä Eero Kustaa Penttilä oli keskittynyt jalostussikalan pitämiseen. Sioista oli pojan ottaessa ohjat jo luovuttu. Astmaatikkona nuoresta isännästä ei olisi ollut niitä pitämään. Sijainti keskellä kylää vaikutti myös päätökseen.</p> <p>Ensimmäisiä aikoja isäntänä leimasi lamavuodet. Penttilä päätti jatkaa isänsä aloittamaa perunanviljelyä ja äitinsä harrastamaa lampaankasvatusta.</p> <p>Siemenperunan viljely loppui lyhyeen teollisuuden keskittyessä. Lammaskasvatuskin kävi tuottamattomaksi Suomen liittyessä EU:hun. Teurastamot halusivat marginaalisen tuotteen pois valikoimasta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&rdquo;Silloin tein yhden elämäni suurimmista virheistä. Perustin pienteurastamon, ja tein lihatuotteita omista ja lähialueen lampaista lähiseudun tarpeisiin. Tuosta ajasta päällimmäisenä mieleen on jäänyt ankara elintarvikevalvonta. Tuntui, että tuotamme myrkkyä ja ihmisille vaarallista tuotetta.&rdquo;</p> <p>Huhtikuussa vuonna 2006 yhdeltä emälampaalta tehtiin scrapie-löydös, ja Evira määräsi eläinaineksen tuhottavaksi. Penttilän tilalta vietiin eläintalous ja samalla tuhoutui lihanjalostuksen elinkeino. Unelma musertui.</p> <p>Ensin Penttilä eli siinä luulossa, että eläimet hävitetään, paikat siivotaan, vahinko korvataan ja elämä jatkuu. Näin ei ollut. Julkisella vallalla ei ollut rahoja korvata yrittäjälle massiivisen toimenpiteen vahinkoja. Sen tehtävä oli suoritettu, kun eläimet oli hävitetty.</p> <p>Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ei auttanut. Penttilä maksaa tänä päivänäkin lammastuotannon tuhoutumisesta jääneitä vastuita. Vahingot olivat satoja tuhansia euroja.</p> <p>&rdquo;Lamaannuin täysin. Muutama vuosi meni mielialalääkkeitä syödessä ja tietokonepeli Tetristä pelatessa. Minulta vietiin käytännössä sillä kohtaa elämä.&rdquo;</p> <p>Perunarieskasta pelastaja</p> <p>Vuonna 2012 Heikki Penttilä alkoi uudelleen jalostaa elintarvikkeita pihapiirin tyhjilleen jääneissä tiloissa. Hän ei löytänyt yritystä vuokralaiseksi tai jolle tehdä alihankintaa ja perusti oman tuotemerkin ja tuotannon. Raaka-aineeksi valikoitui vanha tuttu peruna.</p> <p>Pirkanmaan Osuuskaupan ansiosta perunan tuotteistaminen alkoi suotuisissa merkeissä. Ilman sitä se olisi jäänyt harjoitukseksi. Asiaa auttoi, että SOK:n pääjohtaja oli niihin aikoihin nostanut lähiruoan yhdeksi teemaksi.</p> <p>&rdquo;Jenni Keskinen oli tuore valikoimapäällikkö ja yhdessä hänen kanssaan mietimme, mitä kokeillaan ja missä. Sain kokeilla kolmisenkymmentä tuotetta Tampereen seudun Prismoissa ja sen avulla perunarieskasta löytyi se syömähammas. Ilman Jenniä olisin jo trukkikuskina.&rdquo; 2014 tuotanto keskittyi rieskan valmistukseen, kun jakeluyhteistyökumppaniksi tuli Leivon Leipomo. Aitoosta lähtee perunarieskaa Pirkanmaalle, Porin ja Hämeenlinnan seudulle yli 100 kauppaan. Jakelu Leivon Leipomon logistiikan kautta on mahdollistanut keskittymisen ja kasvun.</p> <p>&rdquo;Leivon Leipomo myy myös meidän rieskaa Uudellamaalla omalla GTIN-koodilla, eli olen ikään kuin oman tuotteeni alihankkija.&rdquo;</p> <p>Heikki Penttilä näkee edelleen punaista Eviraa ajatellessaan. Taho, joka hänen kokemustensa mukaan teki pitkään kaikkensa kampittaakseen maaseutuyrittäjyyttä, esiintyy nyt sen sparraajana. &rdquo;Kukaan ei ole siellä nostanut kättä ylös ja sanonut: Hei, me ollaan tehty väärin. Minusta Evira ei ole uskottava ennen kuin näin on toimittu.&rdquo; Penttilän some-seuraajat tietävät, että viranomaisten erilaiset hankkeet saavat mieheltä pyyhkeitä mennen tullen. Hänen mielestään hankkeiden somesivujen tykkääjät koostuvat hallinnon, neuvonnan ja edunvalvonnan kellokkaista, eivätkä ne näy tavallisille ihmisille. Hanketoiminta on leipääntynyttä ja intohimotonta.</p> <p>&rdquo;Maaseudun markkinointia tehdään täysin amatöörivoimin. Hankkeet tarttuvat herkästi pienen pieniin marginaali-ilmiöihin. Villi- ja vegaaniruoasta toitotetaan suurella volyymillä, vaikka vegaanit eivät edusta edes prosenttia väestöstä. Samalla tavalla on hyönteisiä nostettu otsikoihin.&rdquo;</p> <p>Penttilä luettelee pitkän listan julkisia toimijoita, joiden ei koe tehneen kyllin pienten maaseudun yrittäjien puolesta. Sillä vilisevät Sitra, ELO-säätiö, ELY ja AVI, Pro Agria; oikeastaan kaikki maaseudun toimijat.</p> <p>Isojen instituutioiden lisäksi hän nostaa esille monet maaseudun kehittämishankkeet. Organisaatioissa pyörii ihmisiä kuukausipalkalla muka kehittämässä maaseudun elinvoimaisuutta. Samaan aikaan Pottufarmarin kaltaiset pienet yrittäjät kituvat tykönään saman ongelman parissa. &rdquo;Tämä yhteiskunta ei ole pätkääkään kiinnostunut meidän hyvinvoinnistamma tai tuotteistamme. Meidät on jätetty täysin yksin. Koen sen tällä hetkellä kovin konkreettisesti ja tunnen tilanteen jo 12 vuoden takaa. Tiedän, mistä puhun.&rdquo; Penttilä ei ymmärrä miksi MTK ja Maa- ja metsätalousministeriö haluavat olla talkoilla tekemässä markkinointia sellaisille toimijoille kuin Valio ja Atria, joilla on valtavat markkinointibudjetit.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&rdquo;Meillä pienillä ei ole rahaa eikä henkilöresursseja markkinointiin. Meidän tuotteistamme kuitenkin syntyy käsitys suomalaisesta ruokakulttuurista, jos sellainen on syntyäkseen. Se pitäisi tajuta teollisuudessa, hallinnossa ja etujärjestöissä win-win-tilanteeksi eikä kilpailuksi.&rdquo;</p> <p>Penttilä sanoo, että lähiruoaksi mielletään nyt vain herneet ja mansikat. Pienillä tuottajilla ei ole minkäänlaista statusta tai brändiä, josta kuluttaja voisi tunnistaa ne.</p> <p>Peltoja myyty</p> <p>Peltoja oli Heikki Penttilän isännyyden alussa 35 hehtaaria. Parhaimmillaan hän viljeli omilla ja vuokratuilla mailla perunaa 60 hehtaarilla, mutta nyt omat pellot ovat vuokralla ja osan on joutunut&nbsp;myymään.</p> <p>Kirjoissa on nyt reilu 20 hehtaaria. Ne ovat luomuheinällä, jonka korjaa naapurin emolehmäkarjan kasvattaja.</p> <p>Penttilä ei aio enää ryhtyä itse kasvattamaan perunaa pelloillaan, vaikka siihen olisi tällä hetkelläkin mahdollisuus. Jos rieskatuotanto lähtee vetämään, mies voi lähteä ulkomaille perunanviljelijäksi ja rieskan tuottajaksi. &rdquo;Pääsisin Venäjälle kasvattamaan perunoita Moskovan ja Pietarin markkinoille. Se on yksi mahdollisuus, josta käyn keskusteluja. Omalla riskillä ja Suomessa en tule kasvattamaan lampaita, enkä viljelemään perunaa enää koskaan. Mikään ei voi muuttua niin paljon, että siihen lähtisin.&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Realistisimmat tulevaisuuden haaveet löytyvät matkailupuolelta. Penttilä rakensi Etelä-Karjalaan perintötonteille mökkejä venäläisturismia ajatellen juuri ennen Pietarin kysynnän romahtamista EU:n Venäjän vastaisten vientipakotteiden takia. Nyt matkailumarkkinoilla on tapahtunut elpymistä. &rdquo;Uskon matkailijoiden paluuseen ja uhraan tällä hetkellä saman verran ajatusta matkailuun kuin rieskatuotantoon. Minulla on silläkin puolella laajentumisajatuksia, mutta ensin pitäisi saada ykköstuote isompaan tietoisuuteen.&rdquo;</p> <p>Pottufarmari naurahtaa päälle. Suunnitelmia pitää olla paljon, silloin voi yksi prosentti jopa toteutua.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Hanskat naulaan?</p> <p>Maaseudun pienten tuottajien ongelmana on Penttilän mukaan, että niillä ei ole kanavaa tulla tunnetuksi markkinoilla.</p> <p>&rdquo;Meillä on järjestään yhteinen piirre. Kaikilta puuttuu se juttu, kimmoke, jolla saisi tuotannon nousemaan tietyn rajan yli. Meilläkin seinät antaisivat myöden 2&ndash;3 kertaa isompaan volyymiin.&rdquo;</p> <p>Tähän asiaan aitoolaisisäntä kertoo viimeiset puoli vuotta paneutuneensa &ndash; miten tuotteet saadaan kiinnostamaan suurta yleisöä. Hän lähti työstämään ongelmaa muun muassa Kasvu Openiin osallistumalla.</p> <p>&rdquo;Tällä hetkellä suunnittelen oman verkoston parhaiden yrittäjien kanssa sellaisen ryhmän perustamisesta, joka oikeasti tekisi meistä tunnettuja. Julkiset hankkeet ja tahot eivät ole siihen pystyneet.&rdquo; Kolmisen vuotta sitten Penttilä päätti, että viisinkertaistaa liikevaihdon kolmessa vuodessa tai sitten edessä on muita ratkaisuja. Loppu näyttäisi olevan edessä, koska tavoitteesta ollaan pahasti jäljessä. Pottufarmarin ensimmäisen vuosipuolikkaan laskutus oli 0,4 prosenttia pienempi kuin vertailujaksolla viime vuonna.</p> <p>Tilalla on edelleen lammastalouden alasajosta tulleita vastuita kannettavanaan, joten korvaavaa tekemistä pitäisi löytyä perunarieskan tilalle. Jouluun asti mies aikoo sinnitellä, mutta sitten on vakaa aikomus ryhtyä muihin hommiin, ellei rieskan menekki nouse.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&rdquo;Rajansa silläkin, kuinka kireällä ihminen voi itseään pitää. Olen saanut niin lujaa turpiin niin monta kertaa, että on ihme kun ydinperhe on yhä kasassa ja sama y-tunnus käytössä. Edelleen minulla on silti se näkemys, että ojasta noustaan. Meinaan olla ainakin 20 vuotta vielä yrittäjänä jos&nbsp;henkeä piisaa, mutta millä alalla, sitä en vielä osaa sanoa.&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Heikki Penttilä (51)</p> <p>&nbsp;</p> <p>* suvun viides isäntä Penttilän tilalla Aitoossa</p> <p>* käynyt Ahlmanin maatalousopiston yo-linjan sekä Hämeenlinnan lihateollisuusopiston elintarvikepuolen peruslinjan</p> <p>* armeijassa taloushuoltoupseeri</p> <p>* vuodesta 1999 Rôtisseursin harrastajajäsen, ammattilaiskäädyt vuonna 2013</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syyskuinen Maatilan Pellervo kertoili Virpi Adamssonin jutussa pottufarmarista. Tätä kautta voipi löytyä joku kiinnostunut, joka ei kuulu Maatilan Pellervon lukijoihin :)

 

 

Heikki Penttilä tunnetaan sosiaalisessa mediassa Pottufarmarina. Nimestä huolimatta aitoolaisisäntä ei enää viljele omia peltojaan. Päätyönä on nykyään perunan jalostaminen rieskaksi. Hyvin käynnistynyttä rieskatuotantoa uhkaa nyt lopettaminen.

Viimeiset kuusi vuotta Heikki Penttilä on paiskinut töitä perunan tuotteistamiseksi. Hän onkin onnistunut nostamaan perunarieskansa menekkiä samaan aikaan, kun muu leipomoteollisuus on tullut alas. Miehen missiona on saada maaseudulla jalostettava lähiruoka sellaiseen asemaan, että sitä kannattaa syödä, koska se on huippua ja antaa ruokaelämyksiä. Eikä vain sen takia, että tuetaan yrittäjiä. Haastattelen Penttilää pakettiauton etupenkillä. Lähden mukaan kierrokselle viemään rieskoja lähiseudun kohteisiin ja lopuksi hakemaan uutta perunakuormaa. Mies tuntuu tekevän töitä enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. Jostain onkin pitänyt karsia. Ja se jokin on maanviljely. ”Elintarvikejalostus vaatii niin paljon työtä, että perunanviljely piti hoitaa yöllä. Toisaalta perunan vienti oli tyrehtynyt melkein kokonaan ja Suomen markkinat olivat täynnä. Oli helppo luopua nollakatteisesta viljelystä leipomotoiminnan hyväksi.”

Vaikka omien maiden viljelystä on luovuttu, Penttilä ei osaa kutsua itseään muuksi kuin maanviljelijäksi. Maaseutuyrittäjän titteli tuntuu vieraalta. Somessa mekastaja Heikki Penttilään on vaikea olla törmäämättä somessa. Alunperin hän lähti sosiaaliseen mediaan nostaakseen esille omia tuotteita. Julkisen keskustelun herättäminen on siellä kuitenkin helpompaa kuin markkinointi. ”Asiakas tekee ostopäätöksen leipähyllyllä, eikä some ylety sinne asti. Pidän sitä silti äärettömän tärkeänä väylänä keskustella virkamiesten ja kaupan ihmisten kanssa.”

 

Some on hänelle työväline, jossa voi nostaa esille pienten tuottajien kipukohtia. Tärkeää ei ole oma bisnes, vaan se, että pienestä tuotannosta syntyisi hyväksyttävä osa elintarvikeketjua. Varsinkin Twitterissä hän pitää meteliä pienjalostajien ahdingosta. ”Twitterin kautta pystyy vaikuttamaan ja kommunikoimaan sellaisten johtajien kanssa, joihin muuten ei saisi yhteyttä. ” Poliittinen johto on Penttilän mukaan herännyt maaseudun tilaan jälkijunassa, valot ovat jo sammuneet ja kohta viedään sähköjohdotkin. Vuorineuvos Reijo Karhinen pistettiin miehen mielestä liian myöhään työryhmineen miettimään, miten maatalouden kannattavuus saadaan kuntoon. Pottufarmari pitää Karhisen ajatuksesta olla keräämättä leipääntynyttä työryhmää ja sen sijaan suoda kaikille toimijoille mahdollisuus antaa palautetta. Oikeastaan miehet toimivat samalla tontilla.

”Karhisen tehtävä on nostaa koko suomalaisen maatalouden kannattavuutta. Minä mietin vain meidän pientuottajien asioita.”

Unelma musertui

Heikki Penttilä löysi 1980-luvulla Keski-Eurooppaa kiertäessään unelmansa. Hän näki mitä kaikkea maaseudulla voi tehdä. Maatiloilla kasvatettiin laajasti erilaisia tuotteita myyntiin ja omaan käyttöön. Joka kylässä tuntui olevan oma panimo, teurastaja, mylly, leipomo, viinitiloja ja juustoloita.

”Ajattelin, että niin minäkin tahdon elää ja toimia. Haluan tuottaa omat raaka-aineeni ja jalostaa ne elintarvikkeiksi ihmisille, kaupoille ja ravintoloille, jotka tunnen ja joiden asiakkaat tuntevat minut. Luulin, että se onnistuisi, kun liityimme EU:hun, mutta niin ei käynytkään.”

Heikki Penttilä oli 24-vuotias ottaessan isännyyden vuonna 1990. Isä Eero Kustaa Penttilä oli keskittynyt jalostussikalan pitämiseen. Sioista oli pojan ottaessa ohjat jo luovuttu. Astmaatikkona nuoresta isännästä ei olisi ollut niitä pitämään. Sijainti keskellä kylää vaikutti myös päätökseen.

Ensimmäisiä aikoja isäntänä leimasi lamavuodet. Penttilä päätti jatkaa isänsä aloittamaa perunanviljelyä ja äitinsä harrastamaa lampaankasvatusta.

Siemenperunan viljely loppui lyhyeen teollisuuden keskittyessä. Lammaskasvatuskin kävi tuottamattomaksi Suomen liittyessä EU:hun. Teurastamot halusivat marginaalisen tuotteen pois valikoimasta.

 

”Silloin tein yhden elämäni suurimmista virheistä. Perustin pienteurastamon, ja tein lihatuotteita omista ja lähialueen lampaista lähiseudun tarpeisiin. Tuosta ajasta päällimmäisenä mieleen on jäänyt ankara elintarvikevalvonta. Tuntui, että tuotamme myrkkyä ja ihmisille vaarallista tuotetta.”

Huhtikuussa vuonna 2006 yhdeltä emälampaalta tehtiin scrapie-löydös, ja Evira määräsi eläinaineksen tuhottavaksi. Penttilän tilalta vietiin eläintalous ja samalla tuhoutui lihanjalostuksen elinkeino. Unelma musertui.

Ensin Penttilä eli siinä luulossa, että eläimet hävitetään, paikat siivotaan, vahinko korvataan ja elämä jatkuu. Näin ei ollut. Julkisella vallalla ei ollut rahoja korvata yrittäjälle massiivisen toimenpiteen vahinkoja. Sen tehtävä oli suoritettu, kun eläimet oli hävitetty.

Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ei auttanut. Penttilä maksaa tänä päivänäkin lammastuotannon tuhoutumisesta jääneitä vastuita. Vahingot olivat satoja tuhansia euroja.

”Lamaannuin täysin. Muutama vuosi meni mielialalääkkeitä syödessä ja tietokonepeli Tetristä pelatessa. Minulta vietiin käytännössä sillä kohtaa elämä.”

Perunarieskasta pelastaja

Vuonna 2012 Heikki Penttilä alkoi uudelleen jalostaa elintarvikkeita pihapiirin tyhjilleen jääneissä tiloissa. Hän ei löytänyt yritystä vuokralaiseksi tai jolle tehdä alihankintaa ja perusti oman tuotemerkin ja tuotannon. Raaka-aineeksi valikoitui vanha tuttu peruna.

Pirkanmaan Osuuskaupan ansiosta perunan tuotteistaminen alkoi suotuisissa merkeissä. Ilman sitä se olisi jäänyt harjoitukseksi. Asiaa auttoi, että SOK:n pääjohtaja oli niihin aikoihin nostanut lähiruoan yhdeksi teemaksi.

”Jenni Keskinen oli tuore valikoimapäällikkö ja yhdessä hänen kanssaan mietimme, mitä kokeillaan ja missä. Sain kokeilla kolmisenkymmentä tuotetta Tampereen seudun Prismoissa ja sen avulla perunarieskasta löytyi se syömähammas. Ilman Jenniä olisin jo trukkikuskina.” 2014 tuotanto keskittyi rieskan valmistukseen, kun jakeluyhteistyökumppaniksi tuli Leivon Leipomo. Aitoosta lähtee perunarieskaa Pirkanmaalle, Porin ja Hämeenlinnan seudulle yli 100 kauppaan. Jakelu Leivon Leipomon logistiikan kautta on mahdollistanut keskittymisen ja kasvun.

”Leivon Leipomo myy myös meidän rieskaa Uudellamaalla omalla GTIN-koodilla, eli olen ikään kuin oman tuotteeni alihankkija.”

Heikki Penttilä näkee edelleen punaista Eviraa ajatellessaan. Taho, joka hänen kokemustensa mukaan teki pitkään kaikkensa kampittaakseen maaseutuyrittäjyyttä, esiintyy nyt sen sparraajana. ”Kukaan ei ole siellä nostanut kättä ylös ja sanonut: Hei, me ollaan tehty väärin. Minusta Evira ei ole uskottava ennen kuin näin on toimittu.” Penttilän some-seuraajat tietävät, että viranomaisten erilaiset hankkeet saavat mieheltä pyyhkeitä mennen tullen. Hänen mielestään hankkeiden somesivujen tykkääjät koostuvat hallinnon, neuvonnan ja edunvalvonnan kellokkaista, eivätkä ne näy tavallisille ihmisille. Hanketoiminta on leipääntynyttä ja intohimotonta.

”Maaseudun markkinointia tehdään täysin amatöörivoimin. Hankkeet tarttuvat herkästi pienen pieniin marginaali-ilmiöihin. Villi- ja vegaaniruoasta toitotetaan suurella volyymillä, vaikka vegaanit eivät edusta edes prosenttia väestöstä. Samalla tavalla on hyönteisiä nostettu otsikoihin.”

Penttilä luettelee pitkän listan julkisia toimijoita, joiden ei koe tehneen kyllin pienten maaseudun yrittäjien puolesta. Sillä vilisevät Sitra, ELO-säätiö, ELY ja AVI, Pro Agria; oikeastaan kaikki maaseudun toimijat.

Isojen instituutioiden lisäksi hän nostaa esille monet maaseudun kehittämishankkeet. Organisaatioissa pyörii ihmisiä kuukausipalkalla muka kehittämässä maaseudun elinvoimaisuutta. Samaan aikaan Pottufarmarin kaltaiset pienet yrittäjät kituvat tykönään saman ongelman parissa. ”Tämä yhteiskunta ei ole pätkääkään kiinnostunut meidän hyvinvoinnistamma tai tuotteistamme. Meidät on jätetty täysin yksin. Koen sen tällä hetkellä kovin konkreettisesti ja tunnen tilanteen jo 12 vuoden takaa. Tiedän, mistä puhun.” Penttilä ei ymmärrä miksi MTK ja Maa- ja metsätalousministeriö haluavat olla talkoilla tekemässä markkinointia sellaisille toimijoille kuin Valio ja Atria, joilla on valtavat markkinointibudjetit.

 

”Meillä pienillä ei ole rahaa eikä henkilöresursseja markkinointiin. Meidän tuotteistamme kuitenkin syntyy käsitys suomalaisesta ruokakulttuurista, jos sellainen on syntyäkseen. Se pitäisi tajuta teollisuudessa, hallinnossa ja etujärjestöissä win-win-tilanteeksi eikä kilpailuksi.”

Penttilä sanoo, että lähiruoaksi mielletään nyt vain herneet ja mansikat. Pienillä tuottajilla ei ole minkäänlaista statusta tai brändiä, josta kuluttaja voisi tunnistaa ne.

Peltoja myyty

Peltoja oli Heikki Penttilän isännyyden alussa 35 hehtaaria. Parhaimmillaan hän viljeli omilla ja vuokratuilla mailla perunaa 60 hehtaarilla, mutta nyt omat pellot ovat vuokralla ja osan on joutunut myymään.

Kirjoissa on nyt reilu 20 hehtaaria. Ne ovat luomuheinällä, jonka korjaa naapurin emolehmäkarjan kasvattaja.

Penttilä ei aio enää ryhtyä itse kasvattamaan perunaa pelloillaan, vaikka siihen olisi tällä hetkelläkin mahdollisuus. Jos rieskatuotanto lähtee vetämään, mies voi lähteä ulkomaille perunanviljelijäksi ja rieskan tuottajaksi. ”Pääsisin Venäjälle kasvattamaan perunoita Moskovan ja Pietarin markkinoille. Se on yksi mahdollisuus, josta käyn keskusteluja. Omalla riskillä ja Suomessa en tule kasvattamaan lampaita, enkä viljelemään perunaa enää koskaan. Mikään ei voi muuttua niin paljon, että siihen lähtisin.”

 

Realistisimmat tulevaisuuden haaveet löytyvät matkailupuolelta. Penttilä rakensi Etelä-Karjalaan perintötonteille mökkejä venäläisturismia ajatellen juuri ennen Pietarin kysynnän romahtamista EU:n Venäjän vastaisten vientipakotteiden takia. Nyt matkailumarkkinoilla on tapahtunut elpymistä. ”Uskon matkailijoiden paluuseen ja uhraan tällä hetkellä saman verran ajatusta matkailuun kuin rieskatuotantoon. Minulla on silläkin puolella laajentumisajatuksia, mutta ensin pitäisi saada ykköstuote isompaan tietoisuuteen.”

Pottufarmari naurahtaa päälle. Suunnitelmia pitää olla paljon, silloin voi yksi prosentti jopa toteutua.

 

Hanskat naulaan?

Maaseudun pienten tuottajien ongelmana on Penttilän mukaan, että niillä ei ole kanavaa tulla tunnetuksi markkinoilla.

”Meillä on järjestään yhteinen piirre. Kaikilta puuttuu se juttu, kimmoke, jolla saisi tuotannon nousemaan tietyn rajan yli. Meilläkin seinät antaisivat myöden 2–3 kertaa isompaan volyymiin.”

Tähän asiaan aitoolaisisäntä kertoo viimeiset puoli vuotta paneutuneensa – miten tuotteet saadaan kiinnostamaan suurta yleisöä. Hän lähti työstämään ongelmaa muun muassa Kasvu Openiin osallistumalla.

”Tällä hetkellä suunnittelen oman verkoston parhaiden yrittäjien kanssa sellaisen ryhmän perustamisesta, joka oikeasti tekisi meistä tunnettuja. Julkiset hankkeet ja tahot eivät ole siihen pystyneet.” Kolmisen vuotta sitten Penttilä päätti, että viisinkertaistaa liikevaihdon kolmessa vuodessa tai sitten edessä on muita ratkaisuja. Loppu näyttäisi olevan edessä, koska tavoitteesta ollaan pahasti jäljessä. Pottufarmarin ensimmäisen vuosipuolikkaan laskutus oli 0,4 prosenttia pienempi kuin vertailujaksolla viime vuonna.

Tilalla on edelleen lammastalouden alasajosta tulleita vastuita kannettavanaan, joten korvaavaa tekemistä pitäisi löytyä perunarieskan tilalle. Jouluun asti mies aikoo sinnitellä, mutta sitten on vakaa aikomus ryhtyä muihin hommiin, ellei rieskan menekki nouse.

 

”Rajansa silläkin, kuinka kireällä ihminen voi itseään pitää. Olen saanut niin lujaa turpiin niin monta kertaa, että on ihme kun ydinperhe on yhä kasassa ja sama y-tunnus käytössä. Edelleen minulla on silti se näkemys, että ojasta noustaan. Meinaan olla ainakin 20 vuotta vielä yrittäjänä jos henkeä piisaa, mutta millä alalla, sitä en vielä osaa sanoa.”

 

 

 

Heikki Penttilä (51)

 

* suvun viides isäntä Penttilän tilalla Aitoossa

* käynyt Ahlmanin maatalousopiston yo-linjan sekä Hämeenlinnan lihateollisuusopiston elintarvikepuolen peruslinjan

* armeijassa taloushuoltoupseeri

* vuodesta 1999 Rôtisseursin harrastajajäsen, ammattilaiskäädyt vuonna 2013

]]>
1 http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261610-sitkeasti-kivisella-tiella#comments Lähiruoka Maaseutu Yrittäjyys Wed, 26 Sep 2018 16:07:39 +0000 Heikki Penttilä http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261610-sitkeasti-kivisella-tiella
Velkaisen yrittäjän kiirastuli ja sen välttäminen http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261501-velkaisen-yrittajan-kiirastuli-ja-sen-valttaminen <p>Yksityishenkilöiden ja yrittäjien velkaongelman helpottamiseksi tulevaisuudessa on esitetty useita konkreettisia ehdotuksia (mm. Harri Jaskari täällä 23.9.). Itse kohtaan työssäni näitä velkaantumisen ongelmia pk-yritysten ja yrittäjien kanssa toimiessani. Vastaukseksi heille ei riitä, että muutoksia on tulossa, ehkä ja joskus tulevaisuudessa, kun tilanne on päällä ja yrittäjän kassa on tyhjä. Kirjoituksessa yritän antaa muutamia neuvoja yrittäjille. Yrittäjän, joka on tehnyt konkurssin ja menettänyt luottotietonsa tilanne on vielä heikompi kuin tavallisen ylivelkaantuneen kansalaisen, koska yrittäjä yleensä putoaa myös yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle ainakin joksikin aikaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Muutama konkreettinen ohje</strong></p><p>Tärkeimpinä ohjeina kuitenkin antaisin, että ennakoi tulevat tilanteet niin pitkälle kuin mahdollista ja kun alkaa näyttää huonolta, toimi heti. Älä jää yksin. Käytä apunasi vaikka toista vaikeuksista selvinnyttä yrittäjää. Häneltä yleensä saat neuvoja ja ohjeita, mistä kannattaa hakea apua. Lakimieheltä tai yrityksen tilintarkastajalta saat myös neuvoja. Niistä maksettava hinta on kuitenkin pieni verrattuna siihen riskiin ja uhkiin, joilta neuvoja noudattamalla voi välttyä.</p><p>Ennakoi tilanne ja mieti mitä tapahtuisi, jos yksi iso urakka menisi pieleen tai suurin asiakkaasi lopettaisi yhteistyön. Kuinka suuren tappion tämä aiheuttaisi ja kuinka siitä selvittäisiin. Tällaisia laskuharjoituksia kannattaisi tehdä muutaman kerran vuodessa. Yritysten toiminnassa on sisäänrakennettuna seuraava riski, investoinnit ja pääosa kuluista on kiinteitä, eli ne tehdään pitkän aikavälin tähtäimellä ja tulot pitää hankkia päivittäisellä toiminnalla. Tulot voivat vähentyä hyvinkin nopeasti, mutta sovitut kulut (palkat, vuokrasopimukset, koneiden osamaksut, leasing-sopimukset jne.) jatkavat kassan rasittamista vielä pitkään sen jälkeen, kun tuotot pienevät. Toinen helpolta kuulostava ohje on, että pidä riittävän suurta rahoitusvaraa yrityksessä. Tämä on helpommin sanottu, kuin tehty pk-yrityksessä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vapaaehtoinen velkojen järjestely ja saneeraustoimet</strong></p><p>Nykyään pankit sekä myös verottaja ja vakuutusyhtiöt suhtautuvat lähtökohtaisesti suopeasti erilaisiin maksujärjestelyihin ja maksujen lykkäyksiin, kun aloite niihin tulee yrittäjältä tai yritykseltä tilanteessa, jossa ei olla vielä ihan konkurssin partaalla. Näihin neuvotteluihin kannattaa valmistautua huolella ja tehdä suunnitelmat niistä konkreettisista ja taloudellisista toimenpiteistä, joihin yrityksen tervehdyttämiseksi ollaan ryhtymässä. Tämän lisäksi pitää esittää realistiset laskelmat, kuinka laskut ja velat saadaan maksettua. Tähän on saatavissa ulkopuolista apua ja suosittelen sen käyttämistä. Isommat tilitoimistot ja yritysten tilintarkastajat antavat kyllä apua laskelmien laatimisessa ja muutakin apua on saatavissa lakimiehiltä ja konsulteilta. Yrityksen tulee kuitenkin laatia myös ohjelma toimenpiteistä, joilla liiketoiminta saadaan kannattavaksi. Tämä tarkoittaa usein irtisanomisia, omaisuuden myymistä ja muiden kulujen karsimista sekä investointien lykkäämistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yrityssaneeraus</strong></p><p>Omaehtoinen järjestelyn epäonnistuessa tai vaihtoehtona sille on yrityssaneeraus. Yrityssaneeraus on usein myös viimeinen keino konkurssin välttämiseksi. Saneeraus on jatkamiskelpoisille yrityksille luotu menettely, jonka avulla voidaan päästä kriittisen vaiheen yli ja jatkaa toimintaa. Pitkistä vuokrasopimuksista on mahdollisuus päästä yrityssaneerauksessa irti ja saada suoja konkurssia vastaan siksi ajaksi, kun saneeraushakemus on vireillä ja jos yritys pääsee saneeraukseen myös siksi aikaa kuin saneerausohjelmaa noudatetaan.</p><p>Edellytyksenä yrityssaneerauksen aloittamiselle on maksukyvyttömyys tai sen uhka. Saneeraukseen ei pääse, jos arvioidaan, ettei yritys pysty maksamaan uusia velkojaan tai ettei sen liiketoimintaa voi saneerata kannattavaksi. Saneerauksessa yrityksen pitää olla jatkamiskelpoinen. Jos yrityksen liiketoimintaa ei voida saneerata kannattavaksi, on konkurssi todennäköinen vaihtoehto.</p><p>Saneerauksessa yrityksen toimintaa järjestellään uudelleen. Kannattamatonta toimintaa rajataan pois ja keskitytään kannattavaan toimintaan. Keskeistä yrityssaneerauksessa on velkojen läpikäyminen. Käräjäoikeus arvioi, riittävätkö velallisen varat saneerauskustannuksiin ennen kuin se tekee päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Velallisen pitää myös kyetä maksamaan menettelyn jälkeiset kustannukset eli velkoja ei saa tulla lisää. Yleensä velkoja joudutaan leikkaamaan ja jäljelle jääville veloille tehdään uusi maksuohjelma, jonka käräjäoikeus tiettyjen edellytysten täyttyessä vahvistaa. Yritys saa leikatut velkansa anteeksi, jos se kykenee hoitamaan saneerausohjelman loppuun sovittujen ehtojen mukaisesti.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Konkurssi</strong></p><p>Konkurssi tulee, kun rahat loppuvat, eikä luottoa saa enää mistään suunnasta. Yritys voi hakeutua itse konkurssiin tai odottaa, että verottaja, eläkevakuutusyhtiö tai joku rahoittaja hakee yrityksen konkurssiin. Saneeraushakemuksen voi tehdä myös tässä vaiheessa, mutta sen läpimenemisen todennäköisyys on sitä suurempi mitä aiemmin se tehdään.</p><p>Yrityksen konkurssi tarkoittaa yrittäjälle myös henkilökohtaisen talouden romahtamista, kun yleensä kaikki omaisuus on yrityksen lainojen vakuutena ja lisäksi on annettu myös henkilökohtaisia takauksia. Tämä saattaa monet yrittäjät kiusaukseen ennen konkurssia siirtää omaisuutta lähipiirilleen tai maksaa pois niitä velkoja, jossa henkilökohtainen omaisuus on vakuutena. Tätä en kuitenkaan suosittele. Konkurssipesä voi vaatia läheisille tehtyjä varojen siirtoja tai edullisia kauppoja tai muita järjestelyjä peräytymään, jos se on tehty kahden vuoden aikana ennen konkurssiin asettamista. Lahjojen osalta tämä aika on kolme vuotta.</p><p>Konkurssin uhatessa syntyy ehkä halua &rdquo;yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on&rdquo; siirtämällä omaisuutta velkojien ulottumattomiin alihintaisilla kaupoilla, palkan nostamisella, perusteettomien maksujen tekemisellä yhtiöstä jne., jolloin usein kyse on myös velallisen epärehellisyys &ndash;tyyppisistä rikoksista. Edelleen yhtiön ollessa taloudellisissa vaikeuksissa ja yhtiön ollessa kykenemätön maksamaan kaikkia velvoitteitaan, tapahtuu helposti niin, että maksetaan ne kulut, joilla saadaan pidettyä liiketoiminta pyörimässä eli alihankintalaskut, vuokrat, tavaraostot ja palkat, mutta sellaiset kulut, jotka eivät suoraan liity toimintaan, kuten palkan sivukulut, verot ym. jäävät maksamatta. Tällöin kysymys on tiettyjen velkojien suosimisesta toisten kustannuksella ja tämä toiminta voi tulla arviotavaksi esimerkiksi veropetoksena.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Summa summarum</strong></p><p>Itse olen 15 vuotta toiminut yrittäjänä ja lakimiehenä yli 20 vuotta palvellen pääasiallisesti pk-yrityksiä ja niiden omistajia 20 vuotta. Tällä kokemuksella totean yhteenvetona seuraavaa, että moni yrittäjä jää liian pitkäksi aikaa yksin painimaan ongelmien kanssa. &nbsp;Näiden kriisitilanteiden hankaluus on se, että juuri tällöin yhtiö tarvitsisi eniten asiantuntija-apua, mutta yhtiöillä ei ole resursseja niitä hankkia. Yleensä yrittäjät ovat myös optimisteja periaatteella &rdquo;kyllä se tästä oikenee&rdquo;, mikä helposti johtaa siihen, että toimenpiteisiin ryhdytään usein liian myöhään.</p><p>Moni sinänsä pelastettavissa oleva yhtiö olisi voitu pelastaa vapaaehtoisella- tai yrityssaneerauksella, mutta nämä menettelyt otetaan usein liian myöhään käyttöön, jos ollenkaan. Omien havaintojeni mukaan myös moni saneeraus epäonnistuu, koska se on aloitettu liian myöhään. Tämän takia on erinomaisen tärkeää pysyä hereillä yhtiön kulurakenteen kehityksestä suhteessa tuloihin ja kassavirtaan, jotta tarve säästöille havaitaan ennen tilanteen kriisiytymistä. Ongelman ratkaisu piilee yhtiön tilanteen jatkuvassa seurannassa, nopeassa reagoinnissa muutoksiin ja ennen kaikkea siinä, että tehdään päätöksiä ennen kuin on liian myöhäistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Jari Sotka</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksityishenkilöiden ja yrittäjien velkaongelman helpottamiseksi tulevaisuudessa on esitetty useita konkreettisia ehdotuksia (mm. Harri Jaskari täällä 23.9.). Itse kohtaan työssäni näitä velkaantumisen ongelmia pk-yritysten ja yrittäjien kanssa toimiessani. Vastaukseksi heille ei riitä, että muutoksia on tulossa, ehkä ja joskus tulevaisuudessa, kun tilanne on päällä ja yrittäjän kassa on tyhjä. Kirjoituksessa yritän antaa muutamia neuvoja yrittäjille. Yrittäjän, joka on tehnyt konkurssin ja menettänyt luottotietonsa tilanne on vielä heikompi kuin tavallisen ylivelkaantuneen kansalaisen, koska yrittäjä yleensä putoaa myös yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle ainakin joksikin aikaa.

 

Muutama konkreettinen ohje

Tärkeimpinä ohjeina kuitenkin antaisin, että ennakoi tulevat tilanteet niin pitkälle kuin mahdollista ja kun alkaa näyttää huonolta, toimi heti. Älä jää yksin. Käytä apunasi vaikka toista vaikeuksista selvinnyttä yrittäjää. Häneltä yleensä saat neuvoja ja ohjeita, mistä kannattaa hakea apua. Lakimieheltä tai yrityksen tilintarkastajalta saat myös neuvoja. Niistä maksettava hinta on kuitenkin pieni verrattuna siihen riskiin ja uhkiin, joilta neuvoja noudattamalla voi välttyä.

Ennakoi tilanne ja mieti mitä tapahtuisi, jos yksi iso urakka menisi pieleen tai suurin asiakkaasi lopettaisi yhteistyön. Kuinka suuren tappion tämä aiheuttaisi ja kuinka siitä selvittäisiin. Tällaisia laskuharjoituksia kannattaisi tehdä muutaman kerran vuodessa. Yritysten toiminnassa on sisäänrakennettuna seuraava riski, investoinnit ja pääosa kuluista on kiinteitä, eli ne tehdään pitkän aikavälin tähtäimellä ja tulot pitää hankkia päivittäisellä toiminnalla. Tulot voivat vähentyä hyvinkin nopeasti, mutta sovitut kulut (palkat, vuokrasopimukset, koneiden osamaksut, leasing-sopimukset jne.) jatkavat kassan rasittamista vielä pitkään sen jälkeen, kun tuotot pienevät. Toinen helpolta kuulostava ohje on, että pidä riittävän suurta rahoitusvaraa yrityksessä. Tämä on helpommin sanottu, kuin tehty pk-yrityksessä.

 

Vapaaehtoinen velkojen järjestely ja saneeraustoimet

Nykyään pankit sekä myös verottaja ja vakuutusyhtiöt suhtautuvat lähtökohtaisesti suopeasti erilaisiin maksujärjestelyihin ja maksujen lykkäyksiin, kun aloite niihin tulee yrittäjältä tai yritykseltä tilanteessa, jossa ei olla vielä ihan konkurssin partaalla. Näihin neuvotteluihin kannattaa valmistautua huolella ja tehdä suunnitelmat niistä konkreettisista ja taloudellisista toimenpiteistä, joihin yrityksen tervehdyttämiseksi ollaan ryhtymässä. Tämän lisäksi pitää esittää realistiset laskelmat, kuinka laskut ja velat saadaan maksettua. Tähän on saatavissa ulkopuolista apua ja suosittelen sen käyttämistä. Isommat tilitoimistot ja yritysten tilintarkastajat antavat kyllä apua laskelmien laatimisessa ja muutakin apua on saatavissa lakimiehiltä ja konsulteilta. Yrityksen tulee kuitenkin laatia myös ohjelma toimenpiteistä, joilla liiketoiminta saadaan kannattavaksi. Tämä tarkoittaa usein irtisanomisia, omaisuuden myymistä ja muiden kulujen karsimista sekä investointien lykkäämistä.

 

Yrityssaneeraus

Omaehtoinen järjestelyn epäonnistuessa tai vaihtoehtona sille on yrityssaneeraus. Yrityssaneeraus on usein myös viimeinen keino konkurssin välttämiseksi. Saneeraus on jatkamiskelpoisille yrityksille luotu menettely, jonka avulla voidaan päästä kriittisen vaiheen yli ja jatkaa toimintaa. Pitkistä vuokrasopimuksista on mahdollisuus päästä yrityssaneerauksessa irti ja saada suoja konkurssia vastaan siksi ajaksi, kun saneeraushakemus on vireillä ja jos yritys pääsee saneeraukseen myös siksi aikaa kuin saneerausohjelmaa noudatetaan.

Edellytyksenä yrityssaneerauksen aloittamiselle on maksukyvyttömyys tai sen uhka. Saneeraukseen ei pääse, jos arvioidaan, ettei yritys pysty maksamaan uusia velkojaan tai ettei sen liiketoimintaa voi saneerata kannattavaksi. Saneerauksessa yrityksen pitää olla jatkamiskelpoinen. Jos yrityksen liiketoimintaa ei voida saneerata kannattavaksi, on konkurssi todennäköinen vaihtoehto.

Saneerauksessa yrityksen toimintaa järjestellään uudelleen. Kannattamatonta toimintaa rajataan pois ja keskitytään kannattavaan toimintaan. Keskeistä yrityssaneerauksessa on velkojen läpikäyminen. Käräjäoikeus arvioi, riittävätkö velallisen varat saneerauskustannuksiin ennen kuin se tekee päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Velallisen pitää myös kyetä maksamaan menettelyn jälkeiset kustannukset eli velkoja ei saa tulla lisää. Yleensä velkoja joudutaan leikkaamaan ja jäljelle jääville veloille tehdään uusi maksuohjelma, jonka käräjäoikeus tiettyjen edellytysten täyttyessä vahvistaa. Yritys saa leikatut velkansa anteeksi, jos se kykenee hoitamaan saneerausohjelman loppuun sovittujen ehtojen mukaisesti.

 

Konkurssi

Konkurssi tulee, kun rahat loppuvat, eikä luottoa saa enää mistään suunnasta. Yritys voi hakeutua itse konkurssiin tai odottaa, että verottaja, eläkevakuutusyhtiö tai joku rahoittaja hakee yrityksen konkurssiin. Saneeraushakemuksen voi tehdä myös tässä vaiheessa, mutta sen läpimenemisen todennäköisyys on sitä suurempi mitä aiemmin se tehdään.

Yrityksen konkurssi tarkoittaa yrittäjälle myös henkilökohtaisen talouden romahtamista, kun yleensä kaikki omaisuus on yrityksen lainojen vakuutena ja lisäksi on annettu myös henkilökohtaisia takauksia. Tämä saattaa monet yrittäjät kiusaukseen ennen konkurssia siirtää omaisuutta lähipiirilleen tai maksaa pois niitä velkoja, jossa henkilökohtainen omaisuus on vakuutena. Tätä en kuitenkaan suosittele. Konkurssipesä voi vaatia läheisille tehtyjä varojen siirtoja tai edullisia kauppoja tai muita järjestelyjä peräytymään, jos se on tehty kahden vuoden aikana ennen konkurssiin asettamista. Lahjojen osalta tämä aika on kolme vuotta.

Konkurssin uhatessa syntyy ehkä halua ”yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on” siirtämällä omaisuutta velkojien ulottumattomiin alihintaisilla kaupoilla, palkan nostamisella, perusteettomien maksujen tekemisellä yhtiöstä jne., jolloin usein kyse on myös velallisen epärehellisyys –tyyppisistä rikoksista. Edelleen yhtiön ollessa taloudellisissa vaikeuksissa ja yhtiön ollessa kykenemätön maksamaan kaikkia velvoitteitaan, tapahtuu helposti niin, että maksetaan ne kulut, joilla saadaan pidettyä liiketoiminta pyörimässä eli alihankintalaskut, vuokrat, tavaraostot ja palkat, mutta sellaiset kulut, jotka eivät suoraan liity toimintaan, kuten palkan sivukulut, verot ym. jäävät maksamatta. Tällöin kysymys on tiettyjen velkojien suosimisesta toisten kustannuksella ja tämä toiminta voi tulla arviotavaksi esimerkiksi veropetoksena.

 

Summa summarum

Itse olen 15 vuotta toiminut yrittäjänä ja lakimiehenä yli 20 vuotta palvellen pääasiallisesti pk-yrityksiä ja niiden omistajia 20 vuotta. Tällä kokemuksella totean yhteenvetona seuraavaa, että moni yrittäjä jää liian pitkäksi aikaa yksin painimaan ongelmien kanssa.  Näiden kriisitilanteiden hankaluus on se, että juuri tällöin yhtiö tarvitsisi eniten asiantuntija-apua, mutta yhtiöillä ei ole resursseja niitä hankkia. Yleensä yrittäjät ovat myös optimisteja periaatteella ”kyllä se tästä oikenee”, mikä helposti johtaa siihen, että toimenpiteisiin ryhdytään usein liian myöhään.

Moni sinänsä pelastettavissa oleva yhtiö olisi voitu pelastaa vapaaehtoisella- tai yrityssaneerauksella, mutta nämä menettelyt otetaan usein liian myöhään käyttöön, jos ollenkaan. Omien havaintojeni mukaan myös moni saneeraus epäonnistuu, koska se on aloitettu liian myöhään. Tämän takia on erinomaisen tärkeää pysyä hereillä yhtiön kulurakenteen kehityksestä suhteessa tuloihin ja kassavirtaan, jotta tarve säästöille havaitaan ennen tilanteen kriisiytymistä. Ongelman ratkaisu piilee yhtiön tilanteen jatkuvassa seurannassa, nopeassa reagoinnissa muutoksiin ja ennen kaikkea siinä, että tehdään päätöksiä ennen kuin on liian myöhäistä.

 

Jari Sotka

]]>
0 http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261501-velkaisen-yrittajan-kiirastuli-ja-sen-valttaminen#comments Konkurssi Velkajärjestely Ylivelkaantuminen Yrittäjyys Yrityssaneeraus Tue, 25 Sep 2018 05:00:00 +0000 Jari Sotka http://jarisotka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261501-velkaisen-yrittajan-kiirastuli-ja-sen-valttaminen
Maakunnille myös vastuuta junaliikenteestä http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260957-maakunnille-myos-vastuuta-junaliikenteesta <p>Toimittaja Timo Riistaniemi käsitteli (11.9.) ansiokkaasti vanhan rautatiekaluston uusiokäyttömahdollisuuksia. Mainittujen Joensuu &ndash; Pieksämäki/ Nurmes -junavuorojen lisäksi uudistetut Sm-yksiköt tosin kelpaisivat mainiosti myös vaihdottomalle yhteydelle Joensuu &ndash; Oulu. Näin junien sähkötekniikkakin tulisi hyödynnetyksi.&nbsp;&nbsp;</p><p>Välin Oulu &ndash; Kontiomäki matkustajat ovat huvenneet. Matkoja tehtiin vuonna 2016 enää 100.000, kun viime aikojen huippuvuosina 2008 ja 2009 matkustajia oli 155.000. &nbsp;Vaihdoton yhteys Joensuu &ndash; Oulu yhdessä osittain Kontiomäellä vaihdollisiksi muuttuvien junavuorojen kanssa ei voi kehitystä ainakaan pahemmaksi muuttaa. Päinvastoin, tämä olisi selvä uusi avaus matkustajamäärien lisäämiseksi.&nbsp;&nbsp;</p><p>Riistaniemen kaipaama maakuntien sananvalta junayhteyksistä edellyttää toisaalta myös vastuuta. Siinä suhteessa ainakin meikäläisillä (ja todennäköisesti muillakin) maakuntaliitoilla on paljon parantamisen varaa. Yhteistyönä Kainuun liiton kanssa pari vuotta sitten valmistunut selvitys Joensuu &ndash; Kontiomäki -junayhteydestä on tästä mainio esimerkki.</p><p>Luonnollinen tarkastelukohde olisi ollut väli Joensuu &ndash; Oulu, jolloin elämälle vieras vaihtoehtoreitti Oulu &ndash; Helsinki &ndash; Joensuu &ndash; Vuokatti olisi ehkä jäänyt pohdiskelematta. Lisäksi &rdquo;koko lystin&rdquo; hinnaksi arvioidulla 56 miljoonalla eurolla kiskoille lienee saatavissa kultadubleepinnoitus. Mutta onko tämä todella tarpeen henkilöjunaliikenteen mahdollistamiseksi?</p><p>Jos junayhteyksiä selviteltäisiin vastuuta kantamalla ja järkeä käyttämällä, niistä saattaisi tulla todellisuutta entistä helpommin. Riistaniemen esitys vanhan kaluston uusiokäytöstä on mainio esimerkki järjen käytöstä.</p><p>Vielä kun löytyisi se vastuuta kantava junayhteyden toteuttava viranomaistaho.&nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>Kalevi Kämäräinen</p><p>Puheenjohtaja</p><p>Suomen Rautatiematkustajat ry.&nbsp;</p><p>Kirjoitus on julkaistu tänään Karjalaisessa ja se on palautetta toissapäiväiseen (maksumuurin takana olevaan) juttukokonaisuuteen <a href="https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/194155-nakokulma-miten-pohjois-karjalan-junayhteyksia-voisi-parantaa">Miten Pohjois-Karjalan junayhteyksiä voisi parantaa?</a> Alkuperäinen maakuntaliittojen henkilöjunaselvitystä koskeva kritiikkini, jossa myös mainitsen hybridikaluston käyttömahdollisuuden, on <a href="http://www.rautatiematkustajat.fi/Jns_Ol_sn_100_maakuntaliitot.pdf">luettavissa täällä</a>.</p><p>Liikenne- ja viestintäministeriö on sattumoisin <a href="https://www.lvm.fi/-/ministerio-pyytaa-alueiden-nakemyksia-junaliikenteen-kehittamisesta-982647">juuri eilen</a> pyytänyt <a href="https://www.lvm.fi/lvm-site62-mahti-portlet/download?did=278492">alueiden näkemyksiä</a> &nbsp;henkilöjunaliikenteen kehittämisestä. Vastausaikaa on 23.10.2018 asti.</p><p>Terveisin Kalevi Kämäräinen</p><p><a href="http://www.rautatiematkustajat.fi/">www.rautatiematkustajat.fi</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toimittaja Timo Riistaniemi käsitteli (11.9.) ansiokkaasti vanhan rautatiekaluston uusiokäyttömahdollisuuksia. Mainittujen Joensuu – Pieksämäki/ Nurmes -junavuorojen lisäksi uudistetut Sm-yksiköt tosin kelpaisivat mainiosti myös vaihdottomalle yhteydelle Joensuu – Oulu. Näin junien sähkötekniikkakin tulisi hyödynnetyksi.  

Välin Oulu – Kontiomäki matkustajat ovat huvenneet. Matkoja tehtiin vuonna 2016 enää 100.000, kun viime aikojen huippuvuosina 2008 ja 2009 matkustajia oli 155.000.  Vaihdoton yhteys Joensuu – Oulu yhdessä osittain Kontiomäellä vaihdollisiksi muuttuvien junavuorojen kanssa ei voi kehitystä ainakaan pahemmaksi muuttaa. Päinvastoin, tämä olisi selvä uusi avaus matkustajamäärien lisäämiseksi.  

Riistaniemen kaipaama maakuntien sananvalta junayhteyksistä edellyttää toisaalta myös vastuuta. Siinä suhteessa ainakin meikäläisillä (ja todennäköisesti muillakin) maakuntaliitoilla on paljon parantamisen varaa. Yhteistyönä Kainuun liiton kanssa pari vuotta sitten valmistunut selvitys Joensuu – Kontiomäki -junayhteydestä on tästä mainio esimerkki.

Luonnollinen tarkastelukohde olisi ollut väli Joensuu – Oulu, jolloin elämälle vieras vaihtoehtoreitti Oulu – Helsinki – Joensuu – Vuokatti olisi ehkä jäänyt pohdiskelematta. Lisäksi ”koko lystin” hinnaksi arvioidulla 56 miljoonalla eurolla kiskoille lienee saatavissa kultadubleepinnoitus. Mutta onko tämä todella tarpeen henkilöjunaliikenteen mahdollistamiseksi?

Jos junayhteyksiä selviteltäisiin vastuuta kantamalla ja järkeä käyttämällä, niistä saattaisi tulla todellisuutta entistä helpommin. Riistaniemen esitys vanhan kaluston uusiokäytöstä on mainio esimerkki järjen käytöstä.

Vielä kun löytyisi se vastuuta kantava junayhteyden toteuttava viranomaistaho.      

Kalevi Kämäräinen

Puheenjohtaja

Suomen Rautatiematkustajat ry. 

Kirjoitus on julkaistu tänään Karjalaisessa ja se on palautetta toissapäiväiseen (maksumuurin takana olevaan) juttukokonaisuuteen Miten Pohjois-Karjalan junayhteyksiä voisi parantaa? Alkuperäinen maakuntaliittojen henkilöjunaselvitystä koskeva kritiikkini, jossa myös mainitsen hybridikaluston käyttömahdollisuuden, on luettavissa täällä.

Liikenne- ja viestintäministeriö on sattumoisin juuri eilen pyytänyt alueiden näkemyksiä  henkilöjunaliikenteen kehittämisestä. Vastausaikaa on 23.10.2018 asti.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

www.rautatiematkustajat.fi

 

]]>
0 http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260957-maakunnille-myos-vastuuta-junaliikenteesta#comments Henkilöjunaliikenne Maakuntahallinto Poliittinen kulttuuri Rautatiet Yrittäjyys Thu, 13 Sep 2018 19:38:30 +0000 Kalevi Kämäräinen http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260957-maakunnille-myos-vastuuta-junaliikenteesta
TYÖLLISTÄMISEN ROHKAISUPAKETTI http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260580-tyollistamisen-rohkaisupaketti <p>Tämän viikon ammattiyhdistysliikkeen uhkailut ja opposition muunnellut totuudet liittyen henkilöperusteiseen irtisanomiseen alle 20 henkilön työpaikoissa ovat saaneet minun sappeni kiehumaan. Imagokampanja on nimennyt hankkeen &rdquo;potkukampanjaksi pärstäkertoimen mukaan&rdquo;,</p><p>Eniten ärsyttää ne väitteet, jossa sanotaan, että mitään positiivisia työllisyysvaikutuksia hankkeella ei tule olemaan. Perusteluna on käytetty sekä Etlan että Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksia. Jopa Aamulehti kirjoitti (4.9.2018) pääkirjoituksen otsikolla &rdquo;Potkuilla ei tule töitä&rdquo;.</p><p>Kun oikein aletaan tutkimuksia selailla, saadaan kyllä monipuolisempia tutkimustuloksia. Kyllä, uudistus varmasti lisää myös irtisanomisia, mutta luoko se sittenkin enemmän uusia työpaikkoja? Nyt kun koko työ on muutoksessa, kannattaisiko Suomessakin olla sellainen malli, joka helpottaa riskinottoa ja siten uusien työpaikkojen syntymistä?</p><p>Työpaikat syntyvät kasvaville aloille ja kilpailukykyisiin yrityksiin. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa pienten yritysten irtisanomiskynnys on huomattavasti Suomea matalampi ja työllisyysaste korkeampi. Ei Suomi ole uudistuksen myötä menossa minnekään &rdquo;Villiin Länteen&rdquo;, vaan lähemmäksi vertailumaitamme.</p><p>Tuoreen ekonomistiparametrin tutkimustulosten mukaan irtisanomisen helpottaminen nostaisi huomattavasti tuottavuutta (vain 11% vastanneista ekonomisteista oli eri mieltä). Parempi tuottavuus nostaa luonnollisesti yritysten kilpailukykyä, joka taas innostaa kasvuun ja työllistämiseen. Jälleen yksi tutkimustulos uudistuksen ja uusien työpaikkojen puolesta.</p><p>Myös käytäntö puolustaa uudistusta. Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan 37% pienistä yrityksistä ilmoitti, että lain tultua voimaan he harkitsevat vakavasti uusien ihmisten rekrytointia. Toisaalta esimerkit oikeudesta todistivat, että perusteettomat sairauspoissaolot, ajokielto, työnantajan luottokortin luvaton käyttö ja asiakkaiden kanssa riitautuminen eivät riitä vielä irtisanomisperusteiksi. Kuka uskaltaa näiden päätösten jälkeen työllistää pienemmissä yrityksissä?</p><p>Hyvä työyhteisö on aina yhteispeliä. Kaikki me vuosikymmeniä työssä olleet tiedämme, että usein työyhteisössä on &rdquo;musta lammas&rdquo;. Joskus se on työnantaja tai työnjohtaja, joskus työntekijä. Jos työnantaja on aito kiusankappale, huhut leviävät nopeasti ja hyviä työntekijöitä on sen jälkeen yritykseen lähes mahdoton saada. Joskus työntekijän sopimaton käyttäytyminen pilaa koko työilmapiirin.</p><p>Kannattaa ennen huutamista myös tutkia, mitkä tekijät luovat edellytyksiä henkilöperusteiseen irtisanomiseen. Niitä ovat työntekijän työntekoedellytysten olennainen muuttuminen ja työntekijän velvoitteiden vakava rikkominen, esimerkiksi työn tekeminen huonosti tai ohjeiden vastainen ja jatkuva myöhästely. Perusteita arvioitaessa huomioidaan työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Ehkä hallituksen hanke pitäisikin nimetä &rdquo;työllistämisen rohkaisupaketiksi&rdquo;!</p><p>Harri Jaskari</p><p>kansanedustaja, KOK</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän viikon ammattiyhdistysliikkeen uhkailut ja opposition muunnellut totuudet liittyen henkilöperusteiseen irtisanomiseen alle 20 henkilön työpaikoissa ovat saaneet minun sappeni kiehumaan. Imagokampanja on nimennyt hankkeen ”potkukampanjaksi pärstäkertoimen mukaan”,

Eniten ärsyttää ne väitteet, jossa sanotaan, että mitään positiivisia työllisyysvaikutuksia hankkeella ei tule olemaan. Perusteluna on käytetty sekä Etlan että Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksia. Jopa Aamulehti kirjoitti (4.9.2018) pääkirjoituksen otsikolla ”Potkuilla ei tule töitä”.

Kun oikein aletaan tutkimuksia selailla, saadaan kyllä monipuolisempia tutkimustuloksia. Kyllä, uudistus varmasti lisää myös irtisanomisia, mutta luoko se sittenkin enemmän uusia työpaikkoja? Nyt kun koko työ on muutoksessa, kannattaisiko Suomessakin olla sellainen malli, joka helpottaa riskinottoa ja siten uusien työpaikkojen syntymistä?

Työpaikat syntyvät kasvaville aloille ja kilpailukykyisiin yrityksiin. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa pienten yritysten irtisanomiskynnys on huomattavasti Suomea matalampi ja työllisyysaste korkeampi. Ei Suomi ole uudistuksen myötä menossa minnekään ”Villiin Länteen”, vaan lähemmäksi vertailumaitamme.

Tuoreen ekonomistiparametrin tutkimustulosten mukaan irtisanomisen helpottaminen nostaisi huomattavasti tuottavuutta (vain 11% vastanneista ekonomisteista oli eri mieltä). Parempi tuottavuus nostaa luonnollisesti yritysten kilpailukykyä, joka taas innostaa kasvuun ja työllistämiseen. Jälleen yksi tutkimustulos uudistuksen ja uusien työpaikkojen puolesta.

Myös käytäntö puolustaa uudistusta. Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan 37% pienistä yrityksistä ilmoitti, että lain tultua voimaan he harkitsevat vakavasti uusien ihmisten rekrytointia. Toisaalta esimerkit oikeudesta todistivat, että perusteettomat sairauspoissaolot, ajokielto, työnantajan luottokortin luvaton käyttö ja asiakkaiden kanssa riitautuminen eivät riitä vielä irtisanomisperusteiksi. Kuka uskaltaa näiden päätösten jälkeen työllistää pienemmissä yrityksissä?

Hyvä työyhteisö on aina yhteispeliä. Kaikki me vuosikymmeniä työssä olleet tiedämme, että usein työyhteisössä on ”musta lammas”. Joskus se on työnantaja tai työnjohtaja, joskus työntekijä. Jos työnantaja on aito kiusankappale, huhut leviävät nopeasti ja hyviä työntekijöitä on sen jälkeen yritykseen lähes mahdoton saada. Joskus työntekijän sopimaton käyttäytyminen pilaa koko työilmapiirin.

Kannattaa ennen huutamista myös tutkia, mitkä tekijät luovat edellytyksiä henkilöperusteiseen irtisanomiseen. Niitä ovat työntekijän työntekoedellytysten olennainen muuttuminen ja työntekijän velvoitteiden vakava rikkominen, esimerkiksi työn tekeminen huonosti tai ohjeiden vastainen ja jatkuva myöhästely. Perusteita arvioitaessa huomioidaan työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Ehkä hallituksen hanke pitäisikin nimetä ”työllistämisen rohkaisupaketiksi”!

Harri Jaskari

kansanedustaja, KOK

]]>
10 http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260580-tyollistamisen-rohkaisupaketti#comments Henkilöperusteinen irtisanominen Työllisyys Yrittäjyys Fri, 07 Sep 2018 06:07:02 +0000 Harri Jaskari http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260580-tyollistamisen-rohkaisupaketti
Mitä olen oppinut yrittäjänä http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260492-mita-olen-oppinut-yrittajana <p>Tänään vietetään yrittäjän päivää. Itselläni tulee tänä syksynä täyteen jo 12 vuotta yrittäjänä. Ensimmäiset kahdeksan kuluivat markkinointiviestintäalan pienyrityksen ruorissa, viimeksi kuluneet neljä puolestaan yhden naisen konsulttiyrityksessä. Neljä vuotta sitten ryhdyin myös sijoittamaan startup-yrityksiin.</p><p>Olen monesti sanonut, että ensimmäinen firmani oli minulle tosielämän kauppakorkeakoulu, ja hallitustyö startupeissa puolestaan tosielämän MBA-tutkinto. Olen oppinut aivan huikean määrän asioita, ja aika monet niistä kantapään kautta.</p><p>Olen oppinut <strong>joustavuutta ja ongelmanratkaisua</strong>. Pienyrittäjyys on loistava tapa oppia eroon perfektionismista, jos sellaisia taipumuksia sattuu olemaan. Asioita voi suunnitella ja budjetoida vaikka kuinka, mutta aika pian huomaa, että mutkat matkassa ovat ominaisuus, ei bugi. Kyky olla hermostumatta, kun asiat menevät taas kerran pieleen, kyky keskittyä tilanteen ratkaisemiseen ja kyky muuttaa suunnitelmia lennosta kehittyvät näissä hommissa.</p><p>Olen oppinut <strong>neuvottelutaitoja</strong>. Viisas vaarini opetti minulle, että kannattaa aina miettiä useampi vaihtoehto, kun menee neuvotteluihin, niin on vahvoilla. Harvoin sitä nimittäin ihan sellaisenaan saa sitä, mitä haluaa. Itse olen oppinut, että itselleen pitää määritellä, mihin asti ja missä asioissa on valmis joustamaan, niin ei tule myyneeksi huonoilla ehdoilla. Olen oppinut myös sen (ehkä Jari Parantaiselta), että usein kannattaa aluksi pyytää paljon enemmän kuin haluaa tai tarvitsee. Sittenpä on varaa neuvotella.</p><p>Olen oppinut, että <strong>yrittäjyyskin on vain työtä</strong>. Muistan edelleen sen euforian, kun olin juuri aloittanut ensimmäisen firmani ja kaikki tuntui niin ihanalta, etten millään saanut psyykattua itseäni tekemään järkevän mittaisia päiviä. Olin myös ihan supertarkka kaikesta, mitä firmassani tehtiin, koska olihan firma oma lapsukaiseni. Eihän siitä sitten ilman burnoutia selvitty. Vähitellen opin päästämään irti, pitämään lomat, tekemään riittävän hyvää täydellisen sijaan, ja tekemään myös muuta kuin työtä.</p><p>Olen oppinut ihan valtavasti <strong>liiketaloudesta</strong>. Pienyrittäjä on toimitusjohtaja, lakiasiainjohtaja, talousjohtaja, henkilöstöjohtaja, markkinointijohtaja, myyntijohtaja, tietohallintojohtaja ja kahvinkeittäjä kaikki yhdessä henkilössä. Kun ensimmäisen yritykseni myytyäni käväisin välillä pari vuotta palkkatöissä suurehkossa organisaatiossa, oikein hätkähdin tajutessani, miten paljon olin kahdeksassa vuodessa oppinut. Sama havainto myös startupien hallitustyöstä: jotenkaan en olisi uskonut olevani se henkilö, joka esimerkiksi nillittää poistojen kirjaustavasta tilinpäätöksessä, mutta niin vain on käynyt.</p><p>Olen oppinut <strong>johtamaan, sekä itseäni että muita</strong>. Yrittäjäurani alussa olin sellainen boss from hell &ndash; rasittava mikromanageeraaja, joka teki liikaa töitä, oli koko ajan pinna kireällä ja vaati palkatuilta työntekijöiltä samanlaista sitoutumista kuin itseltään. Minulla on onneksi ollut onni työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat vaatineet minulta pomona paljon ja opettaneet tärkeitä asioita. Sittemmin olen saanut paljon positiivista palautetta johtamistyylistäni niin alaisilta kuin erilaisten johtamieni projektiryhmien jäseniltä. Se on ollut minulle ehkä kaikkein tärkein ja arvokkain oppi uran varrella.</p><p>12 vuoden kokemuksella täytyy sanoa, että on tämä yrittäjyys aikamoinen mylly ihmiselle. Mutta vaikka välillä on ollut melkoista kyntämistä ja ketutusfaktori ylittänyt sietokyvyn, en mistään hinnasta vaihtaisi pois tätä arvokasta oppimiskokemusta. Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään näitä positiivisia puolia.</p><p>Toivotan loistavaa yrittäjän päivää kaikille tämän vaativan ja antoisan työn parissa pakertaville. Hatunnosto ja kippis! Olet terästä.</p> Tänään vietetään yrittäjän päivää. Itselläni tulee tänä syksynä täyteen jo 12 vuotta yrittäjänä. Ensimmäiset kahdeksan kuluivat markkinointiviestintäalan pienyrityksen ruorissa, viimeksi kuluneet neljä puolestaan yhden naisen konsulttiyrityksessä. Neljä vuotta sitten ryhdyin myös sijoittamaan startup-yrityksiin.

Olen monesti sanonut, että ensimmäinen firmani oli minulle tosielämän kauppakorkeakoulu, ja hallitustyö startupeissa puolestaan tosielämän MBA-tutkinto. Olen oppinut aivan huikean määrän asioita, ja aika monet niistä kantapään kautta.

Olen oppinut joustavuutta ja ongelmanratkaisua. Pienyrittäjyys on loistava tapa oppia eroon perfektionismista, jos sellaisia taipumuksia sattuu olemaan. Asioita voi suunnitella ja budjetoida vaikka kuinka, mutta aika pian huomaa, että mutkat matkassa ovat ominaisuus, ei bugi. Kyky olla hermostumatta, kun asiat menevät taas kerran pieleen, kyky keskittyä tilanteen ratkaisemiseen ja kyky muuttaa suunnitelmia lennosta kehittyvät näissä hommissa.

Olen oppinut neuvottelutaitoja. Viisas vaarini opetti minulle, että kannattaa aina miettiä useampi vaihtoehto, kun menee neuvotteluihin, niin on vahvoilla. Harvoin sitä nimittäin ihan sellaisenaan saa sitä, mitä haluaa. Itse olen oppinut, että itselleen pitää määritellä, mihin asti ja missä asioissa on valmis joustamaan, niin ei tule myyneeksi huonoilla ehdoilla. Olen oppinut myös sen (ehkä Jari Parantaiselta), että usein kannattaa aluksi pyytää paljon enemmän kuin haluaa tai tarvitsee. Sittenpä on varaa neuvotella.

Olen oppinut, että yrittäjyyskin on vain työtä. Muistan edelleen sen euforian, kun olin juuri aloittanut ensimmäisen firmani ja kaikki tuntui niin ihanalta, etten millään saanut psyykattua itseäni tekemään järkevän mittaisia päiviä. Olin myös ihan supertarkka kaikesta, mitä firmassani tehtiin, koska olihan firma oma lapsukaiseni. Eihän siitä sitten ilman burnoutia selvitty. Vähitellen opin päästämään irti, pitämään lomat, tekemään riittävän hyvää täydellisen sijaan, ja tekemään myös muuta kuin työtä.

Olen oppinut ihan valtavasti liiketaloudesta. Pienyrittäjä on toimitusjohtaja, lakiasiainjohtaja, talousjohtaja, henkilöstöjohtaja, markkinointijohtaja, myyntijohtaja, tietohallintojohtaja ja kahvinkeittäjä kaikki yhdessä henkilössä. Kun ensimmäisen yritykseni myytyäni käväisin välillä pari vuotta palkkatöissä suurehkossa organisaatiossa, oikein hätkähdin tajutessani, miten paljon olin kahdeksassa vuodessa oppinut. Sama havainto myös startupien hallitustyöstä: jotenkaan en olisi uskonut olevani se henkilö, joka esimerkiksi nillittää poistojen kirjaustavasta tilinpäätöksessä, mutta niin vain on käynyt.

Olen oppinut johtamaan, sekä itseäni että muita. Yrittäjäurani alussa olin sellainen boss from hell – rasittava mikromanageeraaja, joka teki liikaa töitä, oli koko ajan pinna kireällä ja vaati palkatuilta työntekijöiltä samanlaista sitoutumista kuin itseltään. Minulla on onneksi ollut onni työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat vaatineet minulta pomona paljon ja opettaneet tärkeitä asioita. Sittemmin olen saanut paljon positiivista palautetta johtamistyylistäni niin alaisilta kuin erilaisten johtamieni projektiryhmien jäseniltä. Se on ollut minulle ehkä kaikkein tärkein ja arvokkain oppi uran varrella.

12 vuoden kokemuksella täytyy sanoa, että on tämä yrittäjyys aikamoinen mylly ihmiselle. Mutta vaikka välillä on ollut melkoista kyntämistä ja ketutusfaktori ylittänyt sietokyvyn, en mistään hinnasta vaihtaisi pois tätä arvokasta oppimiskokemusta. Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään näitä positiivisia puolia.

Toivotan loistavaa yrittäjän päivää kaikille tämän vaativan ja antoisan työn parissa pakertaville. Hatunnosto ja kippis! Olet terästä.

]]>
9 http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260492-mita-olen-oppinut-yrittajana#comments Kotimaa Oppiminen Työssäoppiminen Yrittäjän päivä Yrittäjyys Wed, 05 Sep 2018 10:40:52 +0000 Kaisa Hernberg http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260492-mita-olen-oppinut-yrittajana
Palvelusetelillä parempia palveluita http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260487-palvelusetelilla-parempia-palveluita <p>Eduskunnan puhemies Risikko pohti tänään ansiokkaasti (hs 4.9.2018)&nbsp;sitä, miten sote- palveluja voisi parantaa&nbsp;tässä ja nyt. Ja nosti esille palvelusetelien käytön yhdenvertaisten peruspalveluiden turvaamiseksi. Ajattelen täsmälleen samoin. Olen saanut kesän kuluessa vetoomuksia palveluseteleiden käytön lisäämisestä. Palautetta on tullut niin jonossa palveluja odottavilta ihmisiltä kuin pk-yrittäjiltä. Mittava sote- uudistus on vielä kesken ja se alkaa vaikuttaa ihmisten palveluihin pääsyyn viiveellä. Ihmiset toivovat toimia, jotka vaikuttaisivat nopeammin. Palvelusetelit toisivat kipeästi tarvittavaa helpotusta palveluihin pääsemiseksi niitä tarvitseville ihmisille.</p><p>Kunnat voisivat ottaa palvelusetelin käyttöön jo nyt nykyistä useammassa palvelussa ja purkaa samalla jonoja ja sujuvoittaa hoitopolkuja. Palvelusetelillä ihminen voisi itse vapaammin valita, mistä palvelun hankkii.</p><p>Pidän palveluseteleiden käyttöön vauhdittamista viisaana, niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.&nbsp;Varsinkin, kun hallitus siirsi sote-uudistuksen voimaantuloa ja valinnanvapaus on esitetty astuvan voimaan portaittain vuodesta 2022 lähtien.</p><p>Kannustan kuntia palvelusetelien käyttämiseen.&nbsp;Palveluseteleistä on hyviä kokemuksia kunnissa. Ne ovat lisänneet palveluiden saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Palveluseteleillä&nbsp;on myös onnistuttu&nbsp;luomaan uudenlaisia ketteriä lähipalveluja.&nbsp;Toivon, että vastuuministeri&nbsp;Annika&nbsp;Saarikko pohtisi, voisiko hallitus jopa lainsäädännöllä asiaa vauhdittaa. Siksi, että peruspalvelujen vahvistaminen saataisiin nopeammin käyntiin koko Suomessa.</p><p>Suomalaisen terveydenhuollon kipupiste on perusterveydenhuollon rapautuminen. Hoitoon pääsy takkuaa monilla alueilla ja aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta palveluissa. Peruspalvelut ovat päässeet rapautumaan, vaikka terveydenhuoltoon on lisätty voimavaroja. Erityinen ongelma on se, että perusterveydenhuolto ei vastaa suurten kansansairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen, hoitoon.</p><p>Monet yrittäjät ovat huolissaan siitä, että tietyillä alueilla lähetteet esim. kuntoutusyrittäjille ovat romahtaneet.&nbsp;Sote-uudistuksen tavoitteena on paitsi parantaa palveluiden laatua ja yhdenvertaista saatavuutta kaikkialla Suomessa, myös edistää eri kokoisten yrittäjien toimintamahdollisuuksia palveluntuottajina. Se on palveluita käyttävän ihmisen etu. Palvelusetelin nykyistä laajempi käyttö parantaisi ihmisten palveluja ilman viiveitä ja taltuttaisi sote-uudistuksen odottelun tuomia lieveilmiöitä.</p><p>Sari Sarkomaa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan puhemies Risikko pohti tänään ansiokkaasti (hs 4.9.2018) sitä, miten sote- palveluja voisi parantaa tässä ja nyt. Ja nosti esille palvelusetelien käytön yhdenvertaisten peruspalveluiden turvaamiseksi. Ajattelen täsmälleen samoin. Olen saanut kesän kuluessa vetoomuksia palveluseteleiden käytön lisäämisestä. Palautetta on tullut niin jonossa palveluja odottavilta ihmisiltä kuin pk-yrittäjiltä. Mittava sote- uudistus on vielä kesken ja se alkaa vaikuttaa ihmisten palveluihin pääsyyn viiveellä. Ihmiset toivovat toimia, jotka vaikuttaisivat nopeammin. Palvelusetelit toisivat kipeästi tarvittavaa helpotusta palveluihin pääsemiseksi niitä tarvitseville ihmisille.

Kunnat voisivat ottaa palvelusetelin käyttöön jo nyt nykyistä useammassa palvelussa ja purkaa samalla jonoja ja sujuvoittaa hoitopolkuja. Palvelusetelillä ihminen voisi itse vapaammin valita, mistä palvelun hankkii.

Pidän palveluseteleiden käyttöön vauhdittamista viisaana, niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Varsinkin, kun hallitus siirsi sote-uudistuksen voimaantuloa ja valinnanvapaus on esitetty astuvan voimaan portaittain vuodesta 2022 lähtien.

Kannustan kuntia palvelusetelien käyttämiseen. Palveluseteleistä on hyviä kokemuksia kunnissa. Ne ovat lisänneet palveluiden saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Palveluseteleillä on myös onnistuttu luomaan uudenlaisia ketteriä lähipalveluja. Toivon, että vastuuministeri Annika Saarikko pohtisi, voisiko hallitus jopa lainsäädännöllä asiaa vauhdittaa. Siksi, että peruspalvelujen vahvistaminen saataisiin nopeammin käyntiin koko Suomessa.

Suomalaisen terveydenhuollon kipupiste on perusterveydenhuollon rapautuminen. Hoitoon pääsy takkuaa monilla alueilla ja aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta palveluissa. Peruspalvelut ovat päässeet rapautumaan, vaikka terveydenhuoltoon on lisätty voimavaroja. Erityinen ongelma on se, että perusterveydenhuolto ei vastaa suurten kansansairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen, hoitoon.

Monet yrittäjät ovat huolissaan siitä, että tietyillä alueilla lähetteet esim. kuntoutusyrittäjille ovat romahtaneet. Sote-uudistuksen tavoitteena on paitsi parantaa palveluiden laatua ja yhdenvertaista saatavuutta kaikkialla Suomessa, myös edistää eri kokoisten yrittäjien toimintamahdollisuuksia palveluntuottajina. Se on palveluita käyttävän ihmisen etu. Palvelusetelin nykyistä laajempi käyttö parantaisi ihmisten palveluja ilman viiveitä ja taltuttaisi sote-uudistuksen odottelun tuomia lieveilmiöitä.

Sari Sarkomaa

]]>
3 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260487-palvelusetelilla-parempia-palveluita#comments Hoitopolku Naisyrittäjyys Palveluseteli Yrittäjyys Wed, 05 Sep 2018 09:15:47 +0000 Sari Sarkomaa http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260487-palvelusetelilla-parempia-palveluita
Milloin talousrikokseen on syyllistytty tahallaan? http://mattijohannessankamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259443-milloin-talousrikokseen-on-syyllistytty-tahallaan <p>Keskivertokansalaisella on taipumus asettaa yhtäläisyysmerkki ulkoisen teon ja rikokseen syyllistymisen välille. Rikos edellyttää kuitenkin pääsääntöisesti myös tahallisuutta, miksi tuomioistuimen on arvioitava paitsi teon olosuhteita, ulkoista tekoa, myös tekijän pääkoppaa &ndash; eli motiiveita. &nbsp;</p><p>Milloin teko on sitten tahallinen? Vuoden 2004 lakiuudistuksen myötä ainakin silloin, kun tekijä on pitänyt seurausta <em>varsin todennäköisenä</em>. Tämä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä lainattu sanapari on tahallisuuden matalin porras. Sen täyttyessä tekijä on mieltänyt seurauksen syntymisen todennäköisemmäksi kuin sen syntymättä jäämisen, ja silti ryhtynyt tekoon.</p><p><em>Talousrikokset</em></p><p>Talousrikokset ovat omintakeisia.</p><p>Ensinnäkin niitä koskeva tahallisuusarviointi on usein tavallista kliinisempi, sillä niissä ulkoinen teko sinällään ei välttämättä ilmennä syyllisyyttä &ndash;toisin kuin muun muassa väkivaltarikoksissa, joissa ulkoista tekoa leimaa rikollinen luonne. Talousrikoksissa ei usein myöskään voida tekijän tahallisuutta johtaa suoraan ulkoisesta teosta, vaan arvioinnin keskiöön tuppaa asettumaan tekoa selittävä kirjallinen aineisto.</p><p>Toiseksi tekijä voi tarkoituksellisesti olla tietämätön sellaisesta olosuhteesta, kuten virhemerkinnästä yhtiön kirjanpidossa, joka muuttaa toiminnan rikolliseksi. Tällöin elinkeinonharjoittaja ja tämän kirjanpitäjä pysyvät yksituumaisesti asiasta vaiti, joskin elinkeinonharjoittajalla on aavistus olosuhteen varsinaisesta luonteesta.</p><p><em>Elinkeinonharjoittajan korostunut vastuu</em></p><p>Yleinen lähtökohta on, että elinkeinonharjoittajan tulee tuntea toimintansa sisältö ja sen seuraukset. Tämän samoin kuin jo mainitun tarkoituksellisen tietämättömyyden vuoksi lakivaliokunnan mietinnössä esitettiin huoli siitä, että lakiin sisällytettävä määritelmä tahallisuudesta nostaisi kynnystä katsoa elinkeinonharjoittajan toimineen tahallisesti. Kannanotosta voidaan mielestäni tulkita, että talousrikosten osalta on haluttu pitää tahallisuuden tasoa tavanomaista alempana, joskin tarkempi määrittely on jätetty oikeuskäytännön varaan.</p><p>Tahallisuuden tason madaltuminen merkitsee käytännössä tahallisten ja tuottamuksellisten (huolimattomien) tekojen eron hämärtymistä. Siten tuomioistuin voi katsoa elinkeinonharjoittajan syyllistyneen tahalliseen rikokseen, vaikka tämän tosiasiallinen tietoisuus rikoksesta on ollut varsin vähäinen ja vaikka tämä olisi toiminut lähinnä huolimattomasti. Tämä heikentää suuresti syytetyn oikeusturvaa.</p><p>Ongelmaa korostaa lisäksi se, että talousrikosten tahallisuusharkinta on yleensä vaikeaa ja kiistanalaista. Kun talousrikoksissa ulkoisen teon merkitys on tavallista vähäisempi, elinkeinonharjoittajan oikeussuoja edellyttää, että tekijä tietää varmuudella, mitkä olosuhteet vaikuttavat tahallisuusharkintaan ja tekevät teosta rikollisen. Lainkäytön on siksi oltava yhtenäinen ja ennalta-arvattava eikä vakiintuneesta linjasta tule voida poiketa ilman vahvoja, yhdenmukaisia perusteita.</p><p>Yhtäkaikki, tuomioistuimen ratkaisun lopputulos voi yllättää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskivertokansalaisella on taipumus asettaa yhtäläisyysmerkki ulkoisen teon ja rikokseen syyllistymisen välille. Rikos edellyttää kuitenkin pääsääntöisesti myös tahallisuutta, miksi tuomioistuimen on arvioitava paitsi teon olosuhteita, ulkoista tekoa, myös tekijän pääkoppaa – eli motiiveita.  

Milloin teko on sitten tahallinen? Vuoden 2004 lakiuudistuksen myötä ainakin silloin, kun tekijä on pitänyt seurausta varsin todennäköisenä. Tämä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä lainattu sanapari on tahallisuuden matalin porras. Sen täyttyessä tekijä on mieltänyt seurauksen syntymisen todennäköisemmäksi kuin sen syntymättä jäämisen, ja silti ryhtynyt tekoon.

Talousrikokset

Talousrikokset ovat omintakeisia.

Ensinnäkin niitä koskeva tahallisuusarviointi on usein tavallista kliinisempi, sillä niissä ulkoinen teko sinällään ei välttämättä ilmennä syyllisyyttä –toisin kuin muun muassa väkivaltarikoksissa, joissa ulkoista tekoa leimaa rikollinen luonne. Talousrikoksissa ei usein myöskään voida tekijän tahallisuutta johtaa suoraan ulkoisesta teosta, vaan arvioinnin keskiöön tuppaa asettumaan tekoa selittävä kirjallinen aineisto.

Toiseksi tekijä voi tarkoituksellisesti olla tietämätön sellaisesta olosuhteesta, kuten virhemerkinnästä yhtiön kirjanpidossa, joka muuttaa toiminnan rikolliseksi. Tällöin elinkeinonharjoittaja ja tämän kirjanpitäjä pysyvät yksituumaisesti asiasta vaiti, joskin elinkeinonharjoittajalla on aavistus olosuhteen varsinaisesta luonteesta.

Elinkeinonharjoittajan korostunut vastuu

Yleinen lähtökohta on, että elinkeinonharjoittajan tulee tuntea toimintansa sisältö ja sen seuraukset. Tämän samoin kuin jo mainitun tarkoituksellisen tietämättömyyden vuoksi lakivaliokunnan mietinnössä esitettiin huoli siitä, että lakiin sisällytettävä määritelmä tahallisuudesta nostaisi kynnystä katsoa elinkeinonharjoittajan toimineen tahallisesti. Kannanotosta voidaan mielestäni tulkita, että talousrikosten osalta on haluttu pitää tahallisuuden tasoa tavanomaista alempana, joskin tarkempi määrittely on jätetty oikeuskäytännön varaan.

Tahallisuuden tason madaltuminen merkitsee käytännössä tahallisten ja tuottamuksellisten (huolimattomien) tekojen eron hämärtymistä. Siten tuomioistuin voi katsoa elinkeinonharjoittajan syyllistyneen tahalliseen rikokseen, vaikka tämän tosiasiallinen tietoisuus rikoksesta on ollut varsin vähäinen ja vaikka tämä olisi toiminut lähinnä huolimattomasti. Tämä heikentää suuresti syytetyn oikeusturvaa.

Ongelmaa korostaa lisäksi se, että talousrikosten tahallisuusharkinta on yleensä vaikeaa ja kiistanalaista. Kun talousrikoksissa ulkoisen teon merkitys on tavallista vähäisempi, elinkeinonharjoittajan oikeussuoja edellyttää, että tekijä tietää varmuudella, mitkä olosuhteet vaikuttavat tahallisuusharkintaan ja tekevät teosta rikollisen. Lainkäytön on siksi oltava yhtenäinen ja ennalta-arvattava eikä vakiintuneesta linjasta tule voida poiketa ilman vahvoja, yhdenmukaisia perusteita.

Yhtäkaikki, tuomioistuimen ratkaisun lopputulos voi yllättää.

]]>
0 http://mattijohannessankamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259443-milloin-talousrikokseen-on-syyllistytty-tahallaan#comments Elinkeino Tahallinen väärinymmärtäminen Talousrikokset Yrittäjyys Mon, 13 Aug 2018 18:58:20 +0000 Matti Sankamo http://mattijohannessankamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259443-milloin-talousrikokseen-on-syyllistytty-tahallaan
Suomi on nousussa! http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258686-suomi-on-nousussa <p>Tässä on menty jo jonkin aikaa kasvavien työllisyyslukujen aikaa. Myös perustettavien yritysten määrä on nousussa, Tilastokeskus tänään: <a href="https://www.stat.fi/til/aly/2018/01/aly_2018_01_2018-07-26_tie_001_fi.html" title="https://www.stat.fi/til/aly/2018/01/aly_2018_01_2018-07-26_tie_001_fi.html">https://www.stat.fi/til/aly/2018/01/aly_2018_01_2018-07-26_tie_001_fi.html</a></p><p>Suomi on nousussa. Poliittinen oppositio mielelllään väittää, että tämä johtuu ainoastaan maailmanlaajuisesta talouskasvusta. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että nykytilanne lähestyy aikoja ennen 1990-luvun alun suurta lamaa. Tässä välissä on ollut myös Nokian nousu ja sen vaikutus kansantalouteen,&nbsp; eikä silloinkaan tilanne korjaantunut niin voimakkaasti, kuten se&nbsp; nyt on tekemässä.&nbsp;</p><p>Historiallisen huonoksi haukutun hallituksen aikana tapahtuu historiallisen iso talousnousu. Siinäpä onkin miettimistä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tässä on menty jo jonkin aikaa kasvavien työllisyyslukujen aikaa. Myös perustettavien yritysten määrä on nousussa, Tilastokeskus tänään: https://www.stat.fi/til/aly/2018/01/aly_2018_01_2018-07-26_tie_001_fi.html

Suomi on nousussa. Poliittinen oppositio mielelllään väittää, että tämä johtuu ainoastaan maailmanlaajuisesta talouskasvusta. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että nykytilanne lähestyy aikoja ennen 1990-luvun alun suurta lamaa. Tässä välissä on ollut myös Nokian nousu ja sen vaikutus kansantalouteen,  eikä silloinkaan tilanne korjaantunut niin voimakkaasti, kuten se  nyt on tekemässä. 

Historiallisen huonoksi haukutun hallituksen aikana tapahtuu historiallisen iso talousnousu. Siinäpä onkin miettimistä.

 

]]>
20 http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258686-suomi-on-nousussa#comments Talous Työllisyys Yrittäjyys Thu, 26 Jul 2018 11:08:52 +0000 Petri Kokko http://petrikokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258686-suomi-on-nousussa