Harri Vuorenpää

Demokratia työpaikalla

Joona-Hermanni Mäkinen kirjoitti eilen 7.8. kolumnin ”Työpaikan tyranniasta”. Kirjoituksessa käsitellään työpaikan hierarkioita ja tuodaan esille kuinka demokraattisesti johdetuissa yhtiöissä saataisiin todennäköisesti parempia tuloksia aikaan.

Ajatus sinällään ei ole huono. Kaikki työntekijät omistavat yrityksen ja tekevät yritystä koskevat päätökset yhdessä. Ei ole hierarkiaa vaan pyritään yhdessä viemään yritystä eteenpäin. Eihän siinä.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistuttaa, että kukaan ei voi noukkia pelkkiä rusinoita pullasta. Jos kaikki työntekijät ovat tasavertaisia, se ei tarkoita ainoastaan yhtäläistä oikeutta osallistua päätöksentekoon ja samoja vapauksia kaikille. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei ole ”ainoastaan töissä täällä”. Se tarkoittaa sitä, että yhtiön lainat takaavat jokainen, lomat pidetään sitten kuin työt antaa myöden, sairaana on hommat hoidettava, jos työt sitä vaatii jne jne. Ja jos yritys jostain syystä kaatuu, on kaikkien omakotitalot vaarassa. Vapaus osallistua päätöksentekoon ei ole pelkkää vapautta vaan jokaisella on velvollisuus osallistua päätöksentekoon. Halusi tai ei. Oli päätökset kivoja tai vähemmän kivoja.

Kuten sanottua, edellä kuvattu tapa hoitaa yritystä voi ihan hyvin toimia. Yhtä lailla yhtiö voi toimia hienosti hierarkkisessa päätöksenteossa. On myös paljon ihmisiä, jotka haluavat olla ”vain töissä”. Eli myydä omaa työsuoritettaan kohtuullista korvausta vastaan sen enempää kantamatta vastuuta yhtiön velvoitteista. Eikä tässäkään ole mitään väärää. Mutta kenenkään on turha kuvitella, että ”demokraattisesti” johdetussa yhtiössä pääsee nauttimaan vapauksista ilman vastuuta.

Tässäkin asiassa ne kulkevat käsi kädessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Vähän teoreettisella tasolla on vielä tuo keskustelu, sillä hyvin harvalle tarjotaan vastuuta ja mahdollisuutta korjata pullasta yhtään mitään ylimääräistä, paitsi elämiseen miten kuten riittävä palkka. Vastuulliset saavat pullasta yrittäjäriskin kompensaationa runsaasti rusinoita. Toisaalta tämä yrittäjäriski on duunarin osalta jo melkein toteutunut sikäli, ettei hänelle jää välttämättä käteen juuri sen enempää kuin mitä henkilökohtaisen vararikon kokeneelle yrittäjälle jäisi samasta työstä suojaosuutena käteen. Eli yrittäjän riskinä on se, että hänestä tulee normaali pienipalkkainen duunari.

Käyttäjän SebastianStenfors kuva
Sebastian Stenfors

"Toisaalta tämä yrittäjäriski on duunarin osalta jo melkein toteutunut"

Oulun yrittäjien vpj tässä terve hei. Olipas kyllä aivan höpösti kirjoitettu ja osoittaa huonoa tuntemusta yrittäjyyden realismeista.

Viidesosa yrittäjistä elää pienituloisina ja suunta on kevytyrittäjyyden mukana on kasvamaan päin. Mediaanitulo yrittäjillä lähentelee kansallista keskiarvoa, joten aivan samassa lirissä tässä palkkaorjat ja oman työn sankarit killutaan.

Suurinosa yrittäjistä on yksinyrittäjiä ja usein oma omaisuus on sidottu yritykseen. Konkurssissa menee siis omaisuus ja Kelan puolelta humahtaa 6 kk karenssi työttömyysturvaan. Ilman yrittäjien työttömyyskassaa yrittäjänriskinä olisi siis sossun jono eikä päivätyö.

Oletat, että yrittäjän riskinä on tulla "normaaliksi". Todellisuudessa yrittäjäksi on monesti lähdetty kun muita töitä ei ole ollut tai konkurssin jälkeen ei töitä ole tarjolla kun on tehnyt yhtä hommaa yksin viimeiset 20 vuotta. Yrittäjä ei ole mikään maaginen fakiiri, joka epäonnistuessa voi vain kävellä toiselle töihin.

Jos väität palkkatyöläiselle ja Pertti Lindemanin kaltaiselle yrittäjälle realisoituneen sama riski niin olet kaukana metsässä. Sitä naapurin mersua on helppo kateellisena katsella, mutta pidättäydytään nyt faktoissa. Todellisuudessa suurinosa yrittäjistä kantaa suhteetonta riskiä ja yhteiskuntavastuuta saatuun tuloon nähden.

Toimituksen poiminnat