*

Harri Vuorenpää

Miksi tutkintojen rahallinen arvo unohdetaan?

Viime päivinä on kovasti ollut tapetilla opintotukeen kohdistuneet leikkaukset. Hallitusta on moitittu lyhytnäköiseksi ja koulutusvihamieliseksi ja ylipäätään ollaan oltu kauhean huolissaan siitä, pystyykö kukaan enää opiskelemaan, kun sitä ei tarpeeksi tueta. Asiasta olen kirjoittanut jo aikaisemmin, mutta nyt haluaisin tuoda esille asian, joka tuntuu jäävän monien ajattelussa huomiotta. Tämä asia on tutkinnon arvon sivuuttaminen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan rahallista arvoa. Toki tutkinnoilla on paljon muutakin arvoa, mutta juuri rahallinen arvo yleensä sivuutetaan.

Usein kuulee puhuttavan, että opintotuki on jonkinlaista korvausta opiskelijalle siitä, että hän opiskelee. Joskus kuulee myös katkeruutta siitä, kuinka kotona oleva työtön saattaa saada enemmän tukia kuin opiskelija. Toisaalta ymmärrän täysin, että se närästää, kun joku joka ”ei tee mitään” saa enemmän kuin se joka ”tekee”. Mutta näistä ajattelumalleista puuttuu kokonaan ajatus siitä, että itse tutkinnolla on myös rahallinen arvo. Jopa melko huomattava, jonka Suomessa saa ilmaiseksi. Kyllä, joudut tekemään töitä ansaitaksesi sen, mutta se työ ei ole vastiketta saamastasi tutkinnosta.

Teoriassa jos mietitään, että yliopistomme ja korkeakoulumme olisivat liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka myisivät tutkintoja, muuttuisi ajattelu melkoisesti. Jos oppilaitokset määrittäisivät hinnan tutkinnolle, joka perustuisi tutkinnon kustannuksiin, olisi jokaisen tutkinnon hinta melko varmasti kymmenissä tuhansissa. On tietenkin hyvä asia, etteivät oppilaitoksemme ole yrityksiä. On myös totta, että tutkinto ei ole automaatio työnsaantiin. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jo tutkinto itsessään on rahanarvoinen asia, jonka valtio kustantaa yksityiselle ihmiselle. Vielä kun ottaa huomioon, että valtio rahallisesti tukee sitä, että ihmiset hankkivat itselleen valtion kustantaman rahanarvoisen tutkinnon, on melko vaikea päästä lopputulemaan, missä pitäisi olla huolissaan tämän maan koulutusmahdollisuuksista. Varsinkin, jos asian laittaa kansainväliseen vertailuun.

Jos joku on valmis maksamaan sinulle siitä, että he tarjoavat sinulle sekä rahallisesti että muutenkin huomattavan arvokkaan asian, olisiko hyvä muistaa, että asiat taitavat kuitenkin olla vielä melko hyvin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ihan totta. Tässä on kuitenkin yksi jekku josta vasemmisto ja OECD ovat molemmat huomauttaneet; pienituloisten investoinnit opiskeluun ovat pienemmät kuin kyvyt antaisivat myöten. Tämä johtaa ainakin korrelaatiolla bruttokansantuotteen laskuun pitkällä aikavälillä. Ratkaisu siihen kuinka pienituloiset saadaan opiskelemaan enemmän ei välttämättä ole minkään tuen korotus tai muu keino joka maksaa nettona jotain. Esimerkiksi brittimallista systeemiä voisi harkita - ja tätähän monet ekonomistit ovat myös esittäneet. Opiskelijat elävät valtion myöntämällä opintolainalla ja maksavat siten myös tutkinnoistaan. Lainaa ei kuitenkaan makseta takaisin ellei tulotaso ylitä määriteltyä tasoa.

Kustannuksia voisi ajatella myös näin. Helsingissä työtön saa yhteensä tulonsiirtoja vaikka nyt 1300€ kuussa, sisältäen vuokran, terveydenhuollon asiakasmaksut jne. Opiskelija saa 500€. DI-tutkinto Aallossa kustantaa keskimäärin noin 40.000€ ja opinnot kestävät noin 7 vuotta. 7 vuoden aikana työtön saa sosiaaliturvaa noin 110.000 ja opiskelija 42.000. Vaikka päälle pannaan tutkinnon hinta, valtio säästää liki 30.000€ per opiskelija.

Edit. Toisaalta opiskelijat reagoivat kaikkein herkimmin tukien muutoksiin ylös tai alas. Tästä syystä jopa Hiilamo vastustaa opiskelijoiden pääsyä perustulolle.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Tutkinto pitää mieltää nimenomaan sijoituksena, jonka kannattavuudesta vastaa opiskelija itse. Jos ei ole varma ottamaan isoa taloudellista riskiä, ei kannata lähteä opiskelemaan esim. kuvanveistoa tai oopperalaulua.

Opiskelijajärjestöjen mielipiteille ei pitäisi antaa mitään painoa päätöksenteossa, koska opiskeluvaihe kestää lyhyen ajan, jonka jälkeen edessä on siirtyminen saajan puolelta maksajan rooliin.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Kuten Pylkkönen tuossa ylhäällä toteaa, tutkimukset osoittavat että se, ettei erityisesti pienituloisempi uskalla ottaa tuota riskiä, näkyy alhaisempana kansantuotteena.

Vuorenpään pointin koulutuksen rahallisesta arvosta voi kääntää myös toisin päin. Kun kerran yhteiskunta laittaa tutkintoon kiinni suuria summia rahaa, lienee yhteiskunnan intresseissä, että se saa rahoilleen mahdollisimman hyvän tuoton. Tämä taas voisi tarkoittaa, että on yhteiskunnan kannalta tärkeää saada lahjakkaimmat opiskelemaan, ei ne, joilla on varaa ottaa riskejä isin lompakon takia.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Missä tahansa ammatissa menestyminen vaatii itseluottamusta ja jossain määrin myös rohkeutta. Jos opiskelija on lahjakas, mutta ei usko itseensä ja menestymismahdollisuuksiinsa, on ihan hyvä, ettei hän lähde opiskelemaan ainakaan sellaiselle alalle, jolla työllistyminen on ensi sijassa kiinni muusta kuin tutkintopaperista

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #5

Jepjep. On hankalaa sanoa, toimiiko suomalainen yrityselämä vai politiikka parempana esimerkkinä siitä, kuinka loistavaa jälkeä tulee silloin kun itseluottamus ja rohkeus ylittävät kyvyt.

Loppupäivä menisi kevyesti listatessa tapauksia, joissa rautainen itseluottamus yhdistettynä olemattomiin kykyihin on johtanut katastrofaaliseen lopputulokseen.

Toimituksen poiminnat